tänään olisi tarkoitus vähän kirjoitella siitä, että missä minä oikein tuunaan. Ensinnäkin, kun Kalenterimania noin abouttirallaa sata vuotta sitten perustettiin, minulla ei ollut työpöytää. Tein kaiken ruokapöytämme ääressä. Se olikin sitten aina täynnä kaikenlaista romua ja ryjää, kunnes eräänä päivänä ystäväni oli bongannut jostain roskalavaryhmästä kirjoituspöydän mulle.
Me asumme lapseni kanssa kaksiossa, joten olkkari on myös makuuhuoneeni. Täällä sitä sitten siirrellään helposti puolen vuoden välein sänkyä, tv-tasoa, kirjoituspöytää ja sohvaa ympäri yhtä huonetta. Nyt tuntuu kuitenkin siltä, että huonekalut ovat löytäneet vakiintuneet paikkansa. Huoneen alkuosa on olohuone ja peräpää sitten taas enemmänkin ”minun aluettani”.
Harvoin on hetkiä, että pöytäni olisi oikeasti siisti. Siihen tuppaa kertymään askarteluromujen lisäksi kirjoja, aurinkorasvaa, käsirasvaa, sipsejä, laseja ym. Sohvan vieressä ollessaan se nimittäin toimii myös laskutasona. Joulun alla yleensä kuitenkin tyhjennän koko pöydän ja siitä tulee joulunajan herkkupöytä.
Ajattelin tuoda julkisuuteen häpeäni. Häpeäni kulkee nimellä työhuone. Minulla on ollut työhuone siitä asti kun ostimme rivitaloasuntomme 2012. Siellä sain olla kalenterit ammollaan ja tarrat levällään, eikä häirinnyt ketään. Kun kuopuksemme muutti pois makuhuoneestamme 2016 esikoisen kanssa samaan huoneeseen, vaihtui työhuone talomme pienimpään huoneeseen. Huone jäi jotenkin vajaaksi, eikä inspiraatio kukkinut. Se jäi myös laittamatta loppuun, ei huvittanut.
Kävin kisällikoulutuksen 8/2016-12/2017 ja sinä aikana huone olikin enemmän ompelutöille vallattu. Tuona aikana työhuone kävi myös olohuoneessa, mutta se ei tuntunut luonnolliselta. Huomaan kaiken luovan kaaoksen keskellä kuitenkin hakevani fengshuita, työtilaa jossa on oikea tunnelma, fiilis ja inspiraatio. Vuosien saatossa ovat visiot muuttuneet ja ruuhkavuosien, sekä kolmivuorotyön keskellä olen työntänyt omat haaveeni tilan suhteen syrjään ja tyytynyt olohuoneen ruokailupöytään. Tällä välin lasten pienet vaatteet, tavarat ja unohtuneet kankaat sekä ompelukoneet ovat vallanneet tilan ja tilanne on jo täysin toivoton. Huone on pelkkä varasto, täynnä unohtuneita tavaroita. Häpeäpilkku.
Kalenterin tuunaustarvikkeista olen sen verran pitänyt kiinni, että niille olen hankkinut olohuoneeseen Ikeasta kärryn jotta kaikki tärkeimmät, sekä ajankohtaisimmat tavarat ovat käteni ulottuvilla.
Tämän vuoden alusta sairastuin ja samalla hengenvedolla liityin ylläpitoon. Päätin että, kun tämä jalka tästä joskus kantaa, aloitan vihdoin tavaroiden läpikäymisen. Aloitin kesäkuun puolessa välissä uuden lääkityksen ja 1. heinäkuuta lunastin lupaukseni. Aloin käydä laatikko ja kassi kerrallaan tavaroita läpi, kaamea savotta. Syy työhuoneen siivoukselle on myös se, että lupasin lapsille omat huoneet, kun esikoinen aloittaa koulutiensä. Tämä tarkoittaa siis työhuoneen täydellistä minimointia, jotta se mahtuu jatkossa päämakuhuoneeseen. Nyt kun huoneeseen taas mahtuu sisälle, on aika käydä työpöydän kimppuun.
Olenkin kasannut yhteen paikkaan kaikenlaista kalenterituunaukseen liittyvää, joka lähtee aikanaan Happy mailina eteenpäin ilahduttamaan muutamaa manialaista. Yritän ajatella tätä asiaa positiivisena kokemuksena, oppia päästämään irti ja aloittaa jotain inspiroivaa alusta, saamalla uutta potkua tuunaukseen. Lupaan pitää teidät kalenterimanian Facebookryhmässä ajan tasalla miten projekti edistyy ja sainko valmista ennen koulujen alkua.
Päästäkää irti turhasta ja ostakaa tarpeeseen, ei hillottavaksi. Ei se määrä, vaan rajaton luovuus.
