Kyllä, minulla on työpiste – pöytä, tuoli, laatikosto. Ei, en juurikaan käytä sitä… Paitsi tavaroiden säilytykseen.
Työpöydälläni kotona vallitsee aina kaaos, samoin sen ympärillä. Se on minulle täysin hallittu, koska tiedän tarkkaan, missä mikin tavara tai tärkeä paperi on. Vasta siivotulta pöydältä ei enää löydykään mitään, ja joudun sitten penkomaan laatikoita ja paperipinoja.
Laatikoston tavarat aloittivat elämänsä lajiteltuina: ylimmässä laatikossa kynät, seuraavassa tarrat ja paperit, kolmannessa washit, neljännessä narut, nauhat, helmet ja muut. Nyt tilanne on hieman sekoittunut, vaikka pääasiallinen järjestys vielä pysyykin.
Oikea kaaos minulle olisi sekalaiset paperipinot, jotka kaatuilevat yhtä mittaa ja joista ei löydy mitään.
Teen kalenteri-, kortti- ja muut hommat mieluiten sohvalla istuen, välineet sylissä – kyllä, myös vesivärimaalaukset! Näin on ollut yläasteajoistani saakka (krhömköhvuotta sitten), jolloin tein läksytkin sängyllä istuen.
Tällä hetkellä puolet työtuolilla olevista papereista pitäisi lajitella ja heittää pois, mutta se vaatii isompaa motivaatiota. Todennäköisesti viime hetken hoppu on se – eli juuri ennen kuin tuolia tarvitaan muualle!
Kaoottinen työpöytä ei kuitenkaan ole syy epäergonomiselle työasennolle, vaan ehkä omituinen mukavuudenhalu: selkänojallisella tuolilla ei ole yhtä kiva röhnöttää kuin esimerkiksi sohvalla. Sitten kun joskus olen videokokouksessa, istun kyllä kiltisti pöydän ääressä, koska sillä on lisämonitori, eivätkä toiset näe kamerani kautta kuin takana olevan massiivisen kirjahyllyn.
Jos multa kysytään, niin vielä on kesää jäljellä vaikka kuinka! En suostu päästämään kesästä irti, vaikka kaikki ympärilläni ovat jo alkaneet intoilla syksyn tuloa – ei siinä mitään, rakastan syksyä siinä missä kesääkin, mutta kesä ja lämpö vaan sopii mulle kaikkein parhaiten ja haluan nauttia niistä nyt vähintään syyskuun alkuun. Se on hei siinä nimessä – syyskuu.
Syksyssä on sitä arkeen palaamisen makua, se alkaa jo elokuussa, kun lomat loppuvat ja koulut alkaa. Itselläkin on töiden puolesta taas kalenterille enemmän käyttöä, mutta tuunaustilan kanssa on pienimuotoinen kriisi. Lähtötilanne on tämä: mulla on ihana askartelunurkka, jonka olenkin esitellyt blogissa aiemmin. Se vain ei… inspiroi mua. En viihdy siellä, koska olen eri tilassa missä puolisoni on, enkä voi jutella netissä kavereiden kanssa, katsoa striimejä tai TV-sarjoja samalla, kun askartelen. Jooooten olen päätynyt lopullisesti tänne tietokonepöydän ääreen, jossa tilan ja varsinkin säilytyspaikkojen puute vaivaa jatkuvasti.
Ensin siirsin yhden IKEA:n rullakärryn määrän tavaraa tänne. Työpöytä täyttyi koreista ja pussukoista. Mihinkään ei saa mitään järkevästi! Ei optimaalista, varsinkaan kun kissat, 3 kpl, haluavat olla myös tässä tilassa mahdollisimman lähellä mua. Toinen työpöytä tänne ei mahdu, eikä tietokoneiden järjestystä oikein voi muuttaa. En voi sietää sotkuista pöytää, joten kaikki krääsä on saatava pois tasolta, kun en niitä käytä. Kamala vanha viltti tilkitsee ikkunassa ilmastointikoneen sisäänottoa ja muutenkin nurkkaus on kaikin puolin sielua riipivän kamala.
Kuva liittyy. Kissa ei ole kamala.
Selailin aikani kuluksi viikonloppuna Facebookin markkinapaikkaa, olen etsiskellyt yhtä keittiökalustetta jo pitkään, mutta nyt sieltä silmiin pomppasi IKEA-hylly halvalla. Nopeasti ottamaan mitat ja katsomaan sopisiko se tähän kissatornin ja työpöydän väliin. Sain kaupat sovittua ja nyt mulla koreilee ”uusi” hylly tuossa työpöydän vieressä.
Ja koska asioita ei voi tehdä helposti, kun tekemisen makuun pääsee, piti myös vanha työpöydän laatikosto siivota. Se on ollut melkein 10 vuotta samassa järjestyksessä, pitäen sisällään toimistotavaroita ja roinaa, ”joita ei voi heittää pois, muttei oikein tarvitsekaan”. Keräsin ne pahvilaatikkoon ja laitoin kaappiin. Tiedän että ne ovat tallessa, mutteivät enää tiellä. Tästä sain lisää tilaa vaikka mille tuunailusälälle!
Nyt tätä tilaa olisi sitten vaikka muille jakaa. Kaikki turha on laitettu pois ja nyt tätä voi jo kutsua työpisteeksi! Vielä jotain koreja tähän järjestyksen ylläpitämiseksi, mutta hyvältä alkaa näyttää!
Kierros Clas Ohlsonin säilytystavaroiden osastolla tuotti hyvän sadon, ja nyt on jopa runsauden pula säilytystilan kanssa. Ottaa varmaan hetken ennen kuin roudaan lisää askartelujuttuja tänne, mutta nyt ainakin saan kaiken paljon paremmin käden ulottuville!
Eihän tää nyt ihan ”instagramtason” sisustusratkaisu ole, ja varmaan tulee tästä vielä vähän muuttumaan, mutta nyt on paljon parempi olla tässä, ja sain kaiken hyvin tyrkylle niin, ettei niitä tarvi tuunatessa kissojen ja koirien kanssa etsiä. Kissoista puheenollen, he löysi heti oman paikkansa!
Musta rengaskärry pääsi työpöydän alle piiloon vasemmalle puolelle, sinne meni vähemmän tarpeellista roinaa ja mm. paperileikkuri. Setuppiin kuuluu vielä kuvausjalusta, jonka tilasin viime viikolla. Tämä varmaan elää tästä vielä ja tilanne muuttuu hieman, mutta säilytystilaongelma on nyt ratkaistu! Nyt on hyvä ihmisen olla!
Joskus kalenteriharrastus vie meidät kokeilusta toiseen, jotta se oma juttu löytyy. Tällä kertaa kyse ei ollut uudesta kalenterista tai eri kokoisesta muistikirjasta, vaan siitä, että tulin sinuiksi omien tarpeideni kanssa – en viihdy askarteluhuoneessa, se on nyt testattu, ja mun vaan pitää pystyä yhdistämään tietokoneella hengailu tuunailun kanssa. Tämä tuntuu nyt paljon paremmalta.
Jos sua kiinnostaa mitä tavaroita käytän tuunailussa ja mitä koreihin saattoi sujahtaa, tein myös videon Kalenterimanian YouTubeen mun lempituunailutarvikkeista!
Ihanaa (huoh, okei okei) syksyn alkua kaikille, nähdään ryhmässä! <3 – Emmi
