Jokainen kalenterimaanikko tietää, että rapatessa roiskuu ja minne katseensa ikinä maanikon kodissa kääntääkään, näkyy siellä tarroja, paperipinoja, kyniä, klemmareita, pulloa ja purnukkaa, leveillään olevien kalenterien lisäksi. Näin siis erityisesti silloin, jos maanikolla ei ole selkeää työpistettä käytössään.
Ennen kun sain oman ns. kirjoituspöytäni, olin askartelukamoineni levittäytyneenä kodissamme milloin minnekin. Enimmäkseen tuunailin keittiönpöydällä, mutta tarpeen vaatiessa työpöydäksi soveltui myös kirjahylly, vaatehuoneen hyllyt ja pesukoneen päällinen. Askartelumateriaaleja oli siellä täällä vähän joka huoneessa.
Taisi olla aika pian uuden vuoden jälkeen, kun itselleni tarjoutui vihdoin tilaisuus omalle työpisteelle muuttaessamme takkahuoneen järjestystä ja mies haki kierrätyskeskukselta vanhan neljän hengen ruokapöydän. Siihen sitten aloin levittäytymään heti suurella innolla.
Kirjoituspöytäni on tässä välissä muuttanut ulkomuotoaan ja järjestystään jo lukuisia kertoja, mutta nyt se alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä pitääkin. Kerroin edellisessä postauksessani, miten tykkään pitää Hobonichi Cousinin hillittynä ja selkeänä, jotta kaoottisessa arjessa olisi edes jokin paikka ja asia mikä ei enää lisäisi omaa mieleni kaaosta ja ylikierroksilla käymistä. Näin menettelen myös kirjoituspöytäni ja sen ympäristön kanssa.
Pyrin käyttämään työpöydän sisustamisessa luonnonläheisiä värejä ja kierrätettyjä materiaaleja. Muistitauluna esim. toimii vanha kanaverkko, kynäpurkkina lasinen säilykepurnukka, säilytysrasioina pahvipakkaukset tilauksista. Toki uuttakin mahtuu joukkoon mukaan, kuten tekniikka ja kukkaruukut.
Myös kasvit ovat tärkeänä osana työpöytääni, ja niiden kannalta onkin hyvä että saan pidettyä pisteeni ikkunan alla. Toki luonnonvalo on muutenkin plussaa!
Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, meinaa siltäkin loppua välillä tila kesken ja vähän väliä joutuu raivaamaan tilaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tärkeintä on, ettei tuunailukamat ole enää joka puolella talossa ja tavaroillani on vihdoin paikka johon saan jättää ne levälleen ilman että ovat muun perheen tiellä. Tästä olen, sattuneesta syystä, saanut kiitosta myös mieheltäni.
Näin olen saanut rakennettua itselleni oman ”Happy placen”, jonka eteen on mukava istahtaa tuunailemaan ja merkkailemaan asioita ylös kalenteriin. Ajatuksille on tilaa ja aika tuntuu pysähtyvän. Maltan tuskin odottaa kesäisiä sadepäiviä ja rentoja askarteluhetkiä veden ropinaa kuunnellessa!
Moni kalenterituunaaja varmasti törmää hetkiin, jolloin kaivelee tarvikevarastojaan ja löytää jotain mitä ei muistanut omistavansakaan. Yllätykset voi olla kivojakin, mutta itse tykkään mieluummin olla perillä siitä, mikä on missäkin ja hyödyntää kaikkia herkkuja koko ajan.
Tykkään, että tavaroilla on oma paikka. Missään ei kuitenkaan varsinaisesti ole ohjeita, miten järjestellä kalenteritarvikkeet ideaalisesti. Varsinkin kun oma työtila puuttuu, käytäntö on sanellut säilytyksen osalta paljon. Vuosien varrella olen oppinut kantapään kautta ja keksinyt yhä toimivampia ratkaisuja. Joskus on menty askel taaksepäin ja opittu. Nyt tuntuu, että olen päässyt melko toimivaan järjestelmään nykyisten puitteiden sallimissa rajoissa.
Kirjoitan ja tuunaan lähes aina keittiön pöydällä. Ruokapöytään istahtaa väkisin kotona ollessa monesti päivässä, jolloin bullet journalin huomaa ja muistaa kurkata oliko jotain vielä to do-listalla. Lisäksi olen huono aloittamaan asioita, joten kun istun joka tapauksessa ruokapöytään, tulee monesti siinä inspiraatio kirjoittamiseen ja koristeluun. Ongelmaksi on muodostunut keittiönpöydän reunalle kasautunut tarvikemäärä. On kokeiltu erilaisia vieressä olevia säilytysratkaisuita, mutta jos tavaroita joutuu vaivalla kurottamaan, ne jäävät pöydälle. Tällä hetkellä olenkin palaamassa tarjoiluvaunuun, joka odottaa vielä ostamistaan. Edellinen päätyi kirjojen kodiksi, ja nyt on uusi ajatus siitä, miten aion järjestellä uuden kärryn.
Kerron oman ratkaisuni siitä, miten tarvikkeeni on järjestelty, jotta löydän heti mitä etsin. Pidän lähellä ne, mitä käytän päivittäin, ja lipastossa ne, mitä harvemmin. Olen kokenut toimivaksi rajata käyttöetäisyydellä säilytettävien tarvikkeiden määrää. Koko kynä-, tarra-, washivalikoima on lipastossa, ja ajankohtaiset suosikit on otettu erikseen. Vaihdan sisältöä, kun kyllästyn. Täten ei iske runsauden pula, kun alan tuunaamaan. Sitä voisi verrata kesä-talvivaatesäilytykseen.
Lipastossa säilytän washeja, tarroja, skräppipapereita, diecutseja ja kyniä. Suurin osa kynistä ovat horisontaalisesti muutamassa korissa, monia kyniä suositellaan säilytettävän kyljellään. Washit säilytän matalissa leveissä laatikoissa, joiden pohjalla on pitkittäin leikattuja talouspaperirullia. Näin näen heti kaikki washit, ja ne eivät pääse rullailemaan ympäriinsä niin pahasti. Saatan pitää muutamia rullia lähellä tuunailualuetta, uusia lemppareita. Skräppipapereita on pienessä rengaskansiossa muovitaskuissa, helposti selattavissa ja kyljellään säilytettävissä. Samassa kansiossa on tulostettuja tarrakittejä ja muita settejä. Toisessa pienessä rengaskansiossa on viikkonumeroilla merkattuja muovitaskuja, ja niissä kalenterini viikkokitit, jos olen aloittanut viikkojen tuunailun. Näin löydän täydennykseen sopivat tarrat nopeasti, kun jatkan tietyn viikon tuunailua suunnitelmien tarkennuttua. Isossa rengaskansiossa on muovitaskuja, joissa on tavalliseen A4 -paperiin liimarullalla kiinnitettyjä tarra-arkkeja. Siinä säilytän tarroja, joita myydään esim kolmen pakkauksissa ja käytän osan heti, ja loput jäävät myöhemmälle käytölle. Näin näen selaamalla, mitä aarteita löytyy. Toki lipastossa on myös muovitasku-ö eli epämääräinen sälä hätäsiivottuna.
Lähellä ruokapöytää haluan pitää hallitun määrän tarvikkeita, jotka saan käsiini nopeasti. Eniten käyttämässäni bullet journal:ssa on kynäpidike, josta löytyy 0.5 musta geelikynä. Kannen sisätaskuun on laitettu sabluunat, joita käytän lähes päivittäin päivämerkinnöissäni. Mujista löydetyssä muovitelineessä säilytän isoa penaalia, tarrojensäilytyskansioita, liimoja, saksia sekä lempikyniäni. Telineessä on nostokahva kätevää siirtelyä varten. Isossa penaalissa on valikoima kyniä, joita mustan lisäksi käytän ajankohtaisesti eniten. Myös korjausrulla ja pyyhekumi sekä askarteluveitsi ovat pussukassa. Pussukka toimii myös silmäkarkkina, kun olen siihen kiinnittänyt koristeita. Mujin muovikansio on juuri sopivan kokoinen tilattaville pienille tarra-arkeille, ja sieltä selaan sopivia päivittäin. Nahkainen pieni travelers notebook on tulostetuille ja leikatuille tarroille tehty tarravihko, olen liimannut pienten vihkojen sivuille käytettyjä tarrapohjia. Hyvin toimii!
Lehtitelineessä on päivittäin täytettävä bullet journal, tulevaisuuden suunnitteluun käytössä oleva iso Life Organizer sekä Muji:n viikkokalenteri muistoja varten. Eri lokeroita sisältävässä paperitelineessä on muovitaskuja, isompien tarrojen tarrakirja sekä liikuntavihkoni. Muovitaskuissa on vellumeita, valikoima papereita ja muita askartelumateriaaleja lipastosta. Aiemmin ostetun pistevihon säilytyslaatikosta muodostui ajankohtaisille decotarroille säilytyspaikka ja pienestä tyhjästä muovilaatikosta muodostui laatikko tulostetuille tarroille, jotka on tarkoitus leikata ja lisätä tarravihkoon valmiiksi käyttöön. Kahdessa eri penaalissa on valikoima korostuskyniä ja sen kaltaisia, joita käytän otsikoiden pohjana, ja toisessa on viimeistelykoristeluun käyttämiäni glittergeelikyniä. Vaihdan sisältöä välillä, sen mukaan mikä värimaailma on milloinkin mieleen.
Itselle tärkeintä on, että kun inspiraatio iskee, saa heti käsiinsä mieluisia tarvikkeita toteuttaa itseään. Ihanaa on myös se, että kun on hyvin selattavissa oleva sopivan pieni valikoima käsillään, syntyy uusia ideoita koristeluun. Harmillisinta olisi, että ihanuuksia hautautuu laatikonpohjalle, ja lopulta päätyy kirjoittamaan aina mustalla 0.5 kynällä kun ei jaksa etsiä ja päättää mitä tekisi. Suosittelen etsimään itselle toimivan järjestelmän, niin pääsee nauttimaan täysillä tämän harrastuksen tuomasta ilosta!
