Avainsana: työpöytä

Missä tuunaan – Sirpa

Kesälomalla minulle tuli jossain vaiheessa valtava innostus aloittaa työhuoneeni perusteellisempi siivous, joka sitten hyvinkin pian johti myös koko huoneen uudelleenjärjestelyyn kalusteiden siirtoa myöten. Halusin kovasti saada tuunailunurkkaukseni toimivammaksi niin, että asioille olisi paremmin omat paikkansa, mutta kuitenkin kaikki tarpeellinen kivasti saatavilla. Huoneessa on lisäksi oltava tilaa lattialle sijoitettavalle patjalle sekä levitettävälle vuodesohvalle eli kalusteiden asemointi on omanlaisensa tetris, jotta kaikki toimisi mahdollisimman käytännöllisesti. 

Näin ollen tuunailunurkkaukseni ja siihen liittyvät asiat sijoittuivat huoneen perimmäiseen päätyyn. Tämä myös siksi, että vaikka tuunailuissani olisi meneillään luova kaaos, siihen ei olisi näköyhteyttä suoraan oviaukosta eteisen puolelta. 

Työpöytäni on jotain Ikean vanhaa mallia. Siinä on lasikansi ja sen alle jäävä koko pöydän kokoinen ’välitila’. Tuota välitilaa osittain somistan kauniilla asioilla ja toisella reunalla on lokerikko kynille ja vanha kirjasinkasti, jossa on washeja, leimamusteita ja joitain puukantaisia leimoja. Pöytälevy on säädettävillä pukkijaloilla ja koska tykkään tuunailla seisaaltaan minulla ei ole lainkaan työtuolia huoneessani. 

Pöydällä ja sen oikealla puolella on monta hyllyä, laatikkoa ja lokerikkoa. Vaikka käytännöllisyys olikin yksi kriteeri, niin minulle on myös tosi tärkeää se, että tuunailutarvikkeiden säilytysratkaisut tuovat omalta osaltaan iloa ja kauneutta arkeeni. 

Pöydän vasemmalle puolelle sijoittuvat vanha emännänkaappi, ei niin kaunis lankavarastoni ja pieni yöpöytä. Yöpöytä sai jäädä huoneeseen, koska sen päälle mahtui sopivasti tuo melko paljon tilaa tarvitseva toimiston ’selailuteline’. Lisäksi sen kaksi laatikkoa kätkevät kätevästi sisäänsä paljon papereita.

Selailutelineessä minulla on kätevästi saatavilla planneroinnissa useimmin tarvitsemani funktionaaliset tarrat ja leimat. Osa muovitaskuista on saanut sisäänsä magneettisivut, joten stanssit pysyvät nyt kiinni siinä muovitaskun päällä ja ovat tosi helposti napattavissa käyttöön ja palautettavissa takaisin paikoilleen.

Kalenterituunailun lisäksi minusta on siis mukavaa suunnitella ja askarrella kauniita säilytysratkaisuja tarvikkeille ja materiaaleille. Kurkistetaan siis vielä joitain juttuja vähän tarkemmin.

Puinen pikkulaatikko ja teelokerikko pitävät sisällään kaikkea pieniä papereita, lippuja ja lappuja, joita käytän esimerkiksi paperikollaaseita tehdessäni.

Näistä laatikoista löytyy leimoja ja tarroja.

Työpöydällä on metallinen hylly/koroke, jonka laatikossa on eniten käytetyt perustarvikkeet, kuten liima- ja korjausrolleri, sakset, pinsetit ja joitain kyniä.

Valmiiksi stanssatuille kuvioille piti myös keksiä joku oma säilytyssysteemi, josta olisi helppo selailla ja valita kuvioita. Tällainen toimisi myös muillekin pienille paperi-/pahvikoristeille. Matalia taskuja tein erilaisista papereista ja piirtoheitinkalvosta kaksipuolisella teipillä kiinnittäen. Lisäksi tein muutamalle sivulle isomman taskun, jonne voi laittaa pienimmät kuviot, kuten esimerkiksi pieniä lehtiä syksyn väreissä.

Samalla idealla valmistui myös säilytyskansio PET-teippiloopeille. Nämä taskut kiinnitin vain ala- ja sisäreunasta, niin ne toimivat käytännöllisemmin noille erimittaisille pätkille.

Sen huomasin tämän siivous- ja organisointiprojektini myötä, että se lisäsi valtavasti tuunailu- ja plannerointi-intoani. Sadepäivät ovat kuluneet oikein mukavasti, eikä yli viikon kestänyt kesäflunssakaan harmittanut niin paljon kuin yleensä. Luova kaaos ei minua varsinaisesti haittaa, mutta nyt olen pyrkinyt siihen, että pöytä jäisi mahdollisimman siistiksi aina kun lähden sen ääreltä. 

Välillä löydän itseni pohtimasta, että ’olenko unohtanut kasvaa aikuiseksi’, kun piiperrän täällä huoneessani – mutta sitten heitän mokoman ajatuksen kohti roskakoria ja iloitsen ja nautin harrastuksestani! Tee sinä siellä samoin!

-Sirpa

My Happy Place – kirjoituspöytäni

Jokainen kalenterimaanikko tietää, että rapatessa roiskuu ja minne katseensa ikinä maanikon kodissa kääntääkään, näkyy siellä tarroja, paperipinoja, kyniä, klemmareita, pulloa ja purnukkaa, leveillään olevien kalenterien lisäksi. Näin siis erityisesti silloin, jos maanikolla ei ole selkeää työpistettä käytössään.

Ennen kun sain oman ns. kirjoituspöytäni, olin askartelukamoineni levittäytyneenä kodissamme milloin minnekin. Enimmäkseen tuunailin keittiönpöydällä, mutta tarpeen vaatiessa työpöydäksi soveltui myös kirjahylly, vaatehuoneen hyllyt ja pesukoneen päällinen. Askartelumateriaaleja oli siellä täällä vähän joka huoneessa.

Taisi olla aika pian uuden vuoden jälkeen, kun itselleni tarjoutui vihdoin tilaisuus omalle työpisteelle muuttaessamme takkahuoneen järjestystä ja mies haki kierrätyskeskukselta vanhan neljän hengen ruokapöydän. Siihen sitten aloin levittäytymään heti suurella innolla.

Kirjoituspöytäni on tässä välissä muuttanut ulkomuotoaan ja järjestystään jo lukuisia kertoja, mutta nyt se alkaa vihdoin näyttämään siltä miltä pitääkin. Kerroin edellisessä postauksessani, miten tykkään pitää Hobonichi Cousinin hillittynä ja selkeänä, jotta kaoottisessa arjessa olisi edes jokin paikka ja asia mikä ei enää lisäisi omaa mieleni kaaosta ja ylikierroksilla käymistä. Näin menettelen myös kirjoituspöytäni ja sen ympäristön kanssa.

Pyrin käyttämään työpöydän sisustamisessa luonnonläheisiä värejä ja kierrätettyjä materiaaleja. Muistitauluna esim. toimii vanha kanaverkko, kynäpurkkina lasinen säilykepurnukka, säilytysrasioina pahvipakkaukset tilauksista. Toki uuttakin mahtuu joukkoon mukaan, kuten tekniikka ja kukkaruukut.

Myös kasvit ovat tärkeänä osana työpöytääni, ja niiden kannalta onkin hyvä että saan pidettyä pisteeni ikkunan alla. Toki luonnonvalo on muutenkin plussaa!

Vaikka pöytäni on suhteellisen iso, meinaa siltäkin loppua välillä tila kesken ja vähän väliä joutuu raivaamaan tilaa. Se ei kuitenkaan haittaa, sillä tärkeintä on, ettei tuunailukamat ole enää joka puolella talossa ja tavaroillani on vihdoin paikka johon saan jättää ne levälleen ilman että ovat muun perheen tiellä. Tästä olen, sattuneesta syystä, saanut kiitosta myös mieheltäni.

Näin olen saanut rakennettua itselleni oman ”Happy placen”, jonka eteen on mukava istahtaa tuunailemaan ja merkkailemaan asioita ylös kalenteriin. Ajatuksille on tilaa ja aika tuntuu pysähtyvän. Maltan tuskin odottaa kesäisiä sadepäiviä ja rentoja askarteluhetkiä veden ropinaa kuunnellessa!

Tykkäätkö sä panostaa omaan työpöytääsi?

-Piritta