Avainsana: työvälineet

Paints and Friends -akryylityöpaja

Heipä hei ja kivaa maanantaita kaikille! Halusin käyttää tämän postauspaikan kertomalla teille akryylimaalaustyöpajasta, johon osallistuin marraskuun alussa. Työpajan järjesti yritys nimeltä Paints and Friends, ja se pidettiin Helsingissä heidän toimipisteellään Kalliossa. Niin kuin monet ryhmäläisistä varmaan tietävät, koska puhun siitä ryhmässä suhteellisen usein, en ole varsinaisesti mikään taideihminen. En ole koskaan ollut hyvä piirtämään saatikka maalamaan, mutta kun ystäväni ehdotti tällaiseen työpajaan osallistumista, päätin lähteä mukaan. 

Paints and Friends järjestää useita erilaisia akryylimaalaustyöpajoja. Me osallistuimme Paints and Wine -työpajaan, jonka aiheena olivat avaruus ja galaksit. Jokaisella osallistujalla oli oma työpiste pitkän pöydän ääressä ja seurueiden välissä oli kunnon turvavälit koronatilanteesta johtuen. Pöydän äärestä löytyivät kaikki työvälineet ja tyhjä kangaspohja. Jopa viinilasit oli laitettu valmiiksi, joten ainut asia mistä osallistujan tarvitsi huolehtia, oli oman viinin mukaan ottaminen. Maaleja oli saatavilla lukuisia eri sävyjä. 

Työpajan vetäjät kertoivat erilaisista mahdollisista tekniikoista, joilla galaksityylistä maalausta oli mahdollista lähteä luomaan. Lisäksi meille näytettiin paljon erilaisia inspiraatiokuvia ja teemaan sopivia maalauksia, joita oli mahdollista käydä tarkastelemassa uudestaan missä kohtaa tahansa. Työpaja kesti kaksi tuntia, ja siinä ajassa jokaisen oli siis tarkoitus toteuttaa oma galaksityylinen maalauksensa haluamallaan tavalla. Tiloista löytyi myös useampi hiustenkuivaaja, jotta maaleja pystyi käydä kuivattelemassa eri työvaiheiden välissä.

Itse ihan täysin ummikkona olin aluksi hieman kauhuissani tyhjästä kankaasta ja kaikista mahdollisuuksista. Päätin aloittaa turvallisesti ja päädyin maalaamaan taulupohjan kokonaan mustaksi. Käytin tähän työvälineistä löytyvää sientä, sillä sitä suositeltiin hyväksi välineeksi taustan tekemiseen. 

Mustan taustan valmiiksi saatuani taisin tarvita pari rohkaisuhörppyä viinilasistani, sillä pelkäsin jatkaa työtä eteenpäin. Lopulta päädyin sekoittamaan erisävyisiä maaleja ja onnistuin saamaan aikaiseksi hyvin epämääräisen, hieman lilaan ja vaaleanpunaiseen vivahtavan metallinhohtoisen sävyn. Sitä lähdin sitten sienellä tuputtelemaan mustalle pohjalle mielessäni koko ajan ajatus siitä, että mitähän tästä tulee. 

Pikkuhiljaa aloin rentoutua tajuttuani, että elävä ja mahdollisimman epämääräinen taustaväri ainoastaan vain lisäsivät avaruusmaiseman tuntua ja siksi sitä olisi loppupeleissä aika vaikea saada epäonnistumaan. Uusi epätoivon hetki kuitenkin syntyi, kun olin nähnyt aiemmin inspiraatiokuvia kahdella värisävyillä tehdystä kuviosta, joka käytännössä tehtiin niin, että kaadettiin vain paria eri maalia suoraan taulupohjalle ja työvälineistä löytyvällä kortilla sitten alettiin hitaasti levittämään maalia. Päätin kokeilla tätä itsekin. Taisin oikeasti parkaista ääneen lopputuloksen nähtyäni, sillä nyt minulla oli epämääräinen läntti sinistä ja vaaleanpunaista maalia työssäni eikä se näyttänyt ollenkaan siltä, mitä olin mielessäni ajatellut. Lähellä meitä istuvat osallistujat lohduttivat, että akryylien hyvä puoli on se, että kaiken voi aina peittää. 

Aloin siis peittää tuota juuri synnyttämääni epämääräistä värilänttiä, mutta tajusin jossain kohtaa, ettei minun ehkä tarvitsisikaan laittaa sitä kokonaan piiloon. Sininen ja vaaleanpunainen osittain taustaväreillä peitettynä synnyttivät kivoja utuisia yksityiskohtia maalaukseen. Niinpä ihan tarkoituksella toistin tämän epäonnistuneen kokeiluni maaleja kaatamalla ja kortilla uudestaan ja peitin myös sen samalla lailla osittain. 

Tämän jälkeen otin käyttöön hammasharjan, jolla sai kivasti tehtyä valkoista tähtisumua ympäri maalausta. Tämä tuntui pelastavan kaiken kertaheitolla, sillä maalauksessa oli heti enemmän avaruuden tuntua ja omaksi yllätyksekseni teos alkoi näyttää oikeasti ihan avaruusmaisemalta. 

En halunnut jättää maalausta siihen, vaan halusin lisätä mukaan jotain konkreettista. Niinpä päädyin käyttämään kahta erilaista valmista sabluunaa, joista toisella tein planeetan ja toisella kuun. Kuun laitoin mielestäni ensin ihan väärään kohtaan ja sykkeet nousivat jälleen, kun uskoin pilanneeni työni. Vedin syvään henkeä ja join taas hieman viiniä, jonka jälkeen peitin juuri maalaamani kuunsirpin taustaväreillä. Tämän jälkeen maalasin kuun uuteen kohtaan ja lopputulos oli mielestäni heti paljon kivempi. 

Kaikkein vaikeinta oli ehkä lopettaa ja todeta, että työ olisi valmis. Päädyin siis muodon vuoksi tuputtelemaan lisää väriä sinne tänne ja taisin roiskaista vielä muutaman kerran hammasharjallakin. Innostuin kyseistä tekniikasta niin paljon, että mietin jo jossain kohtaa, oliko valkoista tähtisumua tullut työhön liikaa. 

Lopulta oli aika todeta, että maalaus oli valmis. En ollut aluksi oikein varma mitä mieltä siitä olisin ollut, mutta ystävältäni ja lähellä istuvilta naisilta kehuja saatuani päätin, että nyt on minunkin aika olla ylpeä aikaansaannoksestani. Niinpä kävin vielä kuivattelemassa työtä hiustenkuivaajalla ja sitten se oli siinä. 

Maalaaminen oli ihan superhauskaa ja aika kului kuin siivillä. Olisin voinut hyvin istua vielä toisetkin kaksi tuntia ja maalata vaikka heti perään toisen työn. Työpaja oli mielestäni järjestetty tosi kivasti ja ensikertalaisena mukana oli helppo olla. Järjestäjät kiersivät osallistujien joukossa ja neuvoivat tarvittaessa sekä huolehtivat siitä, että jokaisella oli jatkuvasti puhdasta vettä, jolla putsata työvälineitä eri vaiheiden välissä. 

Sovimme jo ystäväni kanssa, että menemme vielä ehdottomasti uudestaan kokeilemaan jotain toistakin työpajaa. Kaikki saatavilla olevat työpajat ja niiden ajankohdat löytyvät kätevästi Paints and Friendsin nettisivuilta. Suosittelen näitä ehdottomasti kaikille ja ennen kaikkia niille, joille maalaamisen aloittamiseen on ollut suuri kynnys. Tällä onnistumisen tunteella jaksan jatkossa vielä pitkään! 

Sotkuisin ja taiteellisin terveisin
Carita 

Itsetehdyt vesivärit

Vesivärien tekeminen itse on mukavaa puuhaa ja näin kesällä vähän hikistäkin. Se alkuun todettakoon, ettei tämä tule edullisemmaksi kuin valmiiden ostaminen, ainakaan pienien erien tekeminen. Itse innostuin kokeilemaan vesivärien tekoa, koska halusin päästä sekoittelemaan eri pigmenttejä ja ajatuksena vesivärien teko kuulosti mukavalta. Olen tehnyt itse myös saippuoita useamman vuoden, joten tämä tuntui hyvältä jatkolta. Vesivärien teko ei kuitenkaan vaadi mitään ennakko-osaamista, vähän perehtymistä asiaan kylläkin. 

No, mitäs ne vesivärit sitten oikeastaan ovat? Vesivärit koostuvat kahdesta aineesta, pigmentistä ja sidosaineesta. Pigmenttejä myydään valmiina jauheina, joiden hinta vaihtelee pigmentistä riippuen, muutamasta eurosta per 100g hyvinkin kalliisiin. Näistä voi hankkia omaan budjettiinsa sopivan hintaisia. Sidosaineita on valmiita seoksia, joita saa taideliikkeistä tai sitten sidosaineen voi tehdä itse. Minä olen tehnyt alusta asti sidosaineen itse. Sidos aineen pääraaka-aine on arabikumi. Arabikumia saa kiteinä tai jauheena, joka liuotetaan veteen ohjeen mukaan, ja suodatetaan tarvittaessa harson läpi. Suodatus on hermoja koettelevaa puuhaa, ja itse ainakin aion ensikerralla hankkia niin puhdasta arabikumia, ettei sitä tarvitse suodattaa. Arabikumin lisäksi sidosaineessa on kosteudensitojaa, glyserolia, hunajaa ja siirappiakin jossain netin reseptissä käytettiin. Glyseroli ja hunaja saavat myös vesivärin liukenemaan paremmin. Neilikkaöljyä olen laittanut homeenestoaineeksi, sitä suositeltiin useissa lähteissä internetiä selatessani. Härän sapella saa lisättyä vesivärin kiinnittyvyyttä alustaansa, itse en ole tätä vielä kokeillut. Jos näiden kanssa ei kiinnosta puljailla tai haluaa vain kokeilla vesivärien tekemistä, kannattaa ostaa valmista sidosainetta.  

Sidosaineen ja pigmentin lisäksi tarvitaan työvälineitä (kuva 1.) Pigmentti hangataan sidosaineeseen kiinni, joten siihen tarvitaan lasinen työkalu, englanniksi ”muller”, suomeksi en sille nimeä löytänyt. Alustan pitää olla myös lasisen työkalun kestävä, joten karkaistu lasilevy on paras, itselläni on turvalasia. Netistä löytyneiden huhujen mukaan myös kivinen keittiötaso käy hyvin ja lasinen kynttilän jalka, jossa on tasainen pohja. Itse en omista kumpaakaan, joten tilasin lasipulikan ja ostin lasiliikkeestä jämäpalan turvalasia. Lasin alle laitoin palan liukuestemattoa, jotta lasilevy ei liiku pöydällä. 

Ja tähän väliin turvallisuudesta. Tarkasta aina käyttämiesi kemikaalien varoitusmerkit! Jotkin pigmentit saattavat olla esim. ympäristölle vaarallisia, jolloin niitä ei saa kaataa viemäriin ja ne tulee hävittää jätelaitoksen ohjeiden mukaan. Neilikkaöljy on karsinogeeni, joten älä käsittele sitä paljain käsin. Jos et tiedä, onko käyttämäsi aine turvallista voit hakea googlesta ”käyttöturvatiedote (aineesi)” tai ”safety data sheet (aineesi englanniksi)”. Vaikka et löytäisi juuri oman purkkisi valmistajan turvatiedotetta ei se haittaa, muidenkin valmistajien vastaavat ovat tarpeeksi lähellä. Laborantin vinkki: käyttöturvatiedotteella eli ktt:lla tai sds:llä löydät myös kotisi kemikaalien turvalliset käyttöohjeet. Neilikkaöljyn turvallisuustiedote löytyy tästä ja heti sivulla 2 näkyy varoitusmerkit, ne on aina listattu alkupäähän käyttöturvatiedotteissa. Varoitusmerkit kertovat tuotteesta jo aika paljon, tai se että niitä ei ole ollenkaan (eli aine on täysin turvallista.) Pigmenttipöly on myös todella hienoa, joten itse käytän hengityssuojainta käsitellessäni kuivaa pigmenttijauhetta. Hienojakoinen pöly on haitallista keuhkoille. Kun se on sekoittunut sidosaineeseen, poistan hengityssuojaimeni.

Työturvallisuuden jälkeen voidaan siirtyä itse tekemiseen! Pääsääntöisesti sidosainetta ja pigmenttiä sekoitetaan 1:1. Teen pigmentistä keon, jonka päälle valutan pigmentin (kuva 2) ja sekoittelen leivontanuolijalla, kunnes pigmentti on kostunut ja seos on muuttunut mönjäiseksi.  

Palettiveitsi olisi kai paras työväline, mutta leivontanuolijalla olen itse mennyt. Tässä vaiheessa tarkistan alustavasti pigmentin sävyn, jos kyseessä on pigmenttiseos, ja lisään tarvittaessa pigmenttiä (ja sidosainetta, jotta suhde säilyy.)  Sitten alan hieroa lasipulikalla (kuva 3.) Välillä testaan siveltimellä vesiväripaperille tekemääni vesiväriä, sävyä, vesivärin kiinnittymistä paperiin ja värin laimentamista vedellä. Luonnonpigmentit (okrat, umbrat, siennat) kiinnittyvät helpommin sidosaineeseen kuin synteettiset pigmentit eli niitä ei tarvitse hieroa niin kauan kiinni sidosaineeseen. 

Vesivärin teon olen lopettanut, kun testaamalla vesiväriä väri on vesiväripaperilla selvästi kiinnittynyt sidosaineeseen eivätkä pigmentit erotu toisistaan ja sidosaineesta. Myös seoksen koostumus alkaa muuttua sitkommaksi. Lopuksi vesiväri kaavitaan vesivärinappiin tai pieneen purkkiin (kuva 4.) Huomaathan, että kaikkea ei saa talteen, vaan osa vesiväristä jää työvälineisiin. Eli jos lähtöaineita on yhteensä 50ml, ei lopputuloksena ole 50ml valmista vesiväriä. Lopuksi annan vesivärin kuivua tai voi sitä vaikka heti käyttää ja alkaa maalaamaan! 

Itse olen huomannut, että erilaiset sidosainekoostumukset saavat vesivärit kuivumaan eri tavoin. Osa on kuivunut nopeasti, mutta halkeillut enemmän ja ilmakuplia on muodostunut. Toiset taas ovat kuivuneet vaikka kuinka pitkään, mutta lopputuloksena on ollut kaunis ja tasainen vesivärinappi. Ulkonäköpoikkeavuuksista huolimatta lopputuloksena on kuitenkin toimiva vesiväri. 

-Enni