Avainsana: tulostaminen

Inspiraationa kirja – Carita

Postauksessa näkyvä muistikirja on saatu yhteistyössä Ainoalta

Tällä kertaa ylläpidon haastepostauksen aiheena on ollut inspiroitua kirjasta. Kuten moni meistä, myös minä luen paljon, joten valinnanvaraa oli liiankin kanssa. Päädyin lopulta valitsemaan Emmi Itärannan kirjan Kudottujen kujien kaupunki. 

En voi väittää kyseistä kirjaa kaikkien aikojen lempikirjakseni, koska luin sen vasta tänä keväänä. Ihastuin kuitenkin kirjaan niin paljon, että valinta oli lopulta yllättävänkin helppo. Kirjan taianomainen kirjoitustyyli ja kauniit, unenomaiset kuvailut tekivät minuun suuren vaikutuksen. Kirja inspiroi tähän postaukseen jo silloin, kun sen lukeminen oli vielä kesken. 

Päädyin toteuttamaan aukeaman yhteistyössä Ainoalta saatuun, upeaan Aura Notebook Monochrome Slim -muistikirjaan. Riemastuin tajutessani miten hyvin se sopisi värimaailmaltaan ja tyyliltään juuri tähän. Kudottujen kujien kaupunki sijoittuu mystiselle saarelle, jonka tunnelmaa kyseinen muistikirja välittää täydellisesti jo itsessään. 

Kuten kirjan nimi jo kertoo, on kutominen hyvin keskeisessä osassa kirjan juonta. Yritin miettiä, miten pystyisin parhaiten olemassa olevilla tarvikkeillani tuomaan kyseistä seikkaa parhaiten esiin, ja päädyin käyttämään kakkupaperia, sillä se tuo mieleeni koristeelliset pitsikuviot. Leikkasin paperista pari erikokoista palaa ja aloitin aukeaman teon liimaamalla ne sattumanvaraisesti sivuille. 

Tämän jälkeen pengoin washivalikoimaani ja silmiini osui jostain taannoisesta Happy Mailista saamani washisample. Valitsemassani washiteipissä on kauniita, vesivärimäisiä kuvioita vuorista ja merestä. Lisäksi siinä on mystisen näköinen naishahmo, joita kirjassa on useampi. Koska kirja sijoittuu tosiaan saarelle, on vesi elementtinä siinä läsnä hyvin vahvasti. Sen takia sinisävyinen teippi tuntui teemaan erittäin sopivalta. 

Mietin pitkään, miten saisin sopivalla tavalla myös Kudottujen kujien kaupungin henkilöhahmoja liitettyä aukeamaani paremmin. Koska en ole mikään mestaripiirtäjä, en edes halunnut lähteä sille tielle. Niinpä etsin netistä mielestäni sopivan naishahmon kuvan ja tulostin sen. Päädyin eräänlaiseen kompromissiin sen suhteen, etten uskaltanut lähteä itse piirtämään tai maalaamaan, ja väritin tulostamani kuvan vesiväreillä. Punainen tukka oli ilmeinen valinta, sillä eräällä kirjan keskeisellä henkilöllä on sen väriset hiukset. Halusin myös jatkaa jo aloittamaani sinistä väriteemaa ja päädyin maalaaman hahmon hiuksissa olevat kukat turkooseiksi. Kukat ilmentävät mielestäni hyvin myös sitä, miten keskeisessä asemassa luonto on kirjassa alusta loppuun. 

Halusin myös toiselle sivulle jonkin kuvan ja löysin Pinterestistä täydellisen sinisävyisen kukkakuvan, jonka päädyin liimaamaan aukeamalle. 

Washeja etsiessäni löysin myös toisen, hieman vähemmän käyttämäni leveän washin. Sen taianomainen tunnelma tuntui kruunaavan kokonaisuuden sopivalla tavalla ja värimaailmakin oli juuri oikeanlainen. 

Viimeistelin aukeaman Vihkokaupasta ostamallani voikukkaleimasimella. Minulla ei harmikseni ollut yhtään sinisävyistä leimasinmustetta, joten pienen harkinnan jälkeen päädyin käyttämään vaaleanpunaista. Ripottelin pieniä kukkia sinne tänne aukeamalle. Se toi kokonaisuuteen mielestäni kivan pienen lisäyksen.

En tiedä, ilmentääkö kokonaisuus Kudottujen kujien kaupunkia parhaalla mahdollisella tavalla, mutta lopputulos onnistui silti mielestäni oikein hyvin. Onnistuin vangitsemaan aukeamalle kirjan ainutlaatuisen, minuun suuren vaikutuksen tehmeen tunnelman ja mystisen miljöön. Mikä parasta, aukeaman tekeminen oli kivaa ja vei mennessään.  

Minua ennen omat kirja-aiheiset postauksensa ovat tehneet Mira, Milja, Piia, Tia, Janita, Laura, Suvi ja Inka.

Kirjoittamisen merkitys omassa arjessa

Postauksessa näkyvä muistikirja ostettu alennuskoodilla Suomalaisesta Kirjakaupasta.

Haluan käyttää tämän postausvuoron kertomalla teille asiasta, josta on tullut minulle lyhyessä ajassa todellinen henkireikä. Jotkut kutsuvat sitä journalingiksi, jotkut päiväkirjan kirjoittamiseksi, jotkut joksikin muuksi toteutustavasta riippuen. Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Itse kutsun sitä vähän miksi milloinkin, mutta nimitystä tärkeämpää on se, mitä se on minulle antanut. 

Olen aina kirjoittanut paljon. Kaapin perukoilta löytyy iso kasa täytettyjä päiväkirjoja vuosien varrelta, sekä erilaisia runovihkoja. Tietokoneen syövereistä löytyy valmiita ja keskeneräisiä tekstejä ihan laidasta laitaan. Välillä kuitenkin elämä vie niin tyystin mukanaan, että sitä kuin huomaamattaan luopuu jostakin itselleen ennen kovin tärkeästä. Niin kävi minullekin. Mitä vanhemmaksi kasvoin, sitä epäsäännöllisemmin enää kirjoitin. Kokonaan en ole missään vaiheessa sitä lopettanut, mutta olen useamman kerran tuntenut suurta haikeutta miettiessäni, miten pieni tila sille on elämässäni jäänyt. Traveler’s Notebookin välissä oleva, satunnaisesti lisätäytettä saanut runovihko, oli pitkään ainut kirjoittamisen muoto jota jaksoin ylläpitää. 

Jossain kohtaa termi journaling kantautui korviini ja alkoi näkyä Kalenterimanian Facebook-ryhmän seinälläkin jatkuvasti. Toteutustapoja oli tietysti yhtä monta kuin tekijöitäkin. Kauniisti koristellut muistikirjojen aukeamat, jotka myöhemmin täyttyisivät tekstistä, inspiroivat minua valtavan paljon. Olin jo pitkään halunnut kokeilla Leuchtturm1917-muistikirjaa, mutta koska en enää säännöllisesti bujoile, en keksinyt mitään riittävän hyvää käyttätarkoitusta sille. Nyt tietysti näin tilaisuuteni vihdoin tulleen ja kävinkin ostamassa vaaleanvihreän pistesivuisen Letun Suomalaisesta Kirjakaupasta. Tämän jälkeen uppouduin tuntikausiksi Pinterestiin ja suorastaan ahmin silmilläni toinen toistaan kauniimpia inspiraatiokuvia, jotka ehdottomasti halusin nähdä oman muistikirjani sivuilla. Tulostin muutaman kuvan ja lähdin varovasti kokeilemaan. 

Nyt, noin kaksi ja puoli kuukautta myöhemmin, olen kirjoittanut muistikirjaan joka päivä. En siksi, että haluan väkisin ylläpitää uudelleen löytämääni tapaa tai siksi, että se on nyt muodikasta. Teen sitä siksi, että saan siitä joka kerta jotain. Aukeamien koristelu on mielestäni rentouttavaa, ja tässä tapauksessa se tapahtuu hyvin matalalla kynnyksellä. Fiiliksestä riippuen voin käyttää koristelussa milloin mitäkin, kuten tulostettuja kuvia, washiteippiä, tarroja, leimasinmusteita tai die cutseja. Joskus tekee mieli koristella enemmän, joskus vähemmän. Yleensä en mieti asiaa etukäteen, vaan valitsen joitain elementtejä, jotka sitten asettelen aukeamalle jotenkin. 

Itse kirjoittamisesta on muodostunut minulle henkireikä, kuten alussa totesin. Oma kirjoittamiseni taitaa olla kaikkein lähinnä päiväkirjan kirjoittamista, mutta en ole toisaalta kokenut tarpeelliseksi sen enempää lokeroida sitä mihinkään. Joskus kirjoitan enemmän mitä minäkin päivänä on tapahtunut, joskus taas teksti sisältää enemmän tajunnanvirtaa ja ajatusten purkua. Olen tehnyt kirjoittamisesta itselleni välineen käsitellä päässäni pyörivää kaaosta,  kiireistä arkea sekä kaikkea muuta maan ja taivaan väliltä. Olen kirjoittanut niin ahkerasti, että olen jopa onnistunut kuluttamaan musteen loppuun jo useammasta käyttämästäni kynästä! 

Rakas Lettuni on myös alkanut voida varsin paksusti, vaikka sivuja on edelleen paljon jäljellä. Vaikka tilaa on, olen jo alkanut mielessäni pohtia seuraavan muistikirjan värivalintaa. Nyt jo nimittäin tiedän, että seuraava on tulossa. Tiedän myös, että haluan jatkaa Leuchtturmilla, koska en muista milloinkaan ihastuneeni mihinkään muistikirjaan yhtä palavasti. 

Jos joskus jää yksi päivä välistä tai tulee pidempi jakso, kun en ehdi tai jaksa kirjoittaa, ei maailmani kaadu siihen. Tärkeintä nimittäin on löytää ne asiat, jotka palvelevat parhaiten omia tarpeita ja omaa elämää. Toistaiseksi olen kokenut hyvin tärkeäksi löytää jokaisesta päivästä sen pienen hetken, kun istahdan alas, otan kynän käteen ja annan ajatusten viedä. Se voimaannuttaa. 

-Carita