Huomenta torstaihin! Tänään jutellaan kalenteriharrastukseni kulmakivistä, jotka kieltämättä ovat muuttuneet vuosien varrella. Vielä muutama vuosi taaksepäin olisin vastannut saman tien, että tarrat. Mutta nyt, nyt on pakko ihan pysähtyä miettimään.
Luonnollisesti ensimmäinen on itse kalenteri. Olen testaillut kaikenlaista vuosien varrella, mutta tässä kohtaa kun, ruuhkavuodet painavat päälle, on pakko myöntää, että käytännöllisyys edellä mennään. Olen aina ja ikuisesti kiitollinen Emmille, joka päätti täysin odottamattomasti ilahduttaa mua Hobonichi Techolla. Koska SE todellakin on täydellinen kalenteri kaaoksen hallintaan.
Toiseksi sanon kynät, erityisesti Micronit. Kyllä, kyllä, varmasti ainakin ryhmäläiset tietävät, että rakastan palavasti myös Tombown kyniä, mutta muistiinpanoihin Micronit ovat parhaita. Vuoden alussa aloitin värikoodauksen, mutta hyvin nopeasti luovuin siitä, koska sille ei ole aikaa.
Kolmas asia, jonka haluan nostaa esiin, on ystävät. Olen saanut suorastaan vuorellisen ihania ihmisiä elämääni Kalenterimanian ja kalenteriharrastuksen kautta. Korona vei meidät vahvasti erilleen, emme ole enää kerääntyneen yhteen tuunaamaan, mutta toivon että sekin aika pian taas koittaa. Kaipaan todella paljon sitä, että ystäväni istuvat keittiössäni kahvikuppien ääressä ja kalenterit edessä.
Neljäs asia on inspiraatio. Ilman sitä ei tule tehtyä mitään ja se onkin ollut pitkään kadoksissa. Se on myös kytköksissä viidenteen asiaan eli aikaan. Jos ei ole aikaa istua alas ja etsiä inspiraatiota netin syövereistä, ei kalenterille tapahdu mitään visuaalista. Ja juuri nyt elämme sitä aikaa. Välillä jossain energiapuuskassa siivoan työpöytäni ja lätkin parit tarrat kalenteriin, mutta siinäpä se. Toivottavasti kevät tuo enemmän aikaa ja inspiraatiota.
-Mira
