Avainsana: tuunailu

Bujoilusta itse tehtyyn Traveler’s Notebookiin

Minun maniani heräsi bujoilusta 2016 vuoden keväällä. Ensimmäinen bujoni oli koottu vihkoon, jonka löysin valmiiksi kaapistani. Aluksi en käyttänyt ollenkaan washeja tai tarroja. Parissa vuodessa asiat ovat kuitenkin muuttuneet. Tässä blogikirjoituksessa kerron, miten kahden vuoden bujoiluni siirtyi täysin itse tehtyyn Traveler’s Notebookiin.

Viime kesänä se alkoi, kun ihana kuparinen lettuni (Leuchtturm1917- muistikirja) täyttyi. Pohdin miljoonia muistikirjavaihtoehtoja. Minkä muistikirjan tahtoisin seuraavaksi bullet journalikseni? Kaapissa lojui jo Nuuna, mutta se ei saanut minussa aikaan oikeanlaisia väristyksiä, joten hankin kehutun Scribbles that Matter -muistikirjan. Ensikosketus tuohon muistikirjaan oli mieletön. Sehän oli täydellinen! Vai oliko? Kerkesin käyttää uutta bullet journaliani kuukauden, kun minuun iski tyytymättömyys. Muistikirja itsessään oli hyvä. Siinä oli laadukas paperi, kannet tuntuivat ihanilta ja muistikirja oli kaikin puolin hyvä. Jokin kuitenkin mätti ja pahasti. Minuun oli iskenyt sen valkoisilla sivuilla liika täydellisyydenhakuisuus ja suorittaminen. Aloin pohtimaan, onko bujoilu sittenkään enää minun juttuni.

Onneksi pari kalentereihin hurahtanutta ystävääni tuli luokseni teelle ja avauduin tästä minun bujo-ongelmastani. Enhän minä voi lopettaa muistikirjaa kesken, kun en ollut kerennyt täyttää sitä kuin kuukauden! Teen äärellä bujoilusta keskustelu sai minut inspiroitumaan. Nyt olisi aika koittaa jotain ihan muuta ja heittää bujo kaapinnurkkaan.

Myöhemmin sinä iltana, kun ystäväni olivat lähteneet, istuin pöydän ääressä ja pohdin. Mitä minä voisin tehdä? Olin kokeillut jo Happy Planneria, standardikokoista Traveler’s Notebookia ja todennut, että rengasplannerit eivät minua innosta. Tahdoin jotain, jossa voisin tehdä mahdollisimman paljon itse. Enemmän vielä kuin bujossa! Niinpä kaivoin esiin kesällä itse ompelemani pienen A6-kokoisen Traveler’s Notebookin, jonka olin ajatellut olevan tylsä ja nuhjuinen. Traveler’s Notebook on tehty tekonahasta, jonka ostin Eurokankaasta parilla eurolla. Ompeleet tein käsin. Olin myös tehnyt tulostuspaperista siihen itse vihkot. Tuijotin tuota itse kyhättyä luomusta hetken ja minua jopa hieman pelotti uskaltaisinko tarttua siihen oikeasti, sillä siinä oli tyhjät sivut. Olin tottunut ja rakastunut pistesivuihin. Miten voisin siirtyä ihanista sivuista vihkoon, joka on tehty vain tavallisesta tulostuspaperista?

Vietin sen illan Traveler’s Notebookia käsissäni pyöritellen ja tuunaillen. Kaivoin kaapistani mitä ihanimpia tarroja ja aloin rohkeasti lätkimään niitä vihkoihin. Pitkästä aikaa tietynlainen suorittamisentunne katosi! Kun käytössäni oli tyhjät sivut, en pystyisi edes tekemään niin täydellisiä viivoja kuin pistesivuilla. Samalla tiesin, että jos jokin menisi pieleen, voisin vain ottaa sen vihkon traveler’s notebookista pois ja aloittaa alusta. Tunne oli vapauttava! Samalla tuo Traveler’s Notebook alkoi näyttämään koko ajan enemmän ja enemmän minun näköiseltäni.

Nyt takana on jo kaksi kuukautta tuon pikkuisen Traveler’s Notebookin kanssa. Se on antanut minulle lisää joustavuutta ja luovuutta. Siinä pystyn suunnittelemaan ja tekemään kaiken aivan itse. Asiat on helppo jaotella eri vihkoihin, sekä taskuihin on kiva piilottaa tarroja, kuvia ja washisampleja. Tällä hetkellä Traveler’s Notebookissani on vihko, johon kerään koko vuotta koskevat asiat, kuten syntymäpäivät, postiosoitteet, katsottavat elokuvat, luetut kirjat jne. Lisäksi minulla on kuukausivihko, johon teen kuukausi- ja viikkoaukeamat, muistovihko johon kerään kuvia ja muistoja vuodesta sekä 2019 yliopiston almanakka.

A6-kokoista Traveler’s Notebookia on myös helppo kantaa mukana, sillä se on todella pieni. Aiemmat muistikirjani ovat aina olleet A5-kokoa, ja niiden mukana kuljettaminen on tuntunut vähän vaivalloiselta. Bujoiluni “loppuaikoina” jätin bujon suosiolla kotiin, jolloin sen täyttäminen myös vähentyi. Tämä kulkee joka päivä mukanani ja täyttelen sitä töissä ja esimerkiksi bussissa.

Tässä oli pienimuotoinen esittely minun pienestä DIY Traveler’s Notebookistani. Tahdon toivottaa teille kaikille Kalenterimanian blogin lukijoille ihanaa joulun odotusta. Lisäksi tahdon rohkaista teitä kaikkia luovuuteen ja kokeilemiseen! Jos jokin alkaa mättämään, kokeilkaa jotain uutta!

-Taru

Kalenterimania muuton keskellä

Heippa hei! Ryhmässä olenkin jonkin verran kirjoitellut muutto- ja remppakuulumisia päivittäisissä off topic -ketjuissa, joten ainakin osalle teista tilanteeni on tuttu. Kerrataan kuitenkin vielä tilanne, jotta kaikki pääsevät kärryille skenaariosta josta kirjoitan. Eli; ostimme viime kuussa avomieheni kanssa talon. Ensimmäisen OMAN asunnon. Saatiin kaupat tehtyä, ja avaimet uuteen kotiin elokuun puolen välin kieppeillä. Nykyisestä asunnosta meillä on aikaa lähteä syyskuun loppuun asti. Eihän tässä mitään, mutta tokihan me päätimme hieman remontoida taloa ennen muuttoa.

Alunperin piti ihan vain maalata seiniä, ja vaihtaa kulunut parkettilattia laminaattiin parista huoneesta. Sitten alkoi se ”no mutta entä jos vielä lisäksi..” -projektien salakavala kertyminen aloitettujen ja tehtävien hommien listalle. Tässä kohtaa päästäänkin postauksen ydinkysymyksen äärelle – kuinka mahduttaa kalenterimania remppa-muutto-säätö-kaaokseen? Kaupantekopäivästä asti ovat päivät menneet hyvin pitkälti samaa kaavaa; töitä, koiran hoito, remppaa, koiran kanssa koirapuistoon. Illat ovat venyneet vaihdellen pitkiksi sekä erittäin pitkiksi, ja vapaapäivinäkin on tekemistä löytynyt kummasti muualtakin kuin askartelupöydän äärestä.

Ovatko minun kalenterini nyt sitten aivan kaljuja ja unohdettuja? Myös omaksi yllätyksekseni voin vastata että eivät ole! Tai no, yksi viikko, jonka olin suurimmaksi osaksi kuumeessa, on kyllä melkoisen valju. Mutta on sielläkin teippejä ja tarroja kipeänä-merkintöjen lisäksi.

Ennen remppahommien aloittamista surin jo etukäteen (koska mikä olisikaan hauskempaa kuin asioiden etukäteen märehtiminen), kuinka bullet journalini varmasti jää aivan tyhjäksi, kalenterini jää hunningolle kokonaan ja unohdan varmaan mennä töihinkin kun enhän millään kerkeä työvuorojakaan kirjoittamaan mihinkään ylös. Toisin on kuitenkin ilokseni käynyt.

Alunperin suunnittelin kovasti ottavani saman strategian muuton keskellä kalenterointiin kuin Suvi ja pakkaavani Survival Kitin tuunaustarvikkeista. Ja ihan käytännössäkin tätä kyllä kokeilin – en vain löytänyt tarpeeksi itsehillintää pakata pois niin paljoa tavaraa kuin ehkä olisi pitänyt, jotta olisin voinut sanoa kasanneeni vain tärkeimmät asiat selviytymispaketiksi. Mutta ainakin sain aloitettua askartelutarvikkeiden pakkaamisen vaikka niitä reilusti vielä esille jäikin!

Miten sitten oikein olen saanut täytettyä kalentereita, vaikka on tuntunut ettei siihen olisi ollut aikaa? Vastaus on erittäin, ehkä jopa ärsyttävänkin, simppeli. Olen yksinkertaisesti ottanut ”väkisin” ajan kalentereillekin, vaikka olisi väsyttänyt/pitänyt imuroida/voinut pakata hetken jotakin. Ja olen ollut todella tyytyväinen tähän ratkaisuun! Vaikka välillä on silmät jo lurpsaneet viimeisillä hereilläolominuuteilla bullet journaliin ostoslistaa päivittäessä, ja vaikka olisin ehkä saanut tuunailuun käytetyssä ajassa pakattua jo monta laatikkoa enemmän kuin nyt. Olen nimittäin saanut kalenteriharrastuksesta uskomattoman paljon energiaa. Juuri nyt, muun hektisen säheltämisen keskellä on korostunut kuinka tärkeää se oma, vaikka kuinka pieni tai lyhyt, hetki kalenterin ääressä voikaan olla. Puhumattakaan siitä, etten olisi varmaan vieläkään muistanut esimerkiksi tehdä osoitteenmuutosta, jollen olisi sitä useaan kertaan kirjoittanut ylös ja aina vain siirtänyt tekemättömänä eteenpäin viikkoaukeamilla!

Nyt on sovittuun muuttopäivään enään noin viikko aikaa, joten nyt alkaa pikkuhiljaa olla edessä se hetki, että ne loputkin tuunaustavarat on vain pakko pakata. En ole kalenterin aukeamia koristellut kuluvaa viikkoa pidemmälle, ja hieman huolehdin (taas etukäteen – tästä tavasta täytyy kyllä pyrkiä pois!), miten muistan jälkeenpäin niitä koristellessa, että millaiset fiilikset on olleet, mitä on tapahtunut, tai oliko päivissä hauskoja yksityiskohtia jotka tahtoisin merkitä vaikkapa juuri tietyllä tarralla. Rakensin itselleni bullet journaliin ratkaisun! Tällä hetkellä bullet journal-käytössäni on Artebenen A6-kokoinen pistemuistikirja. ”Normaalisti” olen tehnyt viikkonäkymän joko yhdelle sivulle, tai korkeintaan yhdelle aukeamalle. Nyt tein pari viikkoa eteenpäin niin, että jaoin viikon kahdelle aukeamalle. Näin sain reilummin tilaa per päivä. Nyt voin kirjoittaa päivittäin laajemminkin mitä on tapahtunut tai tehty – ja luntata näiltä sivuilta tapahtumat sitten kun on taas aikaa kaivaa uudessa kodissa askartelutarvikkeet muuttolaatikoista esiin ja koristella kalenteria ajatuksen kanssa. ❤

 

♡, Inka