Avainsana: TN

Aina ei vaan jaksa

Facebook-ryhmässä puhutaan usein siitä kuinka tulee huono omatunto jos ei jaksa koristella kalenteria tai on monta viikkoa jäljessä. Myös siitä puhutaan kun oma luomus ei muka näytä kauniilta. Tämä kirjoitus kertoo minun ajatuksista siihen liittyen.

Ne, jotka eivät harrasta kalentereiden tuunailua tai käyttävät kännykän kalenteria, eivät aina ymmärrä tätä huonoa omaatuntoa. Miten mukamas koristelujen puuttuminen voi olla huono asia? No voi se olla jos on kalenterimaanikko tai muuten vaan luovasti hullu. Luovuus on asia, jota kaikilla on, mutta jokaisen luovuus näkyy eri tavalla. Itse käytän vain tarroja ja washeja. Eniten siinäkin ärsyttää se jos esim. washi on millin vinossa. Kukaan muu ei sitä kuitenkaan huomaa.

Haikeudella katselen postauksia, joita maniaperheen jäsenet laittavat Faceen ja Instagramiin. Ne ovat niin kauniita, taiteellisia ja oma kalenterini on vain tyhjä. Jotkut piirtävät, maalaavat ja tekevät jotain niin uskomattomia luomuksia, ettei niitä voi kuin tuijottaa lumoutuneena. En kehtaa edes laittaa kuvia kalenteristani, jos aukeamalla on vain muutama tarra, vaikka sillä ei mitään väliä ole, koska maniaperhe hyväksyy kaikki juuri sellaisena kuin on.

Kun kalenteria tarvitsee, jotta muistaa kaikki asiat, niin toki haluaisi sen myös olevan kauniisti koristeltu. Aina ei kuitenkaan jaksa kuin kirjoittaa menot, ja joskus vain tuntuu siltä, ettei mukamas ole mitään kivaa tarraa tai washia, vaikka niitä olisi monta laatikkoa. Joskus tuntuu, että vaikka mitä tekisi niin kaikki luomukset näyttävät kauheilta. Minun kalenterissani ei ole mitään kuukausittain vaihtuvaa teemaa tai vastaavaa. Olen aina koristellut fiiliksen mukaan enkä mitenkään viikkojärjestyksessä. Siltikin joskus on vain niin vaikeaa saada mitään aikaiseksi.

Pahinta on ”valkoisen sivun kammo”. Itse käytän traveler’s notebookia, joten aina loppuvuodesta edessä on monta tyhjää vihkoa seuraavaa vuotta varten. Päässä pyörii miljoona ihanaa ideaa, mutta kädet eivät vaan rupea tekemään mitään. Olen kuitenkin oppinut, ettei aina tarvitse tehdä kuin ”pohjat” valmiiksi. Monena vuotena olen jättänyt kesäloma-ajan koristelematta, koska silloin ei juurikaan tule kalenteria katseltua. Kesälomakuvia olen sitten saattanut tulostaa ja laittaa niitä talvikuukausille.

Kun ei ole varsinaista teemaa koristelussa, voi koristeluja tehdä pitkälle eteenpäin silloin kun on inspiraatiota. Jätän kuitenkin kaikki viikot hiukan vajaaksi, jos myöhemmin tulee olo että haluaa jotain pientä vielä lisätä. Joskus käy kuitenkin niin, että sitten tulee nypittyä niitä tarroja pois tai peitettyä niitä washilla kun vähän ajan päästä se aikaisemmin tehty ei näytä enää hyvältä.

Olen joskus miettinyt pitäisikö kalenteriin laittaa ihan aika milloin ottaisi tuunaustarvikkeet esille ja tekisi kalenteria. Toisaalta sekin saattaisi luoda lisää paineita tehdä jotain. Joku viisas on joskus sanonut, ettei luovuus katso aikaa tai paikkaa. Ehkä siis vain parempi ettei ottaisi paineita koristelemattomista aukeamista ja koristelee sitten kun tulee se tunne, että nyt haluan tehdä jotain luovaa ja kaunista.

Helpommin sanottu kuin tehty…

Otammeko siis tämän harrastuksen liian vakavasti ja meneekö se joskus vähän liian överiksi?

Ehkä joidenkin mielestä, mutta luova hulluus on vain niin ihana asia, vaikka välillä meneekin sekä hermot että rahat.

                               Sanna

P.S. Jokainen meistä osaa tehdä kauniita juttuja. Jokainen meistä on taitava omalla tavallaan.

Esittelyssä – Traveler`s company Notebook (standard)

**postauksessa esitelty tuote on saatu yhteistyössä Urban Kit Supplyn kanssa

Uskoisin, että kaikilla kalenteriharrastajilla on The Kalenteri, josta unelmoidaan, mutta joka tuntuu syystä tai toisesta saavuttamattomalta. Minulla näitä on ollut kaksi. Kate Spaden rengasplanner, sekä Traveler`s Companyn traveler`s notebook. Joten, kun jälkimmäiseen tarjoutui yhteistyö loppuvuodesta 2021 tartuin siihen enemmän, kuin hanakasti. Eli heti alkuun, iso iso kiitos Urban Kit Supplylle, joka tietämättään toteutti tässä yhden unelman.

Sitten itse asiaan. Sain itse valita kannet ja parit vihot, sekä yhden lisähärpäkkeen. Kansiksi valikoitui kaikkien (ehkä myös itseni) yllätykseksi siniset kannet. Tähän löytyy itseasiassa syy. Olen aina rakastanut palavasti merta, se on kiehtonut minua loputtomien syvyyksien ja siellä piilottelevien asioiden takia. Kannen väristä tuli heti mieleen syvä meri. Toisekseen se toi jostain syystä minulle mieleen avaruuden. Kannet ovat nahkaa, meinasin aluksi sanoa, että pehmeää sellaista, mutta oikeastaan nämä ovat jotain pehmeän ja kovan välimaastosta. Rakastan ajatusta siitä, että aikojen saatossa kansista voi nähdä seikkailuni. Ne mukautuvat, saavat osumaa ja ovat kerta kaikkiaan täydelliset, uniikit. Koko on minulle tuttu standard (valmistajan termillä regular), passport olisi toki mahdollisuus myös, mutta koska haluan panostaa tänä vuonna tekemiseen ja erityisesti kirjoittamiseen, tiedän ettei passinkokoinen tila riitä sille.

Muistan kun ihan ensimmäisiä kertoja kuulin tn:stä (traveler`s notebookin lyhenne harrastajien keskuudessa) ja se tuntui ajatuksena oudolta, mutta kiehtovalta. Näin itseni reppu selässä, keskellä metsää, tn kädessäni, jonka välissä pursuilee karttoja ja polaroid-kuvia seikkailuistani. Totuus on toki hieman erilainen, tn kulkee kyllä retkilläni tätä nykyään mukana, mutta edelleenkään en omista yhden yhtä karttaa. Ja Instaxin kuvat ovat niin kalliita, että aika tarkkaan harkitsen, otanko kuvan vaiko en. Noh, onneksi tn:stä on paljon muuhunkin, kuin matkailijan parhaaksi ystäväksi. Minulla se kulkee mukana läpi arjen.

Ensimmäiseksi vihoksi valitsin tietenkin perinteisen kalenterivihon. Itselleni tyypilliseen tapaan nappasin vaakapäivät ja muistiinpanotilaa toiselle sivulle. Muistiinpanotilaa olen käyttänyt mm muistojen keräämiseen, budjetin tekemiseen, sekä päivittäisten korttien ylös kirjaamiseen. Tiedän, että monet rakentavat niihin kollaaseja ja jos pandemia joskus hellittää ja pääsen viemään tyttäreni raidematkalle Berliiniin, luulen että itsekin hyödynnän sivun jonkinlaiseen muistokollaasiin. Hetkellisesti muuten pohdin pystypäiviä, mutta totesin ettei nyt kuitenkaan heittäydytä villeiksi! Yksi ongelma kalenteriharrastukseni kanssa on ollut, että päivät töissä ovat olleet sen verran kuluttavia, ettei ole ollut aikaa ja energiaa tehdä mitään. Siksi arvelin, että turha hypätä tuntemattomaan vaan pitäydytään tutussa ja turvallisessa, jotta on mahdollisuus saada edes jotain aikaan!

Toiseksi vihoksi valikoin ruudullisen vihon. Tämän siksi, että olen äärettömän huono kirjoittamaan suoraan ilman mitään viivoja, mutta en pidä viivallisista vihoista. Kalenterivihon muistiinpanotila on myös ruudutettu, joten se tarjosi yhtenäisen jatkumon. Ruutuvihosta tuli kirjavihkoni, sillä kirjoittamisen lisäksi haluan tänä vuonna panostaa toiseen rakkaaseen harrastukseeni, eli lukemiseen. Meillä on kaveriporukan lukuhaaste, päivittäin pitää lukea viisitoista minuuttia ja koko vuoden tavoite on kaksitoista kirjaa. Ystäväni ovat hyvin erilaisia lukijoita, osa ahmii kirjan päivässä, osa lukee samaa kirjaa hitaasti mutta varmasti. Uskon kuitenkin, että kirja kuukaudessa on hyvä tavoite ja minusta on ihanaa, kun lähes kaikki sitoutuivat tähän.

Lisähärpäkkeeksi valikoin klipsin, sanoin että Urban Kit Supplyn ihmiset saavat itse valita, minkä minulle laittavat ja olen vallan tyytyväinen tähän klassikkoon. Klipsillä saa kalenterin väliin tarvittavat paperit, mutta se on myös äärettömän kätevä kuvia ottaessa, sillä täydet kannet eivät aina halua pysyä itsestään auki. Klipsi on jämäkkä ja suhteellisen painava, pidän siitä miltä se tuntuu kämmenellä.