Avainsana: traveller`s notebook

Esittelyssä – Ark (Ajasto)

Tämänkertaisessa postauksessa esitellään Ark, joka on saatu testiin yhteistyössä Ajastolta. Ark on varmasti monelle tuttu jo aiemmasta ruskeasta versiosta, mutta tällä kertaa kurkistetaan miltä vuoden 2019 Ark näyttääkään – harmaana! Allekirjoittanut on ainakin aivan haltioissaan tästä uudesta sävystä, se on todella kaunis. Ark on Traveler’s Notebook-tyylinen kalenteriratkaisu, eli se pitää sisällään kuminauhat erilaisten vihkojen paikoilleen laittamista varten. Useimmista muista Traveler’s Notebookeista Ark eroaa siinä, että siinä on niinsanotut tuplakannet. Kannet suojaavaat sisälle sulkemiaan vihkoja extrahyvin, ja reunojen rispaantumisesta ei tarvitse stressata vaikka kalenteri kuinka pyörisi laukun pohjalla menossa mukana. Kummassakin kannessa on taskut. Etukannesta löytyy viistoon leikattu tasku, ja takakannesta puolestaan koko kannen korkuinen pystysuuntainen tasku. Mielestäni oikein näppärää että on kaksi erityyppistä taskuratkaisua samoissa kansissa – isommat monisteet sujahtaa kätevästi takaosan isompaan taskuun, ja eteen taas saa nopeasti tarvittaessa säilöttyä pienempi irtolappusia. Kansien materiaali on leatherette-keinonahkaa, ja kooltaan Arkiin mahtuu sisään 9,5 x 18 cm kokoiset vihkot. Lisävihkoja esimerkiksi muistiinpanoille saa ostettua suoraan Ajaston omasta verkkokaupasta.

Jo aiemmin mainittuja kuminauhoja Arkissa on neljä kappaletta. Neljä vihkoa siis sujahtaa sisään mukisematta, ja pienellä kikkailulla on mahdollista mahduttaa mukaan pari enemmänkin. Kuminauhat ovat oikein napakan tuntuiset, enkä usko niiden antavan periksi ahkerassakaan käytössä. Kansien mukana tuli kalenterivihko vuodelle 2019. Siinä, kuten muissakin Ajaston omissa inserteissä, on sekä vihkon ylä- että alareunoissa pienet lovet, joiden ansioista vihko pysyy erittäin napakasti kiinni omassa kuminauhassaan.

Mitä mukana tullut kalenterivihko sitten sisältää? Kun kannen avaa, on ensimmäisenä perinteisesti yhteystietosivu. Jo tältä sivulta alkaa kalenterin sininen teksti, joka kantaa koko vihkon läpi kannesta kanteen. Usein juhlapyhät ovat Ajaston tuotteissa merkittynä punaisella tai muulla korostusvärillä, mutta tässä Ark tekee poikkeuksen. Ja tuunausta ajatellen tämä on mielestäni oikein mukava asia, aukeamat pysyvät yhtenäisempinä vaikka viikolle osuisi mitä pyhiä!

Kun yhteystietosivulta kääntää esiin seuraavan aukeaman, alkaa heti itse kalenteri. Tässä kalenterivihkossa on pystysuuntaiset viikkonäkymät, ilman kuukausinäkymiä tai mitään muutakaan ”ylimääräistä”. Kalenteri starttaa joulukuun 2018 viimeisestä päivästä, ja päättyy sunnuntaihin 5.1.2020. Viikkonumerointi juoksee aukeamilla oikeassa ylälaidassa. Arkipäivät ovat kaikki keskenään saman kokoisia, ja niissä löytyy kellonajat aamukahdeksasta iltakymmeneen. Viikonloppu on jaettu puoliksi yhden arkipäivän kokoiseen tilaan, ja siitä ei löydy kellonaikoja. Aukeaman alaosasta löytyy vasemmalta puolelta kaksi vierekkäistä viivoitettua listapohjaa. Oikealta sivulta löytyy hieman yli puolen sivun levyinen piste-kuvioitu alue, ja sen vierestä kuukausi näkymä kulloinkin meneillään olevasta kuukaudesta. Itse en osaa kyseisiä pieniä kuukausiruudukoita oikein hyödyntää, mutta tässä sivuasettelussa se ei myöskään häiritse itseäni. Luulen että se johtuu isoksi osaksi siitä, että kaikki on tosiaankin samalla sinisellä värillä painettu, eikä mikään ainakaan värin puolesta siis hyppää sivulta esiin. Ajastolle tuttuun tapaan kalenterista löytyy myös Suomalaiset juhlapyhät sekä nimipäivät. Erillistä nimipäiväluetteloa ei tästä mallista löydy toisin kuin useista muista Ajaston kalenterimalleista, vaan nimipäivät ovat ainoastaan aukeamille merkittyinä.

Kun viikkoaukeamien osuus päättyy, löytyy takaosasta kahdelle aukeamalle jaettu vuoden 2020 vuosinäkymä. Aivan viimeinen sivu vihkossa on viivoitettu, ja tänne teinkin ensitöikseni kalenterin käsiin saatuani kynätestin. Testistä löytyy video Kalenterimanian Youtube-kanavalta, *tästä* pääset suoraan kyseiseen videoon. Pakko kirjoittaa vielä tähän postaukseenkin, että olin todella vaikuttunut paperin laadusta. Stabilotkaan eivät vuotaneet sivuista läpi! Kaikenkaikkiaan on ollut ilo päästä tutustumaan Arkiin, ja uskon että kun keksin juuri oikean käyttötarkoituksen, tulee siitä vielä mainio matkassa kulkeva kalenterikumppani!

Aiemmin on Arkista kirjoittanu blogissa Allu, kun ruskea versio ensikertaa esittäytyi maailmalle.

 

♥, Inka

Mun matka maniaan

Mä olin aina ollut luova. Vuosien saatossa se kuitenkin jäi, kaikki luovuus ja käsillä tekeminen. Mikä tähän oli ajanut? Se kuuluisa ajanpuute tietenkin, mutta myös se vaikeus aloittaa, kun edessä makaa vain tyhjä paperi. Mua aina harmitti, etten saanut piirrettyä, maalattua tai mitään muutakaan enää. En edes tiennyt, osaisinko enää mitään.

Eräänä heinäkuun päivänä tänä vuonna mulla oli harvinaisen tylsää. Makoilin sohvannurkassa ja selasin erään suuren Facebook-ryhmän harrastusketjua. Silmiin osui kuva laatikosta täynnä tarroja ja muuta askartelutavaraa, ja kuvatekstissä luki ”bujoilu”. Sisäinen Ulla ”En ole utelias vaan laajasti asioista kiinnostunut” Taalasmaani nosti heti päätään, ja oli pakko googlettaa noin jännän kuuloinen termi. Ja wau! Jos joku harrastus oli mulle tehty, niin se oli tämä! Olen organisointia, suunnittelua ja eritoten listoja rakastava tyyppi, ja tässä olisi mahdollisuus käyttää myös sitä mussa asuvaa, nukkuvaa luovuutta. Tässä olisi myös tietyt raamit, joiden puitteissa toteuttaa, joten se ratkaisisi tyhjän paperin ongelman. Kalentereita olin tuunaillut teininä, ja muistan sen olleen mukavaa hommaa. Täydellistä – nyt täytyisi vain päästä aloittamaan.

Seuraavat päivät vietin bujoilusta lukien ja tarvikkeita hankkien ja törmäsin sitten jonkun random-blogin kommenttikentässä mainintaan ryhmästä nimeltä Kalenterimania. Tätä kovasti suositeltiin kommentoijan toimesta. No, mähän olen aina ollut jollain tavalla hiukan maaninen (:D) tyyppi, joten tää vaikutti mulle oikein sopivalta ryhmältä. Vähänpä tiesin, minkälaiseen ryhmään päätyisin! Ja vielä vähemmän, mitä se mulle tulisi antamaan.

Ensin en tajunnut oikein mistään mitään ja luin keskusteluja hölmistyneenä. Planneri? HP? Tn? Insertti? Taas Google lauloi. Pikkuhiljaa aloin päästä jyvälle ja olin entistä enemmän innoissani. Nopeasti harrastukseni laajenikin bujoilun lisäksi ihanaan Heidi Swappin kultaiseen Memory Planneriin ja hiukan myöhemmin vielä traveler’s notebookiin. Huomasin myös jo alkuvaiheessa, miten poikkeuksellisen lämmin, aito ja välittävä ilmapiiri ryhmässä oli. Ensimmäistä kertaa aikoihin mulla oli tunne, että olen löytänyt kaltaisiani tyyppejä – sellaisia hiukan hyvällä tavalla hassuja – joiden edessä voi olla oma itsensä ja jotka eivät katso oudoksuen vähän erilaista persoonaa. Näille ihmisille mä halusin jakaa itsestäni ja näihin halusin tutustua.

Ja nyt, vain pari hassua kuukautta myöhemmin, ryhmästä on tullut mulle osa elämää ja jäsenistä tärkeitä, oon tavannut aivan ihania ihmisiä. Tuntuu, että olisin ollut ryhmässä aina ja tuunannut ikäni kalentereita. 😀 Lisäksi mun päivät ovat tämän harrastuksen myötä täynnä inspiraatiota, luovuutta ja hyvää fiilistä. Elämä tuntuu taas kokonaiselta. Oon löytänyt sen puuttuvan palasen jota tarvitsin: Kalenterimanian!

<3: Lotta