Avainsana: tulostettavat kuvat

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Carita

Ihanaa alkaneen vuoden toista torstaita kaikille! Tänään blogissa käynnistyy jälleen uusi ylläpidon postaussarja ja tällä kertaa teemana on kalenteriharrastuksen kulmakivet. On siis aika pohtia oman harrastuksen kannalta tärkeimpiä asioita. En ala arvottaa näiden asioiden tärkeyttä toisiinsa nähden, vaan koen, että ne ovat kaikki omalla tavallaan yhtä tärkeitä minulle.

Aloitetaan siitä kaikkein ilmeisimmästä eli kalenterista. Tätä harrastusta voi harrastaa niin monella tavalla, ettei kalenterikaan oletuksena ole kaikille välttämättömyys, mutta itselleni se todellakin on sitä. Tarvitsen kalenteria ihan jo pelkästään arjenhallinnallisista syistä ja varsinkin nykyään kalenteri onkin ensisijaisesti käytännöllisyytensä takia minulle tärkeä. Kalenterimerkki voi vaihtua vuodesta riippuen, mutta kyllä jonkinlainen kalenteri joka tapauksessa pitää olla. Viime vuoden kuljin ihana Tinne + Mia -kalenterin kanssa ja tämän vuoden aloitin A6-kokoisen Wonderland 222 -kalenterin parissa. Sen rinnalla kulkee pitkästä aikaa Happy Planner Classic päiväkirjan muodossa.

Toisena listalleni pääsevät vesivärit. Innostuin kaikenlaisesta maalaamisesta noin pari vuotta sitten, ja siitä lähtien olenkin kokeillut erilaisia maaleja, opetellut, yrittänyt, erehtynyt ja joskus jopa onnistunut. Maalaaminen on minulle todella terapeuttista, vaikka etenkin vesivärien kanssa se on joskus myös hermoja raastavaa. Viime vuoden kalenterini ei ikävä kyllä kestänyt vesivärejä, joten maalaaminen jäi selkeästi vähemmälle. Tänä vuonna olen kuitenkin taas päättänyt maalata enemmän, sillä Wonderland 222:n sivut kestävät oikein hyvin. Koen, että maalaamalla pääsen paitsi toteuttamaan omaa luovuuttani, myös ilmentämään omaa persoonaani kalenterissa aivan erityisellä tavalla.

Sitten vähän niihin perinteisimpiin kalenterimaanikon tarvikkeisiin eli washiteippeihin. En ole koskaan ajatellut, että washit olisivat minulle mitenkään erityisen olennaisia, mutta nyt kun katselen taaksepäin kaikkea tekemääni, huomaan, että käytän niitä todella paljon viikkoaukeamien pohjissa. Washeilla pystyy tekemään niin paljon kaikenlaista!

Toinen perinteisempi asia harrastuksessani ovat tarrat. Olen harrastustaipaleeni alusta asti ollut todella rakastunut Mambin (Me and My Big Ideas) tarrakirjoihin ja omistakin niitä vinon pinon. En enää nykyisellään ostele juurikaan uusia juttuja, mutta Mambin julkaistessa uudet tarrakirjat on aina tarkistettava, olisiko siellä joku mikä iskee kovasti. Lisäksi nyt, kun minulla on päiväämätön kalenteri, olen huomannut, että päivämäärätarrat ovat todella näppärä keksintö!

Nyt kun ollaan perusasioiden äärellä, täytyy myös mainita kynät. En ole koskaan oikein osannut hifistellä kynillä, koska en ole mitenkään erityisen hyvä esimerkiksi tekstauksessa, mutta muutama perushyvä kynä täytyy olla, jotta päivittäisten merkintöjen tekeminen onnistuu. Kynistä ehdottomasti tärkein minulle on Mujin 0,38-kärkinen kynä. Sen kanssa on vain niin hyvä kirjoittaa!

Seuraavaksi listalleni pääsevät tulostettavat kuvat. Koska olen tietoisesti vähentänyt asioiden ostelua enkä oikein edes koe tarvitsevani mitään ihmeellistä, olen sukeltanut internetin ihmeelliseen maailmaan. Esimerkiksi Pinterestistä löytyy todella upeita kuvituksia, joita tulostelenkin yleensä kerralla ison kasan ja käytän niitä sitten mieleni mukaan kalenterissani.

Kuten monet meistä tietävät, tämä harrastus tarvitsee välillä todella paljon tilaa. Senpä takia mainitsenkin seuraavaksi oman ihanan työpöytäni. Työpöytä näkee harvoin siistiä päivää, mutta se siinä juuri parasta onkin, että voin levittäytyä sille juuri niin paljon kuin haluan ja pitää sen niin hallitussa kaaoksessa kuin milloinkin tuntuu. Ehdottomasti paras päätös koronapandemian alkuaikoina oli sijoittaa isoon puulevyiseen sähköpöytään. En enää pärjäisi ilman!

Seuraavaksi sitten vähän aineettomia asioita. Musiikki on itselleni muutenkin tosi tärkeä osa elämää, joten se on sitä myös tämän harrastuksen osalta. En tiedä mitään parempaa kuin uppoutua askartelupuuhiin jonkun fiilikseen sopivan musiikin soidessa taustalla.

Myös inspiraatio pääsee minun listalleni. Se tarkoittaa eri hetkinä eri asioita, mutta yhtä kaikki se on itselleni tärkeä tekijä. En halua pakottaa itseäni tekemään mitään, koska tämän harrastuksen on kuitenkin ensisijaisesti tarkoitus tuottaa hyvää mieltä ja on minulle tärkeä keino rentoutua. Inspiraatiota ammennan monista asioista, kuten tietysti Kalenterimanian ryhmästä muilta maanikoilta, ympäröivästä luonnosta ja vuodenajoista, musiikista, milloin mistäkin. Usein löydän inspiraatiota ihan vain pysähtymällä ja katsomalla ympärilleni.

Viimeisenä kalenteriharrastukseni kulmakivenä haluan mainita harrastusyhteisön. Ilman Kalenterimaniaa tuskin olisin edelleen vuodesta toiseen yhtä innostunut luomaan ja kokeilemaan uutta ja haastamaan itseäni. Inspiraation ja harrastuksen tuoman ilon jakamisen lisäksi olen löytänyt ryhmän kautta elämääni uskomattoman ihania ihmisiä ja en jaksa lakata hämmästelemästä sitä, miten ainutlaatuinen ja upea porukka meillä onkaan.

-Carita

Kun kalenteri pitkästä aikaa vei sydämen

Postauksessa näkyvä kalenteri on saatu Chic Companylta.

Olen herkästi innostuvaa tyyppiä ja aina kokeilemassa mielelläni kaikkea uutta. Olen löytänytkin paljon uusia mieltymyksiä ja itselleni toimiva juttuja kalenteriharrastuksen saralla sen ansiosta. Joskus kuitenkin käy niin, että joku juttu kolahtaa silloin, kun sitä vähiten odottaa. Joskus riittää ihan vain se, että joku muu näkee sen, mitä et itse näe.

Tilasin ennen joulua Chic Companylta erään joululahjan. Hämmästykseni ja ihastukseni oli suuri, kun paketissa oli tilaamani tuotteen lisäksi myös toinen tuote, nimittäin Tinne + Mia -merkkinen kalenteri. Ihana Omziin halusi antaa kalenterin minulle kokeiluun ja toivoi saatesanoissaan minun pitävän siitä. Olin ihastellut kalenteria taannoin nähtyäni sen Chic Companyn Facebook-postauksessa ja sen myötä myös meidän omassa ryhmässä, sillä sen kaunis ulkomuoto viehätti minua suuresti. Sen enempää en kuitenkaan ollut ehtinyt kalenteriin perehtyä, saatikka uhrata sen enempää ajatusta edes sille, mikä vuoden 2022 kalenterini ylipäätään olisi. Tuntui kuin palaset olisivat loksahdelleet paikoilleen itsestään, kun löysin kalenterin paketista.

Olen vuosien varrella innostunut milloin mistäkin, kuten vaikka maalaamisesta tai bujoilusta, mutta en muista montaakaan kalenteria, jotka olisivat oikeasti kolahtaneet ihan täysillä tai vieneet saman tien sydämeni. Nyt sellainen oli ilmiselvästi tullut vastaan. Sen lisäksi, että utuinen, murretun vaaleanpunainen (virallinen väri on ash rose) Tinne + Mia -kalenteri on mielestäni aivan käsittämättömän kaunis ulkoa, on se sitä myös sisältä. Kalenteri on oikeastaan valmiiksi kasattu traveler´s notebook -setti, sillä siinä on kolme kuminauhoin kansiin kiinnitettävää vihkoa. Kaksi vihkoa sisältävät valmiiksi päivätyt viikkonäkymät koko vuodelle ja kolmas vihko on puolestaan kuukausivihko. Mukana on myös kaikenlaisia tyhjiä pistesivuja omia tarpeita varten. Lisäksi kansien väliin mahtuisi vielä yksi vihko kätevästi lisää.

Olen tosiaan aika perso kauniille asioille, ja tässä kalenterissa tuntui kauneutta olevan enemmän kuin tarpeeksi. Kaikki tässä kokonaisuudessa on niin valmiiksi mietittyä, harmonista ja suloista. Jo pelkästään kannen oranssi kiinnitysnappi sai minut rakastumaan tuotteseen, puhumattakaan siitä, miten kaikki värit, fontit, kuviot ja lausahdukset tuntuvat olevan tarkkaan mietittyjä, ja muodostavat yhdessä melko ainutlaatuisen kokonaisuuden.

En toki perustanut tätä äkisti syntynyttä rakkauttani pelkästään kalenterin ulkonäköön, vaan odotin innolla pääseväni kokeilemaan, miten se toimisi minulla käytössä. Ja sehän toimi, paremmin kuin olisin osannut kuvitellakaan. Olen viime vuoden tehnyt lähinnä pelkkää bullet journalia, koska mikään valmis kalenteri ei tuntunut inspiroivan tarpeeksi paljon. Sen riskin olemassaolon tiedostin tämänkin kalenterin kohdalla.

Riski osoittautui kuitenkin aika olemattomaksi, sillä jokin tässä nimenomaisessa kalenterikokonaisuudessa iski sen verran lujaa, että pääni pursusi yhtäkkiä ideoita ja ajatuksia siitä, miten kaikin tavoin voisin sitä koristella ja mitä materiaaleja hyödyntäisin. Päädyin kaivelemaan varastojani ja löysin paljon sellaista, mille en ole aiemmin keksinyt mitään järkevää käyttöä. Tunsin oikeastaan suurta riemua siitä, että yhtäkkiä kotona tuntuikin olevan melkoinen aareaitta vaikka minkälaista materiaalia ja sälää eikä minulla edes käynyt mielessä, että tarvitsisin pakosti jotain uutta.

Testasin heti alkuunsa miten kalenterin pinnoitetut, aavistuksen kiiltäväpintaiset sivut suhtautuisivat esimerkiksi vesiväreihin tai leimasinmusteisiin. Vesivärien kohdalla jouduin valitettavasti toteamaan, että ne tulevat ihan saman tien läpi, mutta musteiden kanssa ei ollut mitään ongelmaa. Tähän asti olen hyödyntänyt kaikenlaisia tarroja, washiteippejä, lehtileikkeitä, netistä tulostettuja kuvia ja vaikka mitä muuta. Olen tämän kalenterin myötä päässyt hyvin helposti sellaiseen ajatustapaan, että mitä tahansa sälää tai silppua varastoistani löydänkin, näen siinä mahdollisuuden hyödyntää sitä kalenterissani. Ja se on ehkä ollut palkitsevinta, mitä olen tämän kalenterin käyttöön otettuani tajunnut.

Välillä arki vie mennessään ja aukeamat laahavat perässä, mutta joka kerta olen silti yhtä innoissani päästessäni tekemään jotain tähän kalenteriin. Jokainen aukeama tuntuu uudelta mahdollisuudelta yhdistellä erilaisia asioita ja löytää toimivia ja omaa silmää miellyttäviä kombinaatioita. Joka kerta tuntuu myös syntyvän jotain edes hieman erilaista. Haluaisin myös askarrella jonkinlaisia välilehtiä kansien väliin, mutta en ole vielä päässyt niin pitkälle.

Toivon todella, että innostukseni tätä kaunista kalenteria kohtaan kestää, sillä olen tosissani nauttinut tekemisestä enemmän kuin taas hetkeen. Kiitos siis ihanalle Omziinille vielä kerran!

-Carita