Avainsana: traveler’s notebook

Jotain maagista Foxy Fixissä

Olen sanonut lukemattomia kertoja etten usko kalenterirauhaan. En usko, että on sellaista stabiilia tilaa kuin kalenterirauha, vaan se mikä tuo rauhan, vaihtelee. Tällä hetkellä olen löytänyt juuri tähän hetkeen, tähän elämäntilanteeseen sopivan kalenterivariaation ja näin ollen hetkellisen kalenterirauhan. Se voi muuttua kuukauden, kahden tai kolmen päästä. Voi olla, että puolen vuoden päästä facepalmaan tälle postaukselle, mutta juuri nyt, tässä hetkessä, rauha on käsissäni.

Yli vuosi sitten minulla oli käytössäni standardikokoinen traveler`s notebook, sitä ennen taistelin pitkään, itseasiassa naurettavan pitkään, sitä vastaan. En jostain syystä halunnut olla niin sanottu ”tn-tyttö”, vannoin renkaiden nimeen. Traveler`s notebookissa oli niin paljon asioita joita en ymmärtänyt. Vihkot, vellumit (ne läpinäkyvät paperit, tiedättehän?) ja se, että miksi ihmeessä ne ovat niin paksuja? Sitten vastaan tulivat unelmieni kannet ja se oli menoa se. Sitten tapahtui elämä ja en kyennyt enää koskemaan traveler`s notebookiini. On se minulla edelleen, mutta en ole avannut sitä kesän 2018 jälkeen.

Muutama viikko sitten ihailin Kalenterimanian Kirppiksen puolella Foxy Fixin A6-koon kansia. Upeita tummanharmaita, hennon vaaleanpunaisilla kuminauhoilla ja always-teksillä. Pitkästä, pitkästä aikaa sydämessäni sykähti. Tuon minä haluan, on pakko saada. Koko tuntui vieraalta, mutta kysäisin Kirjansitomo Lahden Työn Paikasta saisinko toiveideni mukaiset insertit ja sain, itseasissa jopa yhteistyönä. Ei mennyt kuin pari päivää ja vihot olivat minulla. Sen jälkeen olinkin myyty.

Foxyn löytymisen jälkeen tuntui, että löysin itseni ihan uudelleen. Inspiroiduin kaikesta sellaisesta, joka on ollut elämässäni jo vuosia, mutta jota en ole kalentereihini jostain syystä tuonut. Noituus, yrtit, tarotit, uutena kiinnostuksen kohteena kristallit, kaikki ne ihanat synkiö-asiat voivat oikein hyvin näkyä koristeissa ja teemoissa. Ne ovat voimaannuttavia siinä missä inspiraatiolauseetkin. Ja nyt minusta tuntuu, että kalenteripolullani on auennut ihan uusi suunta. En malta odottaa, että selviää mihin se minut vie.

-Mirppu

Mitä plannerointi minulle on?

Täällä on jo kerrottu monenlaisista eri kalenterituunaustavoista ja tapojahan on juuri niin monta kuin on tuunaajiakin. Tai itse asiassa enemmänkin, koska moni tuunailija pitää useampaakin muistikirjaa yhtäaikaisesti. Ja jokainen tapa on ihan yhtä arvokas kuin joku toinenkin.

Minun plannerointihistoriani on pitkä. Päiväkirjaa aloin kirjoittamaan noin 5-vuotiaana, kun opin lukemaan ja jossain määrin kirjoittamaankin. Sitten mennessäni ensimmäiselle luokalle vuonna 1975 tulivat kuvioon mukaan Teinikalenterit. Koristelin molempia lehdistä leikatuilla kuvilla sekä tarroilla, joita vielä noihin aikoihin oli joka kaupassa ja niissä sitten käytiin kerjuulla. Saattoipa joskus saada tikkarin tai lakritsapatukankin, ja niiden paperit sitten teippailin talteen, etten unohtaisi mistä olin ne saanut. 

Yläasteelle mennessä Teinari sitten vaihtui kertaheitolla A5-kokoiseen kalenteriin, kun muistettavien asioiden määrä kasvoi merkittävästi. Ja samanaikaisesti valokuva-albumit alkoivat olla enemmän skräppialbumeja. Näitä nimikkeitä ei tosin silloin vielä tunnettu, mutta näin me viisikymppisetkin teidän ansiosta vielä opitaan uusia asioita. Kiitos siitä ihan jokaiselle!

Tällä hetkellä minulla on käytössä unipäiväkirja, joka on aina yöpöydällä, että saan kirjoitettua unet tuoreeltaan muistiin. Myös bullet journal minulta löytyy. Tämänhetkinen bujo on Ajaston pistesivuinen kirja. Pari ensimmäistä oli kierrekantisia viivoitettuja vihkoja, en paremmasta siinä vaiheessa tiennyt.

Bujoon tutustuin muutamia vuosia sitten, kun kävi selväksi, että minut invalidisoinut sairauteni CRPS (krooninen hermoston kipuoireyhtymä) on enenevässä määrin viemässä hienomotoriikkaani heikompaan suuntaan ja joudun päivittäin tekemään hienomotoriikkaharjoituksia tavalla tai toisella. 

Ja kuinka vaikeaa voikaan kirjoittaminen, kynästä kiinni pitäminen, piirtäminen, tarrojen käsittely tai jopa bujon aukaiseminen välillä olla… Tiedän, ettei kuvista aina näe sitä tuskaa mitä sivun tekeminen minulle on tuonut. Siihen eivät kivusta johtuneet kyyneleet tule näkyviin, eikä se kuinka makaan vasemmalla kyljelläni kalentereitani tuunatessa, koska mikään muu asento ei kivuilta onnistu. Pyörätuoli toki armahtaa jalkojani hieman, mutta en voi istua niin pitkään, että kannattaisi plannerointia istumalla aloittaa.

Onneksi joku vihjaisi Facebookin Kalenterimania-ryhmästä! Tämän myötä minulle avautui uusi ihana maailma. Sitä ennen en ollut lainkaan tietoinen, että on olemassa jotain sellaisia asioita kuin washiteipit ja viikkokitit. Minä kiitän, lompakko ei!

Pari Traveler’s Notebookia eli TN:ää on kirjoituspiirongin kätköissä, niihin on kirjattuna esim. lääkkeeni, apuvälineeni, salasanat ja syntymäpäivät.

Luulin näiden jo riittävän, mutta tajusin, että bujo ja TN ovat molemmat aivan liian painavia jatkuvasti mukana kuljettavaksi. Niinpä aloin tutkia Kalenterimanian postauksia sillä silmällä. Tiedätte varmaan sen tunteen, kun haluaa löytää jotain kivaa ja jollei sitä heti löydä, niin joku manialainen varmasti osaa neuvoa. Niin juhlaa!

Hyvin pian sieltä pisti silmään Hobonichi Weeks. Ilokseni yksi manialainen kertoi voivansa lähettää omansa minulle, ellei minua häiritsisi se, että kalenterissa on muutama viikko käytetty. Näin saisin tutustua kalenteriin rauhassa ennen kuin ensi vuoden kalenterista olisi pakko päättää.

Tämä olikin sitten rakkautta ensi silmäyksellä! Sopivan kompakti koko ja mikä tärkeintä, Hobonichissa on sellainen paperi, joka ei aistiyliherkkyyttäni häiritse, vaan voin rauhassa koskea paperiin saamatta kipukohtausta. Hurraa! Nyt vain en malttaisi odottaa, että saan ottaa vuoden 2020 Hobonichin käyttööni. Muutama viikkokitti pitää tilata pikimmiten ennen sitä!

-Pia