Avainsana: turhat ostokset

Oman tyylin löytämisestä

Halusin kirjoittaa. Kirjoittaa aiheesta, joka on ohjannut minua taipaleellani tämän harrastuksen parissa. Joskus se on ohjannut hyvään suuntaan, joskus huonoon, mutta mikä parasta – se on opettanut! Myöskin rivien välistä tunnen usein tulkitsevani ilmassa eräänlaista riittämättömyyttä, oman taidon aliarvioimista, huonoa omaatuntoa, vähättelyä… Se millaisena sinä juuri näet muut ihmiset, millaisen käsityksen sinä saat heistä. Se, miten upeana taideteoksena näet toisten luomukset ja katsahdat omaasi tuntien riittämättömyyttä, sitä että ei ole taitoa, rahaa, aikaa tehdä yhtä hienoa. Nyt nosta pääsi! Nosta se oikein ylös ja hymyile.

Minun tarinani on jokseenkin heilahteleva, etsivä, rahaa ja voimavaroja vievä. Aloitin ihan perus markettikalenterista. Selailin Facebookia ja siellä ponnahti esiin ehdotetuissa ryhmissä Kalenterimania. Okei. Mitä ja mikä se on!? Avasin ryhmän, luin kuvauksen ja kulmakarvani kohosivat kohti otsaa, hymy levisi kasvoille. Muutkin tekevät tätä! Pyyntö ryhmään, klik. Hyväksytty, jee! Ensin selailin etusivua, kunnes pysäytin hiiren skrollaamisen ja otin kädelläni leuastani kiinni. Mitä nämä kaikki ihmeelliset sanat tarkoittavat? Koska, tai ainakin voisin väittää, että suomalaiseen kulttuuriin ikään kuin kuuluu sellainen ”no enhän minä kehtaa kysyä”, kaivoin Googlen esiin. Sieltä löytyi vastauksia, ja löytyipä niitä itse ryhmästäkin, kun eteenpäin pääsin sitä tutkiessani.

Löytyivät myös albumit. Ne oli hienosti eritelty eri kalenterien kategorioihin. Sieltä homman juju avautui, mutta siitäpä se sitten lähtikin… Seuraava välilehti auki tietokoneessa ja nettikauppaan. Olihan minun saatava nyt tuollainen hienon kuuloinen Traveler’s Notebook ja leimoja, tarroja, musteita, kyniä, erilaisia teippejä, rei’ittimiä, kansia, laminointilaite, välilehtiä… Lista on loputon. Ja voi kunpa se olisikin jäänyt siihen.

Entäs tuollainen Happy Planner? No sepäs se olisikin oikein oiva, ja kaikki ovat saaneet niillä teipeillä (washeilla) ja tarroilla tehtyä siitä todella upean ja mahtavan, miksen minäkin? No, enpä saanut. Lannistuin. Syytin sitä, että tämä Traveler’s Notebook tai Happy Planner ei olekaan se mun juttu ja laitoin uutta kalenteria tilaukseen! Virhe. Voitte kuvitella, paljonko oli jo siihen mennessä mennyt rahaa, ihan huomaamatta, ja tyhjät postituksessa
olleet pahvilaatikot kasaantuivat vaatehuoneen nurkkaan.

Loppujen lopuksi alkoi ahdistaa. En osannut tehdä mitään. En saanut mitään yhtä hienoa aikaiseksi kuin muut. Miksi? Minulla oli juuri sellainen kalenteri, kynä, washit… Ja ei. Tämä kaikki ei tosiaan tapahtunut ihan hetkessä, vaan tämä teksti kattaa nyt vuosia kestäneen tarinan.

Entäs kun kuvaan astuivat Pinterest, Instagram ja Youtube? Taas mentiin. Kautta maailman tehdään hienoja bujoja, viikoaukeamia, kirjoitetaan sivellinkynillä upeita tekstejä ja liimataan yksi tai kaksi tarraa, laitetaan pala washia ja lopputulos on upea. Päätin kokeilla. No, olihan se hieno. Se oli hieno kopio jonkun toisen omasta, mutta ei minun oma. Netistä saa kyllä valtavasti ideoita, joita voi soveltaa ja hyödyntää, tehdä omannäköisen.

Nyt kun ”maniaa” on takana useampi vuosi, ja seurauksena usea vastoinkäyminen, kokeilu, turhautuminen, laiha tili ja paljon tavaraa laatikoissa, millä en tee mitään, päätin ottaa käyttöön nyt alussa mainitsemani ”nosta pääsi pystyyn ja hymyile” -taktiikan. Jos tunnistit itsesi tekstistä, suosittelen sinulle samaa.

Keitin kahvia. Otin paperia ja kynän. Hengitin. Mitä sinä tarvitset omalta kalenterilta? Minkä kokoinen olisi hyvä? Mitä se kantaisi sisällään? Missä olet hyvä, millainen on sinun tyylisi tehdä muistiinpanoja, merkintöjä? Mitä sinä et halua kalenteriisi? Näin monen eri version ja kokeilun läpikäyneenä on jo jonkinlainen tuntuma siitä mikä ei toimi. Kun tiesin minkä kokoinen olisi hyvä ja mitä kaikkea haluan mukanani kantaa, aloin pohtia ehkä sitä kaikkein vaikeinta asiaa – tuunaamista. Koin etten ole yhtä taitava, vaikka kuinka matkin muita, ja kun olin tuunannut sen viikon viikkoaukeaman, tuli vastaan ongelma. Minne minä nyt kirjoitan sovitun lääkäriajan tai työvuorot? Tämä taas opetti sen, että tarkastele millainen on sinun oma elämäsi, mitä sinä itse haluat. Älä tee sitä mitä muut.

Olen aivan erilaisin silmin nyt selannut kuvia ja videoita. Siellä on kauniita välilehtiä, vellumeja, klemmareita, tabeja… Ne ovat kauniita, mutta ne eivät ole minua varten. Ne ovat osa jonkun muun kalenteria ja that’s it.

Minimalistinen. Siinä voisi olla se pari tarraa tai muistiinpanosivuille pieni pätkä revittyä washia, se riittäisi minulle. Itse omistan ison käsialan kirjoittaessani enkä yleensäkään jää taiteilemaan tekstiä, vaan se voi olla ihan suttua. Se on kuitenkin minun elämääni ja arkea. Ympyröin sen aivan tavallisella kuulakärkikynällä enkä 15 euron erikoiskynällä. Saatanpa sutaista pienen viirun yliviivaustussia tekstin päälle, jos on kyseessä oikein tärkeä asia.

Aloin mennä tällä minimalisella ulkoasulla. Ei tule paineita ja siinä näkyy minun elämäni. Kalenteri on täynnä post it -lappuja, siinä on kahvikupin pohjasta jäänyt kahvitahra, lasten piirustus, kynän toimivuuden testaamisesta tullut ympyrä. Olen mennyt nyt jo hyvän aikaa todella minimaalisella tuunaamisella ja saavuttanut tunteen siitä, että tämä on
oikeasti se juttu mikä minulla toimii. Voin katsoa toisten omaa tapaa ja tyyliä, lahjoittaa omat turhat tavarani jollekin iloa tuomaan. Tällä aion jatkaa. Tämä on minun kalenterini! Minun näköinen kalenteri enkä tunne ahdistuneisuutta!

Kävin myös läpi kaikki sosiaaliset mediat, joissa olen, ja poistelin mm. Instagramista paljonkin sivuja joita seuraan, samoin toimin Facebookin ja Youtuben kanssa. Nyt saan vähemmän silmilleni asioita, jotka voivat ahdistaa ja hämmentää minua. Tämä on toiminut. Toki minulla on muutamia joita seuraan, mutta määrä on prosentuaalisesti vähentynyt todella paljon. Kalenterin ei tarvitse olla 3 kg painava möhkäle, joka näyttää upealta kuvissa ja videoissa, sen ei tarvitse olla merkkikalenteri tai kallis kalenteri. Jokaisella meistä on aivan oma juttunsa, omat tarpeensa kalenterien suhteen ja ne ovat upeita, jokainen omalla tavallaan. Ihan oikeasti.

Ja mitä tuohon ”minulla ei ole varaa tuunata niin kuin haluan” -tunteeseen tulee, ei sinulla tarvitse ollakaan varaa. Sinulla voi olla rikkautena joku asia mitä joku toinen ei osaa, esim. kaunis käsiala tai taito piirtää. Hyödynnä lehtileikkeitä, pakkausmateriaalia, kauniita muistoja ja omia taitojasi. Älä koe, että olisit yhtään sen vähempi kuin muut, joilla on laatikoittain washiteippejä tai monta arkillista tarroja. Katso omaa kalenteriasi, se on ihana! Ja vielä kerran: Hymyile!

-Elina

Ylläpidon hutiostokset 2018

Useat ovat saattaneet ryhmän puolella huomata, että AJ rakastaa Hobonichiaan. Olen saattanut olla asiasta liekeissä ”ihan muutamaan otteeseen”. Mietin hutiostostani pitkään ja tulin siihen tulokseen, etten kadu juurikaan mitään ostamaani tänä vuonna. On kuitenkin yksi häiritsevä asia yhdessä rakastettavista ostoksistani: Hobonichini kannet. Kuinka kuvittelin, että minun käytölläni kannet menee tuolla kynäsysteemillä kiinni enää muutaman kuukauden jälkeen? Kalenteri on ihana itsessään, mutta haluan koko vuoden mahtuvan samoihin kansiin. Hobonichi tulee minulle myös vuodeksi 2019, mutta Traveler’s notebookin kansiin! Josko sillä lailla saisin täydellisen lopputuloksen. Tämä möhkis pääsee eläkkeelle hyvään talteen muiden kalentereiden seuraan.

-AJ

***

Tämän vuoden hutiostosta oli aavistuksen hankala miettiä, koska olen pyrkinyt ostamaan kalenteritarvikkeita enimmäkseen tarpeeseen. Pienen pohdiskelun jälkeen joudun ikävä kyllä nimeämään Paper Housen Harry Potter -washit. Niin paljon kuin Harry Potteria rakastankin ja hyvin innoissani haalin itselleni kyseiset washiteipit, joudun myöntämään, että ne ovat jääneet melko vähäiselle käytölle. Kuudesta ostamastani rullasta olisin ehkä näin jälkiviisaana tarvinnut ainoastaan kaksi. Värimaailma ja tyyli eivät loppujen lopuksi menneet kovin hyvin yksiin muiden omistamieni ja paljon käyttämieni tarvikkeiden kanssa.

– Carita

***

Mun tämän vuoden the hutiostos mahtaa olla passport-kokoinen Priman Minty Dreams Traveler’s Journal. Olihan se kaunis, ei sillä, ja siihen ostamani vihkotkin olivat mielettömän kauniita. Mulla ei vaan yksikertaisesti ollut käyttöä niin pienelle Traveler´s Notebookille. Ostin kyseisen kalenterin sen takia että se oli mielestäni niin KAUNIS, enkä pohtinut käyttötarkoitusta sen enempää. Noh, sattuuhan näitä. Myin sen lopulta Kalenterimanian kirppiksellä pois ja ostin tilalle tarroja! Niitä tulee ainakin käytettyä.

-Eija

***

Nyt täytyy ehkä vetää rasti seinään – mitään kovin isoja hutiostoksia ei nimittäin ole tullut tänä vuonna tehtyä. Alkaa ilmeisesti olla jonkinlainen käsitys siitä mitä tulee itse käytettyä ja mitä ei, jes! Kun pohdin mikä tänä vuonna tehty kalentereihin liittyvä ostos olisi jäänyt vähimmälle käytölle, jouduin ihan ottamaan asiakseni käydä tarra-, washi- ja koriste-varastoja läpi. Pienen pläräilyn jälkeen löytyi vastaus – American Craftsin Elegant-tarrakirja. Olen jokusia tarroja vihkosesta kyllä käyttänyt, mutta suurin osa on jäänyt koskemattomiksi – ja todennäköisesti jääkin, rusehtavat sävyt kun eivät omissa tuunailuissani juuri ole läsnä.

♡, Inka

***

Koko vuosi on ollut osaltani melkoista ostosmaniaa. Postiluukusta on harva se viikko tipahdellut jotain. Eikä kaikki niistä suihkaan ole ollut onnistuneita ostoksia. Sitä ei oikein edes itse tajua, vaan sokaistuu kaikesta uudesta ja ihanasta. Pian huomaa omistavansa kaikenlaista, eikä tiedä mitä puolellakaan niistä tehdä. Hutiostoksia voisin siis luetella useamman. Mukaan mahtuu epäonnistuneita kalenteriostoksia, washirullia ja tarrakittejä. Esimerkiksi tämä Happy Planner classicin Seasonal -tarrakirja joka ei ensi-ihastuksen jälkeen sitten ollutkaan mieleen. Ensi vuonna lupaan harkita tarkemmin ennen ostopäätösä.

xoxo, Nanna

***

Mietin pitkään mikä voisi olla minun kohdallani huti. Omaan sellaisen ajatusmallin, että kaikkea voi vielä tarvita! Joten onko mikään sitten huti? Kuitenkin kun jotain on valittava, jouduin miettimään asiaa. Oikeastaan tuunaustarvikkeet ovat lisääntyneet valtoimenaan, ja olen miettinyt jo jonkun aikaa osan myymistä sekä kiertoon laittoa. Loppuvuotta kohti olenkin yrittänyt ajatella, että less is more! Kävin tarvikkeita läpi ja totesin, että jos joku on huti, se on leimasimet! Niitä olen ostellut silloin tällöin, ne ovat kivoja ja kauniita, monet käyttävät niitä tosi hauskasti kalenterituunauksessa, mutta minulla ne ovat jääneet kokonaan käyttämättä. Olen leimannut kerran tai kaksi, siinä se. En minä raaski niistä vielä luopua, mutta lisääkään ei kannata ehkä hankkia.

-Laura

***

”Aina ei tarvitsisi olla hamstraamassa kaikkea”, oli ensimmäinen ajatus, kun mietin hutiostoksiani tälle vuodelle. Varsinaisia suuria huteja ei ole tullut hommattua, mutta ylimääräistä sälää tuntuu silti kertyneen nurkkiin enemmän kuin tarpeeksi. Pahin tällainen retkahtamisen kohde kalenteritavaroissa on omalla kohdallani washiteipit. Mikäli kivijalkakaupasta löytyy jotain edes ihan kivaa teippiä kohtuuhintaan, on se aika satavarmasti ostoskorissani suorastaan pelottavan nopeasti. Tämän automaattireaktion vuoksi asunnossani on rulla jos toinenkin ihan käyttämättömiä teippejä, jotka on vaan ollut pakko napata sieltä kaupasta mukaan, kun ne nyt on washeja ja ne nyt on tässä kätevästi ostettavissa. Tästä saisi oivan uudenvuodenlupauksen aikaiseksi – älä osta ylimääräisiä teippejä ruokaostostesi yhteydessä ihan vaan ”koska”, sillä ne teipit eivät todennäköisesti ole niitä tulevia lemppareita kuitenkaan.

– Milja

***

No niin, vetäkääs kaikki syvään hämmästyksestä henkeä! Minun tämän vuoden hutiostos on ollut Wonder Woman -teippisetti (Setti on ostettu Klemmarikellarista, mutta juuri nyt kirjoitushetkellä loppu, muita WW-tuotteita voi tarkastella tämän linkin kautta). Kyllä. Vaikka rakastan palavasti sarjakuvia ja erityisesti kyseistä hahmoa, niin totuus on se, ettei minulla ole kunnolla käyttöä tälle teipille. Sen kanssa samassa paketissa tuli kapea sininen tähtiwashi, jonka luovutin heti ystävälleni. Arvelin, että tälle tulisi käyttöä, mutta olin väärässä. Joten veikkaan, että tulevan vuoden kirjekuoreni on teipattu tällä teipillä. Kalenteriini sitä tuskin päätyy lyhyitä pätkiä enempää.

-Mira

***

Olen yrittänyt olla tarkkana kalenteritarvikkeita ostaessani, etten ostaisi mitään turhaa. Siitä huolimatta olen jälleen kerran sortunut ostamaan jouluwasheja. Minulta löytyy jouluwasheja jo entuudestaan todella paljon ottaen huomioon, miten lyhyen aikaa niitä voi käyttää kalentereissa, että nämä washit ovat edelleen avaamattomana paketissa.

-Piia

***

Kirjoittelin kesällä lempikynistäni, joissa nyt nämäkin hudiksi osoittautuneet Sparkle Markerit ovat. Havahduin tätä postausta miettiessäni tajuamaan, että lempikynäpostauksen kirjoittamisen jälkeen en ole koskenutkaan kyniin. Kaikki on kivaa mikä kiiltää, mutta nämä saattaisivat kiiltää kirkkaammin jonkun muun penaalissa. Elättelen tottakai nyt bujoilun kukoistavana aikakautena vielä toiveita, että jos kuitenkin.

-Suvi

 

Viimevuotisia huteja pääset tutkailemaan tästä!