Avainsana: tuunata

Kalenterimania muuton keskellä

Heippa hei! Ryhmässä olenkin jonkin verran kirjoitellut muutto- ja remppakuulumisia päivittäisissä off topic -ketjuissa, joten ainakin osalle teista tilanteeni on tuttu. Kerrataan kuitenkin vielä tilanne, jotta kaikki pääsevät kärryille skenaariosta josta kirjoitan. Eli; ostimme viime kuussa avomieheni kanssa talon. Ensimmäisen OMAN asunnon. Saatiin kaupat tehtyä, ja avaimet uuteen kotiin elokuun puolen välin kieppeillä. Nykyisestä asunnosta meillä on aikaa lähteä syyskuun loppuun asti. Eihän tässä mitään, mutta tokihan me päätimme hieman remontoida taloa ennen muuttoa.

Alunperin piti ihan vain maalata seiniä, ja vaihtaa kulunut parkettilattia laminaattiin parista huoneesta. Sitten alkoi se ”no mutta entä jos vielä lisäksi..” -projektien salakavala kertyminen aloitettujen ja tehtävien hommien listalle. Tässä kohtaa päästäänkin postauksen ydinkysymyksen äärelle – kuinka mahduttaa kalenterimania remppa-muutto-säätö-kaaokseen? Kaupantekopäivästä asti ovat päivät menneet hyvin pitkälti samaa kaavaa; töitä, koiran hoito, remppaa, koiran kanssa koirapuistoon. Illat ovat venyneet vaihdellen pitkiksi sekä erittäin pitkiksi, ja vapaapäivinäkin on tekemistä löytynyt kummasti muualtakin kuin askartelupöydän äärestä.

Ovatko minun kalenterini nyt sitten aivan kaljuja ja unohdettuja? Myös omaksi yllätyksekseni voin vastata että eivät ole! Tai no, yksi viikko, jonka olin suurimmaksi osaksi kuumeessa, on kyllä melkoisen valju. Mutta on sielläkin teippejä ja tarroja kipeänä-merkintöjen lisäksi.

Ennen remppahommien aloittamista surin jo etukäteen (koska mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden etukäteen märehtiminen), kuinka bullet journalini varmasti jää aivan tyhjäksi, kalenterini jää hunningolle kokonaan ja unohdan varmaan mennä töihinkin kun enhän millään kerkeä työvuorojakaan kirjoittamaan mihinkään ylös. Toisin on kuitenkin ilokseni käynyt.

Alunperin suunnittelin kovasti ottavani saman strategian muuton keskellä kalenterointiin kuin Suvi ja pakkaavani Survival Kitin tuunaustarvikkeista. Ja ihan käytännössäkin tätä kyllä kokeilin – en vain löytänyt tarpeeksi itsehillintää pakata pois niin paljoa tavaraa kuin ehkä olisi pitänyt, jotta olisin voinut sanoa kasanneeni vain tärkeimmät asiat selviytymispaketiksi. Mutta ainakin sain aloitettua askartelutarvikkeiden pakkaamisen vaikka niitä reilusti vielä esille jäikin!

Miten sitten oikein olen saanut täytettyä kalentereita, vaikka on tuntunut ettei siihen olisi ollut aikaa? Vastaus on erittäin, ehkä jopa ärsyttävänkin, simppeli. Olen yksinkertaisesti ottanut ”väkisin” ajan kalentereillekin, vaikka olisi väsyttänyt/pitänyt imuroida/voinut pakata hetken jotakin. Ja olen ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun! Vaikka välillä on silmät jo lurpsaneet viimeisillä hereilläolominuuteilla bullet journaliin ostoslistaa päivittäessä, ja vaikka olisin ehkä saanut tuunailuun käytetyssä ajassa pakattua jo monta laatikkoa enemmän kuin nyt. Olen nimittäin saanut kalenteriharrastuksesta uskomattoman paljon energiaa. Juuri nyt, muun hektisen säheltämisen keskellä on korostunut kuinka tärkeää se oma, vaikka kuinka pieni tai lyhyt, hetki kalenterin ääressä voikaan olla. Puhumattakaan siitä, etten olisi varmaan vieläkään muistanut esimerkiksi tehdä osoitteenmuutosta, jollen olisi sitä useaan kertaan kirjoittanut ylös ja aina vain siirtänyt tekemättömänä eteenpäin viikkoaukeamilla!

Nyt on sovittuun muuttopäivään enään noin viikko aikaa, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla edessä se hetki, että ne loputkin tuunaustavarat on vain pakko pakata. En ole kalenterin aukeamia koristellut kuluvaa viikkoa pidemmälle, ja hieman huolehdin (taas etukäteen – tästä tavasta täytyy kyllä pyrkiä pois!), miten muistan jälkeenpäin niitä koristellessa, että millaiset fiilikset on olleet, mitä on tapahtunut, tai oliko päivissä hauskoja yksityiskohtia jotka tahtoisin merkitä vaikkapa juuri tietyllä tarralla. Rakensin itselleni bullet journaliin ratkaisun! Tällä hetkellä bullet journal-käytössäni on Artebenen A6-kokoinen pistemuistikirja. ”Normaalisti” olen tehnyt viikkonäkymän joko yhdelle sivulle, tai korkeintaan yhdelle aukeamalle. Nyt tein pari viikkoa eteenpäin niin, että jaoin viikon kahdelle aukeamalle. Näin sain reilummin tilaa per päivä. Nyt voin kirjoittaa päivittäin laajemminkin mitä on tapahtunut tai tehty – ja luntata näiltä sivuilta tapahtumat sitten kun on taas aikaa kaivaa uudessa kodissa askartelutarvikkeet muuttolaatikoista esiin ja koristella kalenteria ajatuksen kanssa. ❤

 

♡, Inka

Äiti-tytär tuunaustuokio

Vietimmepä kesällä tyttären kanssa pari päivää yhdessä. Kuinka ollakaan, kalenterimaanikoita kun molemmat olemme, yksi ilta hurahti vallan askartelu- ja tuunailupuuhien parissa. Inka ehdotti, että koristelisimme toisillemme viikkoaukeamat tn-vihoistamme. Niinpä kumpikin valkkasi omista kalentereistaan sopivan aukeaman ja aloimme toimeen.

Halusimme tehdä tämän niin ettei kumpikaan näe mitä toinen tekee. Kaikesta tuunausromppeesta oli helppo väsätä ”muuri” välillemme, vastakkain kun saman pöydän ääressä olimme. Välillä piti kuitenkin varmistaa: ”Et kai vaan kurki ?” Pienen hetken aluksi oli sellainen olo, että ”apua, mitä mä uskallan tehdä.” Mutta kun sitten sai aloitettua, ei se tuntunutkaan enää hankalalta.

Aika vierähti tuossa puuhassa nopeasti, kaiken kaikkiaan siinä taisi vierähtää pari tuntia.

Kumpikin sai -yllätysyllätys-vaaleanpunasävyisen aukeaman ja olimme molemmat ihastuneita. Ihastusta herätti myös se, miten erilaisilla tyyleillä koristelimme ja tulos oli miellyttävä. Olemme viettäneet monia hetkiä kalenteripuuhien parissa. Voisi ehkä jopa sanoa että tämä yhteinen harrastus on lähentänyt meitä.

Kuinka moni teistä tuunailee äidin, tyttären, ystävän tai muun läheisen kanssa? Entä koristeletteko toisillenne kalenteriaukeamia? Minulla vaihtui syksyllä tn-kalenteri miniplanneriin, johon heti pyysin Inkaa koristelemaan yhden aukeaman ja ihana tuli siitäkin.

Tiia M.

KUVAT: INKA PAAVILAINEN