Avainsana: tuunaushetki

Bujoilusta itse tehtyyn Traveler’s Notebookiin

Minun maniani heräsi bujoilusta 2016 vuoden keväällä. Ensimmäinen bujoni oli koottu vihkoon, jonka löysin valmiiksi kaapistani. Aluksi en käyttänyt ollenkaan washeja tai tarroja. Parissa vuodessa asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Tässä blogikirjoituksessa kerron, miten kahden vuoden bujoiluni siirtyi täysin itse tehtyyn Traveler’s Notebookiin.

Viime kesänä se alkoi, kun ihana kuparinen lettuni (Leuchtturm1917- muistikirja) täyttyi. Pohdin miljoonia muistikirjavaihtoehtoja. Minkä muistikirjan tahtoisin seuraavaksi bullet journalikseni? Kaapissa lojui jo Nuuna, mutta se ei saanut minussa aikaan oikeanlaisia väristyksiä, joten hankin kehutun Scribbles that Matter -muistikirjan. Ensikosketus tuohon muistikirjaan oli mieletön. Sehän oli täydellinen! Vai oliko? Kerkesin käyttää uutta bullet journaliani kuukauden, kun minuun iski tyytymättömyys. Muistikirja itsessään oli hyvä. Siinä oli laadukas paperi, kannet tuntuivat ihanilta ja muistikirja oli kaikin puolin hyvä. Jokin kuitenkin mätti ja pahasti. Minuun oli iskenyt sen valkoisilla sivuilla liika täydellisyydenhakuisuus ja suorittaminen. Aloin pohtimaan, onko bujoilu sittenkään enää minun juttuni.

Onneksi pari kalentereihin hurahtanutta ystävääni tuli luokseni teelle ja avauduin tästä minun bujo-ongelmastani. Enhän minä voi lopettaa muistikirjaa kesken, kun en ollut kerennyt täyttää sitä kuin kuukauden! Teen äärellä bujoilusta keskustelu sai minut inspiroitumaan. Nyt olisi aika koittaa jotain ihan muuta ja heittää bujo kaapinnurkkaan.

Myöhemmin sinä iltana, kun ystäväni olivat lähteneet, istuin pöydän ääressä ja pohdin. Mitä minä voisin tehdä? Olin kokeillut jo Happy Planneria, standardikokoista Traveler’s Notebookia ja todennut, että rengasplannerit eivät minua innosta. Tahdoin jotain, jossa voisin tehdä mahdollisimman paljon itse. Enemmän vielä kuin bujossa! Niinpä kaivoin esiin kesällä itse ompelemani pienen A6-kokoisen Traveler’s Notebookin, jonka olin ajatellut olevan tylsä ja nuhjuinen. Traveler’s Notebook on tehty tekonahasta, jonka ostin Eurokankaasta parilla eurolla. Ompeleet tein käsin. Olin myös tehnyt tulostuspaperista siihen itse vihkot. Tuijotin tuota itse kyhättyä luomusta hetken ja minua jopa hieman pelotti uskaltaisinko tarttua siihen oikeasti, sillä siinä oli tyhjät sivut. Olin tottunut ja rakastunut pistesivuihin. Miten voisin siirtyä ihanista sivuista vihkoon, joka on tehty vain tavallisesta tulostuspaperista?

Vietin sen illan Traveler’s Notebookia käsissäni pyöritellen ja tuunaillen. Kaivoin kaapistani mitä ihanimpia tarroja ja aloin rohkeasti lätkimään niitä vihkoihin. Pitkästä aikaa tietynlainen suorittamisentunne katosi! Kun käytössäni oli tyhjät sivut, en pystyisi edes tekemään niin täydellisiä viivoja kuin pistesivuilla. Samalla tiesin, että jos jokin menisi pieleen, voisin vain ottaa sen vihkon traveler’s notebookista pois ja aloittaa alusta. Tunne oli vapauttava! Samalla tuo Traveler’s Notebook alkoi näyttämään koko ajan enemmän ja enemmän minun näköiseltäni.

Nyt takana on jo kaksi kuukautta tuon pikkuisen Traveler’s Notebookin kanssa. Se on antanut minulle lisää joustavuutta ja luovuutta. Siinä pystyn suunnittelemaan ja tekemään kaiken aivan itse. Asiat on helppo jaotella eri vihkoihin, sekä taskuihin on kiva piilottaa tarroja, kuvia ja washisampleja. Tällä hetkellä Traveler’s Notebookissani on vihko, johon kerään koko vuotta koskevat asiat, kuten syntymäpäivät, postiosoitteet, katsottavat elokuvat, luetut kirjat jne. Lisäksi minulla on kuukausivihko, johon teen kuukausi- ja viikkoaukeamat, muistovihko johon kerään kuvia ja muistoja vuodesta sekä 2019 yliopiston almanakka.

A6-kokoista Traveler’s Notebookia on myös helppo kantaa mukana, sillä se on todella pieni. Aiemmat muistikirjani ovat aina olleet A5-kokoa, ja niiden mukana kuljettaminen on tuntunut vähän vaivalloiselta. Bujoiluni “loppuaikoina” jätin bujon suosiolla kotiin, jolloin sen täyttäminen myös vähentyi. Tämä kulkee joka päivä mukanani ja täyttelen sitä töissä ja esimerkiksi bussissa.

Tässä oli pienimuotoinen esittely minun pienestä DIY Traveler’s Notebookistani. Tahdon toivottaa teille kaikille Kalenterimanian blogin lukijoille ihanaa joulun odotusta. Lisäksi tahdon rohkaista teitä kaikkia luovuuteen ja kokeilemiseen! Jos jokin alkaa mättämään, kokeilkaa jotain uutta!

-Taru

Rutiinien kehittäminen tuunailussa

Ja heti alkuun sanon ei – kyse ei ole siitä että kuinka jumittua tekemään tuunaukset aina täysin identtisesti. Vaikka ei siinäkään ole mitään pahaa, jos rutiineista tykkää ja on oman tyylinsä löytänyt! Nyt puhun kuitenkin siitä, millaisia ovat omat rutiinini tuunaushetkissäni, ja mitkä asiat ovat auttaneet niiden luomisessa.

Alkuun tuunailin kalenteriani ties missä: sohvan nurkassa, sängyllä, ruokapöydän äärellä, lattialla.. Nyt minulla kuitenkin on ikioma työpiste, ja olen koittanut pitää kiinni siitä että kotona ollessani tekisin tuunaukset sen äärellä. Olen nimittäin huomannut että tässä tavassa on useampi eri plussapuoli!

  • Työpöytä ja askartelunurkka pysyy siistimpänä! Jos valikoin vain joitakin tavaroita, jotka sitten kuljetan muualle tuunailuun, yleensä ne jäävät takaisin tullessa vain keoksi pöydälle… Pöydän ääressä touhutessa on tavarat tavallaan pakkokin laittaa heti takaisin paikoilleen käytön jälkeen, jotta pöydän ääressä mahtuu työskentelemään.
  • Kaikki tuunaustavarat ovat joko käden ulottuvilla, tai todella lähellä sitä! Ei tarvitse nousta ylös miljoonaa kertaa yhtä aukemaa koristellessa, kun haluaakin jonkun toisenlaisen teipin sittenkin sivun alareunaan..
  • On ainakin itseni helpompi keskittyä kunnolla askarteluun kun teen sitä sille pyhitetyssä paikassa! Telkkarin edessä sohvalla on toki kiva katsoa vaikka lempisarjaa netflixistä samalla, mutta oma keskittymiskykyni (joka on yhtä hyvä kuin kivellä) ei oikein tahdo tähän riittää. Uppoudun helposti sarjoihin, ja aukeamista ei yleensä näin synny kovinkaan hienoja – jos niitä syntyy ollenkaan kun alan katsoa Frendejä viidettätoista kertaa!

Yksi rutiineistani on hyvin, hyvin simppeli; Kirjoita joka päivä ylös tärkeimmät asiat. Tämä on pelastanut memory plannerin pitoni, sillä kun en vielä kirjoittanut päivittäin, unohtui äkkiä muutaman päivän takaiset asiat jo mielestä. Tämähän ei ole kovinkaan välttämätön, jos kirjoittaa kalenteriin vain tulevat menot, ja ehkä merkkaa työvuorot. Mutta jos teet kuten minä, eli kirjoitat ylös myös päivien tähtihetkiä ja kivoja muistoja, voi tämä sopia sinullekkin! Päivittäinen kirjoittaminen ei suinkaan tarkoita että kirjoittaisin itse kalenteriin – minulla on memoryplannerin välissä muistilappu, johon kirjoitan parilla sanalla päivästä. Sitten kun minulla on aikaa istahtaa alas tekemään kalenteria koristuksineen päivineen, on siitä hyvä luntata että mitäs sitä taas onkaan tapahtunut 🙂

Yleisin päivä, jolloin tuunaan kalenteriani taitaa olla sunnuntai. Joka tapauksessa viikonloppuna tulee palattua reippaamman ajan kanssa menneeseen viikkoon, ja kirjoiteltua hauskoja muistoja ylös – ja lisäiltyä tarroja sinne minne niitä mahtuu. Viereen vielä kuppi kahvia, niin voi sitä sitten siemailla samalla kun pitää aukeaman silmäilytaukoa!

Milllaisia tapoja teillä on kalenterin tuunaamisessa? Onko juuri sinulla joku loistava vinkki rutiineiden kehittämiseen? Kerro se ihmeessä meille kommentissa.

 

 

♥, Inka