Liityttyäni Kalenterimaniaan minun askartelu-/sälä- ja tuunausvarastoni oli aika minimaalinen. Pärjäsin hyvin muutamalla washilla, markettitarroilla ja peruskynillä. Tarvikkeet mahtuivat yhteen laatikkoon ja kaapissa oli ehkä hyllyllisen verran. Enpä arvannut mitä kaikkea kalenteriharrastajien yhteisö tuo tullessaan.

Alkuun innostukseni pyöri erilaisten kalenterivaihtoehtojen parissa. On tullut kokeiltua DIY-kalenteria, perus kaupan kalenteria, Glitterin pocket-kokoista ja nyt tämänhetkisenä Happy Planner Mini -kalenteria. Rinnalla kulkee myös bujo johon kirjoittelen päiväkirjaa ym. Näiden nykyisten kanssa on löytynyt se paljonpuhuttu kalenterirauha. Hyvä niin, koska sen rauhan löytymisen jälkeen on tullut tilaa uusille hurahduksille.

Toki jo aiemmin alkoi varastoni kasvaa erilaisilla plannereilla; jouluplanneri, ystäväkirja, valokuville oma sekä erinäisiä vihkoja doodlailuun, käsialaharjoitteluun jne. Samaan tahtiin lisääntyi muun materiaalin määrä. Nyt on jo yksistään teippejä se laatikollinen, kuten myös tarroja, papereita, leimasimia, maaleja, kyniä… Tarvitsin siis jo oman työpisteen harrastuksilleni.

Tätä materiaalia on nyt kertynyt jo niin paljon, niin sitähän on myös käytettävä. Aivan ihana tapa päästä käyttämään erilaisia materiaaleja on Art Journal. Joten nyt minulla on myös erilaisia vihkoja ja Traveler’s Notebook art journalia varten.
En tiedä oikeastaan paljonkaan oikeista termeistä, tekniikoista tai niiden nimistä tms, mutta minulle art journalin tekemisestä on tullut intohimo. Kun aloittelin, se oli aluksi varovaista ja arkaa kokeilua, mutta olen tullut koko ajan rohkeammaksi kokeilemaan mitä mieleen juolahtaa. Tartun myös mielelläni haasteisiin, joissa poistutaan ns. normityylistä.

Teen art journalia vain itselleni. Täten minun ei tarvitse miettiä mitä muut ajattelevat tai onkohan tuotokseni ihan kamalia. Kun rupean jotain tekemään, minulta saattaa kadota ajantaju, hups vaan voi vierähtää kokonainen ilta tuhraten maalia eri tyyleillä paperiin; leimaillen, silputen. Minulle art journalin tekeminen on rentouttavaa, terapeuttista, iloa tuottavaa itsensä toteuttamista ja usein suollan paperille ajatuksia ja tunteita joilla en muita halua ahdistaa. Jos siinä sivussa voin tuottaa ihastusta toisille niin se on ekstraa. Toki se tuntuu hyvältä jos joku tykkää ja kehaisee ”sotkujani.”

Joskus tuntuu että aika ei riitä niihin kaikkiin ideoihin, mitä päähän putkahtelee. En ole oikea taiteilija, mutta joskus mietin että saatan aavistaa mitä tarkoitetaan luomisen tuskalla. Monesti kuulee ihmisten harmittelevan etteivät osaa piirtää, maalata tms. Mielestäni kyse on kuitenkin paljolti uskalluksesta, arvostelun – myös oman – pelosta sekä arkuudesta. Kun uskaltaa kokeilla ja hyväksyä ”huonotkin” tuotokset niin aikaa myöten harjaantuu. Jos olet oikeasti kiinnostunut ja halukas niin anna mennä! Tee itsellesi ja nauti tekemisestä ja joskus myös lopputuloksista.
Kalenterimaniasta olen saanut paljon inspiraatiota omille tekemisilleni ja olen voinut ihailla erilaisia kätten tuotoksia. Vaikka olen jo lapsesta asti ollut kiinnostunut piirtämisestä, niin vasta nyt, Kalenterimaniaan kuulumisen aikana, olen löytänyt rohkeuden toteuttaa itseäni ilman arvostelun pelkoa. Ja nautin siitä. Nauti sinäkin!

P. S. Tämän tekstin kirjoittaminen oli minulle haasteellista. Mutta sekin on Kalenterimanian ansiota, että olen uskaltautunut kokeilemaan myös blogipostauksia ja jopa livevideoita, koska täällä tuetaan, rohkaistaan ja kannustetaan.

– Tiia M