Avainsana: torstaihaastepostaus

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Janita R.

Tässä postaussarjassa ylläpito pohtii sitä, mitkä asiat ns. vaaditaan siihen, että tämä harrastus on ylipäätään mahdollinen. Aihe on tärkeä, koska helposti – etenkin aluksi – sitä hullaantuu kaikesta mitä meidän ihanat kauppiaat tarjoaa; haluaa kokeilla aivan kaikkea. Ja niin tavallaan kävi myös mulle. On siellä kaappien perällä jos jotakin hutiostoiksi laskettavaa. Nyt on kuitenkin mun vuoro kertoa teille, mitkä asiat on harrastukselle ne, joista en luovu.

Jaan kulmakivet omalla kohdallani kahteen kategoriaan: fyysiset asiat kuten tuunaustarvikkeet ja asiat jotka mahdollistavat inspiraation ylläpitämisen. Ensimmäiseen kategoriaan kuuluvat ehdottomasti (lempi)kynät ja hyvälaatuinen paperi. Periaatteessahan kirjoittamiseen riittää mikä tahansa vihko ja kynä, josta irtoaa vähän väriä, mutta käytännössä laadukas paperi ja omia mieltymyksiä vastaava kynä tuottaa mulle niin paljon iloa, etten ala tästä tinkimään – ellei ole pakko. 

Paperien suhteen en ole turhan nirso, mutta koska pidän ensisijaisesti kirjoittamisesta, minulle paperin karheus ei ole ominaisuus, jota paperilta haen. Sen lisäksi että paperille on helppo kirjoittaa, suosin myös paperia, joka ei liiemmin vuoda tai ghostaa. Toisaalta voin ihan hyvin käyttää perus Leuchtturmin paperia, joten se, jos hiukan kuultaa läpi, ei maailmaa kaada.  Olen viime vuosina tykästynyt erityisesti Hobonichien myötä tutuksi tulleeseen Tomoe River -paperiin. Kyseinen paperi kestää hyvin musteita ja on melko sileää, ja siten siihen on uskomattoman sujuvaa kirjoittaa. Tästä päästäänkin toiseen kulmakiveen eli kyniin. Aivan uuden potenssin kyseinen paperi sai siitä, kun hoks

asin testata fountain peniä eli täytekynää. Omani on Kawecon Skyline Sport fine kärjellä ja sehän suorastaan liukuu kyseisellä paperilla. Samaa tekee toinen, jo pitkään suosikkikynän titteliä kantanut Mujin 0.38. Molemmissa arvostan juurikin kapeaa kirjoitusjälkeä ja tapaa, jolla muste tuntuu virtaavan ilman sen kummempia testejä joka kerta, kun kynän ottaa käyttöön. 

Kolmas ja neljäs kulmakivi ovat konkreettisia asioita, jotka ovat muistin tukena arjessa ja kalenteroinnissa. Unohtaisin vaikka oman pääni, kalenteriin merkitsemisestä puhumattakaan, joten teen usein nopeita merkintöjä puhelimen kalenteriin. Koitan myös pitää siellä kaikki sellaiset asiat, jotka voivat olennaisesti vaikuttaa suunnitelmien tekoon tulevaisuudessa. Rakastan analogista kalenteria, mutta digitaalisen muokattavuus ja helppous pelastaa monta kertaa viikossa. Tämän lisäksi käytän fyysisten posti-it notejen lisäksi myös niitä digitaalisia puhelimessa. Niihin saa helposti kerättyä niin hajanaiset ajatukset kuin kauppalistat silloin, kun paperia ja kynää ei ole saatavilla. En ole koskaan ajatellut, että digitaalinen ja analoginen sulkisivat toisiaan pois, ne vain täydentävät ja paikkaavat elämässäni toinen toisiaan.

Tuunaustarvikkeet eivät sinällään ole minulle mikään pakko harrastuksessa. Inspiraatio sen sijaan on, koska olen niitä ihmisiä, joilla harrastukset tulevat ja menevät, enkä tee juuri mitään, jos siihen ei ole fiilistä. Se taas millä ylläpidän sitä kuuluisaa fiilistä: yhtenä tärkeimmistä asioista on rauhallinen paikka, jossa saan keskittyä, joka onkin viides kulmakivi kohdallani. Tässä tapauksessa rauhallisuus ei välttämättä tarkoita sitä, että minun pitäisi olla kotona juuri omassa työtilassa, vaan sitä, että olen jossain missä minulla on kotoisa olo. Usein planneri on mukana vaikkapa kirjastossa tai kahvilassa.

Toinen tärkeä tunnelmaan ja keskittymiseen liittyvä asia ja kulmakivi numero kuusi omalla kohdallani on musiikki ja podcastit tai äänikirjat. Saan niistä paljon inspiraatiota tekemiseeni ja hyvät kuulokkeet mahdollistavat hetken rauhaa missä tahansa. Viimeisenä kohtana on se tärkein: yhteisö. Löysin Kalenterimanian ja sen ihmiset vahingossa, mutta te kaikki olette olleet mulle jatkuva inspiraation lähde. Jokainen upea postaus missä tahansa kanavassa ylläpitää sitä halua kokeilla ja oppia. On myös upeaa nähdä millainen tuki ja turva tämä yhteisö voi olla. 

Siinä olivat minun harrastukseni mahdollistavat asiat. Mikä on sellainen konkreettinen tai aineeton asia jota ilman et tulisi toimeen?

-Janita R.

Kalenteriharrastuksen kulmakivet – Janita V.

Hei ja ihanaa torstaita kaikille! Tämän kertaisessa torstaihaaste-postaussarjassa pääsette lukemaan meidän tärkeimmät kalenteriharrastuksemme kulmakivet. Vuosien varrelle mahtuu paljon kokeiluja, mutta tietyt perusjutut ovat säilyneet melkolailla samoina.

Ensimmäisenä listallani on kalenterit. Omalla kohdallani harrastuksen pääpaino on aina ollut kalentereiden tuunauksessa. Olen pallotellut eri kalenterimerkkien ja kokojen välillä. On ollut yhtä kalenteria ja taas kahta. Välillä kokeellisesti enemmänkin. Viime vuodet pääkalenterinani on onnistuneesti toiminut Hobonichi weeks ja sen kaverina personal kokoinen rengasplanner päiväkirjana.

Kalenteriakin tärkeämpänä pidän kuitenkin puhelinta. Käytän puhelinta paljon, ja kun sanon paljon – tarkoitan todella paljon. Tuunatessa selaan puhelimella inspiraatiota Instagramista tai Kalenterimanian ryhmästä. Taustalla soi poikkeuksetta musiikki tai puhelimen ruudulla pyörii jokin sarja. Musiikkia ilman en oikeastaan enää edes osaa tuunailla tai halua. Sen merkitys omassa elämässä on vain korostunut viime vuosien aikana. Usein myös taustalla soiva musiikki antaa vaikutteita värimaailmaan ja mahdollisesti päätyy koristeina kalenteriaukemalle.

Tästä pääsemmekin sulavasti koristeisiin. Tarrat ja washiteipit ovat aina olleet todella iso osa omaa kalenteriharrastustani. Alkuaikoina tärkeintä oli löytää kalenteri, jossa pystyi käyttämään mahdollisimman laajalti tarroja. Edelleen koristeet määrittävät paljon omaa kalenterin käyttöä, mutta nykyisin se on myös arjenhallinnan työväline.

Koristeiden lisäksi myös työvälineet ovat tärkeässä osassa kalenteria tuunatessa. Perfektionistiselle luonteelle sopivien kynien löytäminen on ollut yksi iso työmaa. Kiitän onnea poispyyhittävävien kynien olemassaolosta. Enää ei tarvitse repiä koko sivua irti, jos tekstin ulkonäkö ei miellytä silmää. Olen myös se hullu nainen, joka käyttää pinsettejä tarrojen alas paikalleen laskemiseen ja omistankin niitä parit erilaiset, vain kalenteria varten hankitut. Viimeisenä mainittakoon white-out eli korjausrolleri, jolla saa peitettyä kaiken häiritsevän piiloon tarrojen tieltä.  

Bisous, Janita V.