Avainsana: traveler’s notebook

DIY -kutistemuovi – Linksu

Tänään tehdään kutistemuovista kalenterikoru, taskukoriste ja klemmareita.

Innostuin loppuvuodesta ostamaan Suomalaisesta Kirjakaupasta kutistemuovia isänpäivän avaimenperiä varten, mutta se jäi. Siitä asti on muhinut ajatus erilaisista koristeista kalenteriharrastuksen parissa.

Googletin isänpäivää varten kutistemuovin ja löysin Suomalaisesta kirjakaupasta Shrink me kutistemuovipaketin, jossa on neljä eriväristä A4 -kokoista arkkia: mattamusta, kiiltävä kirkas, mattavalkoinen sekä mattakirkas. Tein valkoisesta tähdet ja yksisarvisen, mattapintaisesta kirkkaasta tytön, mustasta sydämen ja kiiltävästä kirkkaasta timantit.

Aloitin piirtämällä vapaalla kädellä kuvioita paperiin, ottaen huomioon että kutistemuovi kutistuu uunissa 1/3 alkuperäisestä koostaan. Tyttö on noin 18cm piirrustusvaiheessa, yksisarvinen 9 x 7 cm, timantti ja sydän n. 6,5x 5 cm ja tähdet n. 4 cm.

Vahvistin ääriviivat ja laitoin kutistemuovit paperin päälle. Piirsin kuvat läpi kutistemuoville Sharpien permanenttitusseilla, jotka olen ostanut joskus Suomalaisen kirjakaupan alennusmyynnistä. Piirsin kaikki ääriviivat kerralla ja aloin sen jälkeen värittämään alkupään kuvioita. Hiukan sai ääriviivoja varoa, ettei tussi leviä. Toki tässä kohtaa olisi voinut leikata kuviot ja sitten vasta värittää, mutta se ei vaikuta lopputulokseen.

Leikkasin kuvat muutaman millin etäisyydestä ääriviivoista. Huomasin ettei kannata leikata ahtaassa kulmassa pyörivällä liikkeellä vaan kohtisuoraan, ettei muovi repeä leikatessa. Tässä kohtaa tehdään rei’ittäjällä reikä, mikäli kuvion haluaa roikkumaan johonkin. Itse tein reiän yksisarviseen, koska siitä tulee kalenterikoru. Muistakaa, että myös reikä kutistuu!

Leikatut kuviot asetellaan leivinpaperin päälle ja laitetaan uuniin 170 asteeseen. Jää vahtimaan uunia, koska tässä menee vain minuutti kaksi. Ensin kuviot menevät kippuralle, jonka jälkeen suoristuvat ja ovat valmiita. Tyttöni meni kumoon kipristyessään, joten autoin hänet oikein päin wokkipihdeillä ja annoin olla muutaman sekunnin ennen pois ottamista.

Kun kuviot olivat hetken jäähtyneet mittasin ne ja voi kuinka pieniä niistä tulikaan. Tytöstä tuli n. 8cm, yksisarvisesta 4 x 3 cm, timanteista ja sydämestä n. 3x 2,5 cm ja tähdet n. 1,5 cm. Tähdet ovat liian pieniä isoihin klemmareihin, joten säästän ne muuhun.

Viimeinen vaihe. Laitoin minipienen avainrenkaan yksisarviseen, jonka kiinnitin korun lukko-osaan. Timantit ja sydämen liimasin klemmareihin. Olisin laittanut kuumaliimaa, mutta kuumaliimapyssyni oli kosmisesti kadonnut. Jouduin tyytymään pikaliimaan joka sumentaa muovin kiiltoa, pöh! Onneksi säästin alkuperäiset piirustukset ja saan tehtyä uusia timantteja. Tyttö pääsee traveler’s notebookin taskuun ja tähdet art journaliin.

Näitä oli kiva ja helppo tehdä. Jos varsinainen piirtäminen ei ole juttusi, voit aina piirtää kuvasta läpi. Voit myös liimata kuvion taakse magneetin ja laittaa sen jääkaappiin koristeeksi tai tehdä vaikka korvikset kalenteri-teemalla 🙂

-Linksu <3

Ja kirjan kannet kiinni – AJ

Aloitetaas tämän luvun alusta. Löysin kalenterituunauksen 2017 helmikuussa kun olin äitiyslomani alkumetreillä. Olen aina kirjoittanut ja pitänyt päiväkirjoja, vaikka se jäikin tauolle pitkäksi, pitkäksi aikaa jossain vaiheessa. Niinä aikoina muistan kovasti kärsineeni siitä, ettei minulla tuntunut olevan tapaa toteuttaa itseäni tai keinoja saada päässäni pyöriviä ajatuksia ulos. Kun löysin Kalenterimanian, oli kuin olisin tullut kotiin. Harrastus itsessään kolahti ja kovaa, sekä lämmin ja aktiivinen ryhmä harrastajia sen ympärillä oli kuin iso joukko uusia hyviä ystäviä. Ryhmässä oli hyvä olla, opetella ja saada uusia vinkkejä ja inspiraatiota omille ideoilleen!

Lähes koko sen ajan kun olen kuulunut ryhmään, olen ollut myös yksi Kalenterimanian ylläpitäjä. Ylläpitohommat ovat tuoneet uudenlaista kokemusta ryhmässä toimimiseen ja toki myös mahdollistaneet ihan uusia juttuja, kuten tämän blogiin kirjoittamisen. Vaikka me ylläpitäjät asumme eri puolella Suomea ja näemme todella harvoin, on porukasta tullut tiivis ja töitä tehdään paljon yhteisen tavoitteen eteen. Se tavoite on säilyttää Kalenterimania innostavana hyvänmielen ryhmänä ja sellaisena juttuna, joka innostaa ja ihastuttaa niitäkin jotka eivät vielä tiedä kyseisestä harrastuksesta mitään! On ollut hienoa kuulua porukkaan, joka vie tätä juttua eteenpäin!

Vuosien aikana olen ehtinyt kokeilla kaikenlaista harrastukseen liittyvää! Toisaalta tiedän, että vähintäänkin yhtä paljon on vielä löydettävää ja ihasteltavaa. Ylläpidossa olen myös saanut – ja joskus vähän joutunutkin! – menemään sinne oman mukavuusalueen ulkopuolelle osoittaakseni muille, että hei: kannattaa kokeilla vaikkei osaisi vielä ollenkaan. On ollut huippua huomata, että on onnistunut esimerkillään rohkaisemaan muita saman epävarmuuden voittamisessa, jota itse tuntee. Sen lisäksi samalla on löytänyt itsestään ihan uusia puolia kuin vahingossa. Sen siitä saa kun on suuna päänä kaikessa mukana!

Tämä harrastus on tullut minulle todella isoksi osaksi elämää ja antaa minulle paljon. Se näkyy kaikilla elämäni osa-alueilla: töissä, lapsen muistojen keräämisessä, päiväkirjoina, kalentereina, korttiaskarteluna ja lukemattomina laatikoina kaikenlaista sekalaista sälää, jota aina pengon innostuksissani kun saan jonkun idean. Jopa mies joutui osalliseksi tästä kerran… tai pari.. Tämän on mahdollistanut mahtava ryhmä sekä kanssamaanikoiden tuki ja innostus, mutta myös ihanat yhteistyökumppanimme. Se mahtava palvelu ja laaja tuotevalikoima on murtanut minulta monta ostolakkoa, repinyt monet ostohousut ja rutistanut kassavarani rusinaksi, mutta mitään en kadu. Niistä kaikista aarteista on syntynyt jotain ihanaa ja muisteltavaa, ja niitä ei voi rahassa mitata sen jälkeen enää koskaan. Eli: Se Hämeenpuiston vihkokauppa, Chic Company, Heidin Korttipaja, Teippitarha, Klemmarikellari, Käsitellen, Ajasto ja Pikkuleppis, iso kiitos: ihan aina löytyy uusia lempituotteita!

Kalenterimania on tuonut minulle tavan toteuttaa itseäni, tavan purkaa tunteitani ja ajatuksiani rakentavasti ja tehdä niistä jotain kaunista. Se on tuonut minulle ystäviä, vienyt minut ulkomaille ja tuonut jopa takaisin. Huh, paljon mahtuu kolmeen vuoteen harrastamisen saralla! Sepä se, kun kyse on olevinaan ”vain” harrastuksesta. Omalla kohdallani, ja tiedän monen muunkin niin sanoneen, puhuisin jo elämäntavasta. Ja aion pysyä valitsemallani tiellä – on tää huippuhommaa!

Yhden valinnan olen tehnyt toisin viime viikon aikana. Valitsen olla jatkamatta Kalenterimanian ylläpitäjänä. Minulla on ollut paljon elämänmuutoksia viime vuosien aikana. Toisaalta ylläpitäjänä olo on antanut paljon enkä ole halunnut siitä luopua. Nyt muutoksille ei näy loppua ja omat resurssini eivät enää riitä vastaavaan panostukseen, jota muut ylläpitäjät pystyvät antamaan. Kyse on myös priorisoinnista ja tällä hetkellä koen, että se vähä arjen liikenevä aika on menossa muualle kuin vaativaan ylläpitotyöhön, jota meidän kokoisen ryhmän pyörittäminen vaatii. Yllättävää on, että en koe suurta luopumisen surua. Keksin kuitenkin mistä se johtuu. Se johtuu siitä, että tiedän saavani pitää harrastuksen tuomat ystäväni ja harrastus jatkuu kaikesta huolimatta, ehkä enemmänkin voimissaan kun nyt. Koen tehneeni oikean ratkaisun ja uskon sen tuovan itselleni aikaa keskittyä muihin itselleni tärkeisiin juttuihin enemmän kuin pitkään aikaan.

Tämä on viimeinen blogipostaukseni ylläpitäjänä ja tämä päättää yhden niin hienon luvun näiden vuosien ajalta. Ylläpitäjä-AJ kiittää ja kumartaa näistä kolmesta vuodesta, mutta ryhmäläinen-AJ sanoo, että plan on!

Nähdään ryhmässä <3

-AJ