Pieni kertomus siitä, miksi ja miten tästä Heidi Swappin plannerista tuli punatukkaisen tytön kuvittama. Alkuperäinen kuva on lainattu netistä, koska en tietenkään innostuksissani huomannut kuvata sitä ENNEN muodonmuutosta.

Kuva on kestänyt hyvin käyttöä. Facebookin ryhmässä tätä yhdessä toivottiin. Kuva on otettu 6.11.2024, eli planneri on ollut käytössä jo kymmenisen kuukautta.

Pientä pohjustusta       

Ostin huhtikuussa 2020 Chic Companylta (nykyinen Paperinoita) Heidi Swappin Love today -memory plannerin ja lähdin sitä heti innoissani tuunailemaan seuraavaa vuotta ajatellen. Huomasin jo siinä tarroja liimaillessani, että kansien väri irtoili selkämyksen taitekohdasta ja ilmoitin tästä kauppiaalle. Reklamaatio otettiin myötä harmilla vastaan ja sain korvaukseksi uudet kannet edullisempaan hintaan, vaikka syy ei suinkaan ollut myyjän. Ihanaa palvelua, kiitos Omziin <3. 

Käytin silti näitä kansia koko 2021 vuoden ja joulukuussa kannen kuvakin oli jo tehokkaasti kulunut. Samanlaista palautetta luin myös eri verkkosivuilta. Harmikseni en ottanut tästä siinä vaiheessa kuvaa. Laitoin kuitenkin kannet säilöön ajatuksena käyttää ne jollain tavoin tuunattuna jonain toisena vuonna, ne kun olivat muuten ehjät ja ihanat (sisällä on mustavalkoraitaa, mihin mulla on hullu fiksaatio).

”Älä tule paha vuosi, tule hyvä vuosi”

Väliin mahtui parikin vuotta, joista jälkimmäinen oli meidän perheelle todella raju. Silloin rakkaalla 15-vuotiaalla tytölläni todettiin imusolmukesyöpä ja pitkän aikaa kalenterini täyttyi hoitojaksoista ja omaishoitajuudesta. Sinä vuonna arki oli tiukkaa suorittamista ja elämänarvot laitettiin uusiksi. Luovana poistoventtiilinä sairaalajaksoilla mukana kulki neuletyö eikä kalenterin koristaminen tullut mieleenkään. Onneksi hoidot tehosivat ja syyskuussa 2023 saadun magneettikuvan tulos oli puhdas. Lokakuun puolella pystyin jo ajattelemaan tulevaa vuotta ja päätin, että se tulee olemaan parempi. Sain ajatuksen kaivaa esille nämä vanhat, kulahtaneet kannet ja koittaa maalata niihin jotain mistä tulee positiivinen fiilis. Oon jostain syystä aina tykännyt piirtää ja maalata naishahmoja ja siksi tähänkin kanteen päätyi lopulta sellainen.

Sitten vuorossa oli sitä oikeaa pohjustusta

Tuputtelin ensin mustalla akryylimaalilla koko kannen kauttaaltaan pariin otteeseen ja annoin kunnolla kuivua. Haastava vaihe mulle ja muille kaltaisilleni, jotka haluaisivat heti päästä jatkamaan. Onneksi odotellessa pystyin käyttämään innostumisen kuohuani netissä surffailuun ja oikeanlaista kuvaa ja fiilistä metsästäen. Ja lopulta sellainen löytyikin <3. Tulostin kuvan itselleni malliksi ja kärsin tovin ”mustan kannen kammosta” ennen kuin muistin, että ompeluvarastoistani löytyy kalkeeripaperia, jonka avulla pystyn siirtämään kuvan ja tekemään pohjaan luonnoksen. Itse käytin tätä Prymin paperia, mutta varmasti muutkin merkit ajavat saman asian.

Sovittelin, mihin kohtaan kantta kuvan tahtoisin, asettelin mallikuvan kannen päälle ja jäljennöspaperin näiden väliin ja seurasin ohuella lyijytäytekynällä kuvan päältä muutamia linjoja varovasti painaen. Tämä helpotti pahimpaan aloittamisen paniikkiin, vaikka apuviivat tulivatkin vain hennosti näkyviin tekonahkan pintaan. 

Sitten sain vihdoin aloittaa maalauspuuhat. Käytin akryylimaaleja ja pikkuriikkisiä pensseleitä. Jos on tottunut maalaamaan kankaalle, on tämä siihen verrattuna jonkin verran haastavampaa, pohja kun on huomattavasti sileämpi ja siksi väri liukuu enemmän pinnassa ja siveltimen jälki näkyy selvemmin. Ei kuitenkaan mikään mahdoton pinta, erilainen vain. Suosittelen rohkeasti testaamaan!

Aloitin maalaamisen ihonväreillä ja tässä kohtaa mietin, että oishan nää kannet mustanakin ihan kivat. Sen verran jännittävää puuhaa oli ennen kuin pääsin kunnolla vauhtiin. Uskonpuute oli käsinkosketeltavissa. Maalia piti kerrostella pikkuisen kerrallaan, mutta onneksi tykkään just tällaisesta tarkasta piiperryksestä, tästä oon saanut myös lisänimeni ”Nysväri”

Tärkeätä on myös suojata työpöytä, tai mun tapauksessani syli, ettei maalia löydy sieltä mistä ei pitäisi. Ihan vain vinkiksi.

Luonnoksen hennot ääriviivat oli ehdottomasti tarpeen ja antoi tilaa sille, että pystyin keskittymään oikeiden sävyjen ja valojen ja varjojen tutkimiseen. Ja pikkuhiljaa se nainen alkoi sieltä ilmestymään. Aluksi itseä harmitti, kun pinnassa näkyi niin selkeästi juurikin se siveltimen jälki, mutta sekin tasaantui, kun maalia tuli pintaan useampi kerros. Silmät oli todella haastavat maalata kun ovat niin tosi pikkuiset, mutta kärsivällisyydellä ja todella pienellä siveltimellä (siinä taisi olla kaksi karvaa) siitäkin selvittiin.

Mainitsin kuinka paljon tykkään mustavalkoraidoista, niin punaiset hiukset menee myös siihen kategoriaan.  Joten tällekin naiselle piti saada punainen, tuulessa liehuva ”leijonanharja”. Rakastan myös turkoosin ja petroolin sävyjä, joten se valikoitui vaatteen väriksi. Omasta mielestäni se sopii myös ihanasti punaisen tukan vastapariksi. Päätin jo heti aluksi, että en maalaa tälle taustaa, mutta haluan että kuvasta saisi sellaisen lämpöisen fiiliksen, niin kuin nainen katsoisi valoon tai aurinkoon.

Hänestä tuli myös aika kesäisen päivettynyt, eli ei taida olla aito punapää. Pisamat olisi ollut mahtava bonus, mutta en uskaltanut lähteä enää tässä kohtaa niitä treenaamaan.

Viimeisenä lisäsin valkoisella maalilla kuvaan valoa ja annoin työn kuivua pari päivää. Lopuksi suihkaisin päälle kerroksen Maston zero mattalakkaa. Annoin kuivua muutaman tunnin ja lisäsin vielä toisen kerroksen. 

Oon nyt tämän vuoden näitä kansia käyttänyt ja kuva on pysynyt hyvin matkassa mukana, niin kuin ensimmäisestä kuvasta näette. Ainoastaan kannen taitekohta on vähän kulunut, mutta sen voin korjata mustalla akryylimaalilla. Harmikseni tähän malliin ei enää myydä uusia inserttejä, mutta jotain uusiokäyttöä tälle vielä haluaisin. Saa ehdottaa mitä se voisi olla? <3.

P.S. Tästä vuodesta tuli kyllä parempi vuosi, vaikka paljon on toivuttavaa ja korjattavaa vieläkin. Pitäkää tekin itsestänne ja toisistanne huolta <3. Ja kokeilkaa rohkeasti uusia juttuja!

-Jinna