Avainsana: uniposca

Inkan lempikynät vol. 2

Helou helou helou helou! Kynät ovat tärkeä osa kalenterin tuunailua varmasti suurelle osalle maanikoista, sillä vaikka erilaisia tekstitarroja löytyykin kotimaisiltakin kauppiailta vähän joka lähtöön, ei aivan kaikilla kuitenkaan ehkä ole tarraa tai koristetta kädenulottuvilla – ainakaan ihan jokaisessa mahdollisessa tilanteessa! Itse olen jo parisen vuotta sitten kertaalleen esitellyt silloiset lempparit kynistäni, ja myös Suvi ja Nanna ovat aikanaan kirjoitelleet postaukselliset kynäasiaa. Ajattelin että nyt voisi olla aika tehdä päivitetty postaus aiheesta, uusiakin kyniä kun on ainakin allerkirjoittaneella kokoelmaan kyllä ilmaantunut sitten vuoden 2019.

Kun kurkin läpi tuon vanhan postaukseni kynistä, tunnistin heti että pari samaa lempparia on säilynyt käytössä kaikki nämä tuunailu-vuodet. Mujin 038 -kärkinen geelikynät ja Tombown Dual Brushit nimittäin! Mujin musta geelikynä on edelleen se joka automaattisesti tarttuu käteen kun alan kirjoittaa viikkoaukeamalle merkintöjä. Muut värit ovat kyllä jääneet hyvin paljon vähemmälle käytölle mustaan verrattuna, ja osan väreistä olen tainnut jopa laittaa kokonaan eteenpäin Happy Mailien mukana. Mustia kyniä sen sijaan olen saanut useampia käytettyä täysin loppuunkin. ”Perinteisen” 038:n rinnalle on löytänyt tiensä kuitenkin tämän vuoden puolella testiksi ostettu 05 -kärkinen, kuulakärkikynämäinen musta geelikynä. Kiitokset vaan Erjalle kynien diilaamisesta ja uuden testaamiseen yllyttämisestä – kannatti uskaltaa kokeilla jotain uutta!

Dual Brushit ovat tosiaan toinen suosionsa säilyttäneistä kynistä, niiden värit ja sivellinpää vain toimivat niin moneen. Myös toinen vastaava kynä on kuitenkin tullut käyttöarsenaaliin Tomppien rinnalle sitten ensimmäisen kynäfiilistelyn, Marvyn Le Plumet. Näissä kynissä on Dual Brushien tapaan toinen pää sivellinkärki, ja toinen ohut kirjoituspää. Isoin ero näiden kahden kynän välillä onkin ohuessa päässä: siinä missä Tombown kärki on kapean huopatussimainen, on Marvyjen ohut pää vielä ohuempi kuitukärki. Itse olen tykännyt käyttää näitä kyniä ikäänkuin yhdessä, samanlaiset ominaisuudet mutta ”yhdistettynä” sävyvalikoima on tuplasti laajempi.

Muita käytössä jokseenkin säännöllisesti olevia kyniä ovat tällä hetkellä itselläni olleet Uni Poscan akryylimaalitussit, joita olen ra-kas-ta-nut art journaltuunailussa. Myös #kesämiitti2020 -tapahtumasta lahjana saadut Pilotin Pintorit kuuluvat samaan artteilussa käytössä olevien kynien kategoriaan. Erilaiset geelikynät ovat jääneet hyvin vähälle käytölle nykyään, ja kun ei ole tullut toviin mitään piirrettyä, on myös mustat eripaksuiset kuitukärkikynät jääneet hieman unholaan. Yhtään kynää ei ole kuitenkaan hylätty pysyvästi tai niistä hankkiuduttu eroon, ei sentään. Sehän voisi olla jossain mittakaavassa jopa järkevää laittaa kiertoon asioita joita ei käytä, mutta…

Sitten on vielä yksi kategoria josta haluan napata kuvan lemppareistani: kauniit kynät! Ne joilla ei oikeastaan tule kirjoitettua, tai joilla on jopa pahimmillaan hieman epämukavaa kirjoittaa. Mutta jotka ovat vain niin pirun kauniita tai kivan näköisiä ettei niistä voi yksinkertaisesti luopua. Itselläni nousi kirjottaessa ensimmäiseksi mieleen esimerkeiksi kuvassakin näkyvät kurpitsa-päinen kynäni (joka on tullut Chic Companyn Halloween-ylläristä pari vuotta sitten), sekä erilaiset timantti-päiset kuulakärkikynät. En itse ikinä käytä kuulakärkikyniä kalenterihommissa, ja kurpitsaa tulee käytettyä lähinnä syksyisin kun se sopii teemaan. Eli ei se kaikkein ympärivuotisin käyttökynä. Mutta niin kivan näköisiä että ne ilahduttavat vain olemassaolollaan, joten suotakoon niiden säilyttäminen ihan sillä perusteella!

Jos kynät ovat lähellä sydäntäsi, ja erityyppisten kynien omiasuuksien vertailu kiinnostaa, kannattaa kurkata *tämä megapostaus* aiheesta!

♥, Inka

Art journal with Inka – kuvan uudelleen luominen

Helou helou helou! Tällä postauksella toivon antavani hieman vinkkiä siihen, jos art journalin kanssa iskee stoppi eikä keksi mitä tekisi. Itselläni nimittäin on iskenyt hieman seinä vastaan arttihommissa viimeaikoina, nimittäin taustojen tekemiseen on tuntunut kaikki tekeminen jäävän. Valmiita sivuja ei ole meinannut syntyä kirveelläkään, ja se on harmittanut. Taustajuttuja sen sijaan on tullut läträiltyä, ja vihdoin päätin että haluan saada niitä tehtyjä taustoja myös käyttöön.

Ryhmän puolella jo kirjoittelinkin tovi sitten kuinka sain äidiltäni oraakkelikorttipakan. Korttipakan joka puhuttelee allekirjoittanutta suuresti. Ja tämän pakan myötä sain myös ylitettyä art journalin tekemis taukoni, kun päätin jäljitellä yhtä nostettua korttia omalla tyylilläni artti-sivuksi.

Ylläolevassa kuvassa näkyy kortti jota lähdin jäljittelemään, sekä tausta jonka päälle aloin kuvaa rakentamaan. Taustan akryylimaaleilla tehtyjen kuvioiden sinertävät ja vihertävät sävyt sopivat mielestäni alkuperäisen kuvan taustan kanssa yksiin. Alkuperäisessä taustassa näkyy myös nuolia, ja satuin löytämään jemmoistani pienen nuolileimasimen. Käytinkin siis sitä mustan Versafine-musteen kanssa lisäillen nuolia ympäri sivua. Kynälläkin nämä olisi toki voinut tehdä, jos olisi halunnut mahdollisimman tarkkaan kopioida mallista. Halusin kuitenkin tehdä juuri omalla tyylilläni, ja leimasin tuntui siihen sopivammalta.

Jatkotyöstin taustaa vesiväreillä ja vesivärikynillä sinistä lisäten. Myös keltaista väriä töpöttelin sinne tänne, ja oranssiakin tuli hiukan roiskaistua mukaan. Vesivärien kanssa tein myös alustuksen kuvan naisen kasvoille, lyijykynällä ensin tehdyn hahmotelman päälle.

Kun kasvojen pohja alkoi olla kondiksessa ja kuivunut, leikkelin pään kokoon sopivan pupu-maskin punaisesta askartelukartongista. Tässä vaiheessa aloin olla kauhuissani – osaset näyttivät typeriltä, irrallisilta, eikä yhtään siltä miltä toivoin niiden näyttävän. Teki mieli heittää hanskat tiskiin ja tekeleet roskiin. Onneksi maltoin mieleni ja jatkoin antaen työlle mahdollisuuden kehittyä parempaan suuntaan.

Kun sain liimattua naisen kasvot ja kaulan sivulle, tehtyä kasvoihin silmät sekä maalattua naisen kaljuun päähän tukkaa akryylimaaleilla, alkoi työ näyttää uudelleen merkkejä siitä että sitä kannatti jatkaa. Itselleni oli ihan uusi maailma tehdä työtä näin erilaisista paloista, kollaasimaisesti, vaikka eri materiaalien yhdistely muuten tuttua on ollutkin. Huomasin hyvin tehdessä sen, että vasta kun kaikki palaset alkaa olla paikoillaan kannattaa työtä ollenkaan arvioida.

Kun hiusten maalikerros oli kuivunut, lisäsin joukkoon vielä mustaa ohutta tussia, ja vesivärikynällä reunustukseen syvyyttä. Tässä vaiheessa sai maskinkin jo liimata paikoilleen. Maskikin koostui lopulta kolmesta eri osasta: itse maskista, ja kahdesta maaleilla sopiviksi värjätyistä sinisistä otsan väkäsosasista.

Tein maskin ulkoreunoille samaa sarjaa olevat varjostukset kuin hiusten reunoihinkin, vesivärikynällä tehden. Loppusilauksien tekeminen maskiin oli koko työn ehdottomasti hauskin osuus! Jäljittelin alkuperäisiä muotoja ja värejä, mutta en kuitenkaan orjallisesti. Koristeluissa käytin useampia eri mömmöjä: akryylimaalia, kultatussia, akryylimaalitussia, pinkkiä ja mustaa tussia, kohohelmikyniä ja glitterliimaa. Kohohelmet ja glitterliima toivat lättänään kartonkiin kivasti tekstuuria, ja koko maskiosuus heräsi henkiin ihan eri tavalla. Samoin kävi huulille, jotka päällystin lukuisten eri värityskerroksien jälkeen vielä glossy accentsilla. Kuivuttuaan aine sai huulet kolmiulotteisimmiksi, ja ah niin kiiltäviksi. Tämä efekti ei kuvasta oikein kunnolla välity, mutta luottakaa kun sanon, kyllä on muhkeat ja kiiltävät huulet livenä!

Itse olen lopputulokseen melko tyytyväinen, mutta kaikkein iloisin olen siitä että sain pitkästä aikaa tehtyä sivun valmiiksi asti. Ja vieläpä täysin uusia tekniikoitakin kokeillen, jes! Vaikka uutta tekemisblokkia ei ihan heti ilmenisikään, niin taidan silti tehdä uudestaankin tälläisiä kuvan uudelleen luomisia. Toivottavasti tässä oli uutta ideaa sinne ruudun toisellekin puolelle, jos ideoiden puute vaivaa. Miltä näyttäisi oma versiosi esimerkiksi lempikirjasi kannesta..?

Kortin alkuperäisen kuvan on tehnyt Lisa Ferrante.

♥, Inka