Avainsana: tuunaus

Haaste: Mitä haluaisin vielä oppia?

Havahduin tällä viikolla siihen, että surffailin netin ihmeellisessä maailmassa ja eksyin tarroja vilkuilemaan. Aikani katseltuani mietin, että olisipa hieno juttu kun löytäisin tarroja, joissa olisi pärstän kuvia. Naamoja eri ilmeillä. Niitä voisi sitten viljellä sen mukaan miltä sinä päivänä tuntuu. Yllätyin itsekin. Siis naamoja? Niitä joilla on silmät ja suu? Niitä mitä olemme piirtäneet valtaosan elämästämme aina milloin mihinkin ja millä milloinkin. Ja nyt niiden pitäisi olla valmiina piirrettynä, leikattuna ja itseliimautuvina? Hei haloo. Siihen ralliin en lähde – pitää minunkin jotain vähän tehdä itse. Siispä piirtäminen ja kirjoituksieni kuvittaminen on se juttu minkä otin tähtäimeen tässä oppimishaasteessa.

Erityisen traagisen tästä tilanteesta tekee se, että olen ollut kuvataidekoulussa kuusi vuotta elämästäni. Pääsykokeissa Anna-Johanna ,9, oli luottavainen sillä tehtäväksi osoittautui auringonlaskun maalaaminen. ´Tämän mä osaan – mä pääsen niin sisään!` Ja Anna-Johanna pääsi. Kävi uskollisesti vuosikausia ja teki ties millaista teosta. Harrastukset alkaa ja ne myös loppuu kun elämäntilanteet muuttuu. Ihmettelen kuitenkin mihin se tekemisen palo hävisi. Into luoda ja kokeilla. Ylpeys siitä, että ´minä tein tämän – eikö oo hieno!´ Se oli joskus, mutta en tiedä missä se on nyt tämän 15 vuotta piilotellut. Saattoi käydä niin, että Anna-Johanna kasvoi aikuiseksi ja hänestä tuli perfektionisti, jonka tulee onnistua kaikessa ekalla yrittämällä ja jäljen tulee olla priimaa. Valitettavaa, mutta totta. Ei kuitenkaan lopullista – jos hän niin itse päättää. Näin hänen tulisi sanoa itselleen useimminkin.

Taide. Jos maalaat, piirrät, muotoilet tai veistät niin teet taidetta? Olet siis taiteellisesti lahjakas? Mitta-asteikkoa ei ole, koska työsi jälki on yksilöllinen ja kauneus on katsojan silmässä. Täytyy sanoa, että en ole koskaan kokenut olevani taiteellisesti lahjakas. Kaikki muut ovat, mutta en minä. Kuka sen on päättänyt? Minä, mutta miksi ihmeessä? Eikö voi tehdä ollenkaan jos ei koe itse olevansa taiteilija? Jos olenkin niin surkea piirtämään kuin kuvittelen niin eikö olisi hienoa kun tekemällä huomaisi, että se suunta todellakin on vain parempaan? Ajatus huvittaa minua. Vino pino vapaapäivänä tuhlattua paperia takassa, ettei kukaan näe, että antauduin tunteen vietäväksi ja aloin luomaan oikein olan takaa. Ja kaikesta siitä koetusta tunteenpalosta huolimatta siitä pilvestä ei tullut tarpeeksi pehmeän näköinen. Järjellä kun ajattelen niin osaan päättää, että alan toteuttaa hyväksi havaittua taktiikkaa: yrityksen ja erehdyksen kautta. Ja tuli mitä tuli- mentaliteetilla mennään. Aion ottaa kynän käteen, vähän pensseliäkin ja katsoa mitä lähtee syntymään. Ehkä joskus kerron miten haasteen suorittaminen sujuu ja mitä olen matkan varrella huomannut.

Ihmettelen kuitenkin yhtä asiaa. Miten ihmisestä, joka rakastaa kaikkea kaunista ja esteettistä, tulee tällainen puusilmä? Sokea nimenomaan sille, mitä kaikkea oikeasti osaisi itse tehdä jos haluaisi tarpeeksi. Väitän, että siitä se on itselläni kiinni. Kun ei yritä niin ei voi epäonnistua. Epäonnistua missä? Vain itsehän minä tiedän millaisen tekeleestäni päässäni suunnittelin. Jos nyt aloitan niistä naamoista. Mikä on pahinta mitä voi tapahtua? Päästä tulee suippo? Siinä tapauksessa piirrän sille suipon lakin – kyllä se pärjää. Niin pitäisi minunkin.

 

Luomisen iloa päiväänne!

-Anna-Johanna

 

 

Erilaisia kiinnitystapoja

Mietityttääkö teitä, että millä aineilla sitä oikein uskaltaisi lähteä kiinnittämään koristeita kalenteriin? Washit ja tarrat toki tarttuvat ihan itsessään, mutta entäs kaikki ihanat die cutsit, lehdistä leikatut kuvat, tai journaling-kortit? Jotkut suosivat ihan tavallista paperiliimapuikkoa, mutta itse koen sen hieman sottaavaksi, ja ohuet paperit tuntuvat menevän helposti ruttuun ja kurttuun.

Itselleni on tässä vajaassa puolessatoista vuodessa vakiintunut käyttöön muutamat tietyt tuotteet, ja tavat niiden käyttämiseen, ja nyt jaan vinkkini niiden suhteen!

Kaksipuoliteippi

Alkuun käytin ihan marketeista saatavia kaksipuoliteippejä, jotka tulivat omissa katkaisutelineissään. Käteviä – mutta pitkän päälle aika kalliita jos paljon teippailee! Taavan tammikuun miitissä saimme me osallistujat miittilahjana rullat ohutta kaksipuoliteippiä, ja sen jälkeen ei ole itselläni ollut paluuta muihin kiinnitysteippeihin! Opin silloin, että tämmöiset isommalla rullalla tulevat taustapaperiset teipit on helppoa katkaista käsineen ilman saksia, tai muitakaan teräaseita! Myös suojapaperin irrotus, eli toisen liimapinnan paljastaminen, on simppeliä ihan sormin! Tälläistä kaksipuoliteippiä on saatavilla useissa askartelukaupoissa, niin kivijalkaliikkeissä kuin netissäkin.

Zig-liimakynä

Paras. Juttu. Koskaan! Näitä on olemassa useita erilaisia, itselläni on mustekynämalli, ja huopakärkinen malli. Koristeet joissa on ohuita kohtia, on kaikkein helpointa kiinnittää liimakynällä! Mustekynämallilla esimerkiksi saa tooodella ohutta liimausjälkeä – nimensä mukaisesti tätä tuntuu käyttää hieman samalta kuin mustekynää. Näissä liimakynissä on myös se hauska puoli, että jos odottaa hetken että liima kuivahtaa, tulee siitä tarrapintainen! Näillähän voi muuten myös folioida 😉

Washiteippi

Washiteipillä saatan välillä kiinnittää esimerkiksi kortteja kiinni kalenterisivuille. Välillä ihan kuvion reunoja pitkin taustaan kiinni teippaamalla, tai sitten hyödynnän tip-in-tekniikkaa. Sanna on kertonut aiemmin kyseisestä kiinnitystekniikasta tässä postauksessa!

Kirkas-teippi, muoviteipit

Kirkasta teippiä käytän melko harvoin varsinaisessa kalenterituunauksessa, mutta sillekkin on kuitenkin oma paikkansa joillain sivuilla. Joskus nimittäin sattuu niin, että tahtoisin kiinnittää tip in-tyylillä jonkin kivan kortin tai kuvan kalenteriin, mutta en tahtoisi peittää koristeesta pientäkään osaa. Silloin kauniiden washiteippien sijaan on ihan tavallinen kirkas teippi paras vaihtoehto.

Muoviteippejä käytän kalenteriin vielä kirkastakin harvemmin, mutta silloin todennäköisesti on kyse myös samanlaisesta kortin kiinnittämisestä kuin washeilla tai kirkkaallakin teipillä. Yksi käyttötarkoitus itselläni kuitenkin löytyy muoviteipeille, jossa ne toimivat aivan lyömättömän hyvin – nimittäin kirjekuorien sulkeminen! Oli kyseessä sitten Happy Mailin, Random act of kindness-postin tai vaikka washivaihtarin lähettäminen, on aina kivempi lähettää kuori, johon voi luottaa siinä että se pysyy hyvin kasassa. Kivan kuosista muoviteippiä tuleekin siis itse pyöräytettyä lähes jokaiseen lähetettävään kuoreen. Kestävyyttä ja koristetta samalla kertaa!

Prima Planner Glue Pen

Tästä en valitettavasti osaa antaa omakohtaista suositusta, mutta koen tämän liimapuikon kuitenkin mainitsemin arvoiseksi. Primalla siis on olemassa oma liimapuikko joka on tarkoitettu nimenomaan kalenterituunaukseen! Olen kuullut ja lukenut tästä kyseisestä liimasta paljon hyvää, joten kannattaa varmasti tätä harkita jos tykkää perinteisemmistä puikkoliimoista ja tätä liimaa sattuu vastaan tulemaan!

 

 

♥, Inka