Avainsana: traveler’s notebook

Vihkoja pienellä budjetilla

Heipä hei, täällä Ruut. Tällä kertaa aiheena on vihkojen tekeminen alusta alkaen itse. Opastan vaiheet askel askeleelta. Mennäänpä siis suoraan asiaan.

Tarvikkeet, joita tulet tarvitsemaan:
– Kartonkia tai pahvia kansilehdeksi (ei kuitenkaan liian paksua)
– Paperia. Jos haluat 32 sivua valmiiseen vihkoon, ota 16 paperiarkkia
– Neulaa ja lankaa. Langan paksuuden voit valita mielesi mukaan. Itse suosin ohutta lankaa.
– Mattoveitsi ja sakset siistimistä varten
– Metalliviivotin tai jokin vastaava
– Jokin terävä piikki
– Leikkuualusta
– Paperiklipsejä

Ole luova. Leikkuualustana voit käyttää tavallista keittiön leikkuualustaa, jonka päälle laitat paljon sanomalehteä. Viivottimesta käy kaikki pitkät metalliset asiat joista saat tukevan otteen. Omani on peräisin rakennustyömaalta. Mattoveitseen sen sijaan kannattaa panostaa. Toisaalta, voit olla boheemi ja jättää vihon reunat siistimättä.


1. Taita paperit ja kansi. Mitä pienemmissä erissä taitat paperit kahtia, sitä tarkemman lopputuloksen saat.


2. Asettele paperit ja kannet oikeaan järjestykseen. Tässä vaiheessa ei kannata vielä hermostua, mikäli sisimmät paperit työntyvät häiritsevästi ulos. Paperit kannattaa kiinnittää klipsuilla toisiinsa, jotta seuraavat vaiheet helpottuvat. Tämä ei kuitenkaan ole pakollista.

3. Tee rei’ille paikat vihon sisäpuolelle. Jätä ylä- ja alareunaan sentti tyhjää.

4. Paina merkkien kohdalle reiänalut piikillä. Tämä auttaa seuraavien vaiheiden tekoa. Pidä paperinippua niin suljettuna kuin vain pystyt. Näin estät paperien liikkumisen ja epätasaisuudet. Voit tietenkin painaa neulan suoraankin merkkien kohdalta läpi mutta silloin langan on oltava todella ohutta ja papereita ei voi olla muutamaa enempää.


5. Sidonta aloitetaan sisäpuolelta niin, että langanpää(t) jää keskelle. Etene ensin toiseen reunaan, sitten keskikohdan kautta toiseen reunaan ja palaan vielä lopuksi keskelle. Lopetussolmu tulee keskelle ja langanpäät voi pujotella ompeleiden väliin.


6. Lopuksi siistitään reunat. Mittaa haluamasi leveys ja ala leikkaa mattopuukolla pitkiä viiltoja. Mitä lyhyempiä vetoja tee, sen epätasaisempaa jälkeä saat aikaan. Been there done that. Tässä kohtaa metalliviivotin ja terävä mattopuukko ovat ehdottomia. Itse en ainakaan ole ikinä onnistunut saksien kanssa.

TADAA! Nyt sinulla on hieno itsetehty vihko. Itse tykkään vielä lopuksi koristella kannen washiteipeillä ja tarroilla.

Itselläni meni kärsimättömyyden ja huonojen välineiden vuoksi muutama yritys pilalle, kunnes annoin periksi ja satsasin kunnon metalliviivottimeen ja mattopuukkoon. Eli ei muuta kuin tekemään vihkoja. Tässä säästää pitkän pennin.

Rakkaudella Ruut

Kun vihdoin hurahdin uudestaan

Jokin aika sitten kirjoitin täällä blogissa, miten kaikki on vain blaah. Tämän jälkeen koitin aktivoitua ryhmässä, avasin taas youtuben pitkästä aikaa ja selailin tunteja ja tunteja erilaisia videoita.

Sitten koitti Leimailutaivas, johon ajoimme Mirpun kanssa. Kaikki ihanat manialaiset ja sali täynnä myyjiä. Aloitin kiertelyn Chic Companyn kojulta. No siinä sitten ylittyi jo budjetti ihan kivasti, kun mukaan tarttui kasa tarroja ja Happy Planner mini. Siis se vain huusi minua. Olin aiemmin ajatellut, etten minä sellaista tarvitse. Se on pieni, viikkoaukeama ei iske, ei ole vain minun juttuni. Kuinka väärässä olinkaan.

 

Tämän lisäksi Klemmarikellarin kojulta tarttui mukaan lisää tarroja sekä washeja. Muistakin kojuista  lähti mukaani tarroja. Ostin niin paljon, että kotiin päästyäni ostoskassi jäi vuorokaudeksi naulakkoon. En uskaltanut avata sitä ja kohdata totuutta: olin hurahtanut uudestaan kalenterimaniaan ja ostellut ihan liikaa, hups.

Kun viimein avasin kassin, otin ensimmäisenä Happy Plannerin käteeni. ”Jos nyt numeroin tämän ja katson miltä vaikuttaa.”

Sitten laitoin pari tarraa. ”Tämähän vaikuttaa kivalta.” Viikkoaukeamakaan ei enää häirinnyt. Simppeliä, hiukan washia yhteen reunaan, muutama tarra ja erivärisiä kyniä. Heti ensimmäinen aukeama miellytti silmää. Tein toisen ja kolmannen ja neljännen aukeaman. Yhtäkkiä aukeamia olikin valmiina melkein jouluun asti.

Mini on juuri sopivan kokoinen, vaikka ensin ajattelin tämän olevan liian pieni. Se mahtuu hyvin kaikkiin laukkuihini, ja sivut on silti hyvän kokoiset.

Viikon päästä huomasin, etten ole avannut muita kalentereitani ollenkaan. Happy Planner mini sen sijaan on auenut useamman kerran päivässä. Keväällä ostamani Priman pehmopallerokin sopii vihdoin johonkin ja löysi paikkansa tämän kalenterin kyljestä.

Rupesin heti myös askartelemaan lisäjuttuja tähän (näistä saatte tutoriaalit myöhemmin 😉 ). Koin siis täyshurahtamisen. Tämä on taas kivaa. Ryhmässä tulee kirjoiteltua, kalenteria on ihana selata ja inspiraatioita iskee useammin.

Laitoin pari kalenteria myyntiin, ja nyt kalenterihylly tuntuu täydelliseltä.  Varsinkin kun vihdoin sain kalentereilleni hyllyn.

Joskus näköjään vaihtamalla paranee..

-Sanna