Avainsana: TN

Kevät innostaa bujoiluun

Näin kevään kynnyksellä alkoi taas kiinnostamaan bullet journalin eli bujon aloitus. Olen on-off bujoillut jo useamman vuoden ja monta kertaa se on tyssännyt heti alkuunsa. Nyt kuitenkin olen innostuneena tehnyt bujoa jo huhtikuun loppuun asti. Bujoilussa minulla on hieman omanlainen tyyli. En oikein tykkää siitä että kokoelmat ovat kuukausisivujen kanssa samassa paikassa. Niiden tekemiseen menee paljon aikaa enkä halua tehdä niitä aina uudelleen, joten teenkin molemmille oman muistikirjan. Muistikirjana käytän Tokmannin 256 sivuista 3€:n muistikirjaa joka ajaa asiansa aivan hyvin. Olen tehnyt traveler’s notebook-kannet vanhasta rengasplannerista josta nykäisin renkaat pois ja siinä saan kaiken kulkemaan mukavasti mukana. Bujossani painottuu kaksi minulle tärkeää asiaa: usko sekä terveydellisten asioiden seuranta. Seurantoja minulla onkin jokaisen kuukauden perässä reilusti. Seuraan unta, ahdistusta, eri tapoja sekä oireita. Uskoon liittyen minulla on esimerkiksi kirjastoni sekä kirjat joita olen hankkinut tai pitäisi hankkia sekä lempijakeeni Raamatusta. Bujoani teen englanniksi koska monet sanat eivät mielestäni vain taivu suomeksi. Katson myös netistä paljon sisältöä englanniksi joten siksikin se on minulle luontevampaa.

Tykkään suunnitella päiväni tarkkaan. Siksi minulla onkin jokaiselle päivälle oma sivu. Sivulla on kolme tärkeintä päivän tehtävää asiaa. Alareunassa on paikka aamupalalle, lounaalle ja päivälliselle, asioita joihin minun tulee kiinnittää huomiota. Olen merkannut päivälle ne tunnit jotka olen hereillä, klo 5-22. Tähän on hyvä merkitä kaikki päivän menot. Merkkaan siihen myös rutiinit joita minulla on ja jos niihin tulee muutoksia. Sairauksieni takia rutiinit ja toistuvat asiat ovat minulle todella tärkeitä joten siksikin haluan tarkan suunnitelman.

Uniseurannassa pidän eniten palkkisysteemistä. Se on mielestäni kaikista selkein. Tästä näkee suoraan miten uni sijoittuu illassa ja yössä.

Ja tottakai tavalliset tapojen ja mielialojen seurannat ovat tärkeitä. En koskaan jaksa tehdä mitään suunnattoman hienoja seurantoja vaan pidän enemmän minimaalisesta tyylistä, niin kuin yleensäkin bujossani. Mielialaseurantaan teenkin siis hymiöitä.

Bujoilu on minulle mieltä rauhoittavaa toimintaa parhaalla tavalla. Mikäs onkaan mukavampaa kun yöllä valvoessa piirtelee kirjaseurannan kirjahyllyyn kirjoja niin kuin tein eräs yö. Ja bujo on seurantojen kautta korvaamaton työkalu. Suosittelen kaikkia aloittamaan. Kun kerran kokeilette, ette voi enää lopettaa!

Kirsi

Onnistumiset – Mira

**kuvissa esiintyvä traveler`s notebook on saatu Urban Kit Supplylta

Itse tykkään kovasti pohdiskelevista haasteista, on parasta kun joutuu oikeasti istumaan alas ja miettimään asioita. Välillä se voi olla ahdistavaakin, mutta suurimmaksi osaksi koen sen tavallaan, noh valaisevana. Tämän kertaisena aiheena on onnistumiset, tämä aiheutti yllättävän paljon keskustelua ylläpidossa. Itsensä kehuminen on monille vaikeaa, omien onnistumisten pohdinta vielä vaikeampaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka meillä kaikilla on välillä raskasta, on siellä kaiken alla varmasti niitä hyviäkin asioita.

Oma onnistumiseni on positiivisen vireen säilyttäminen. Myönnän minäkin, että varsinkin korona-aika on ollut raskasta, varsinaista suossa tarpomista. Unettomia öitä, väsyneitä päiviä. On tullut itkettyä itkut jos toisetkin. On todellakin tullut mietittyä, että loppuuko tämä ikinä? Tapahtumia peruttu, ystäviä oltu näkemättä, on lukkiuduttu kotiin, eristäydytty kaikesta ja katsottu tiedotustilaisuuksia pala kurkussa. Mutta silti, kaiken senkin alta olen aina kaivanut jonkin hyvän asian.

Ei se aina ole ollut helppoa, ei todellakaan. Ja tiedostan äärettömän hyvin, että esimerkiksi mielenterveysongelmat voivat tuoda tähän oman haasteensa. Enkä todellakaan väitä, että kaikkien pitäisi aina olla Naantalin aurinkoja, aina pitäisi jaksaa hymyillä tai uskoa parempaan huomiseen. Koska ei tarvitse. On täysin ok romahtaa, on täysin ok tarvita tukea ja apua, on täysin ok myöntää ettei jaksa. Näinä hetkinä toivon, että minä voin olla läheisilleni ja kyllä, myös maniaperheelle se olkapää johon nojata.

En ihan muuten vaan pyydä teitä kertomaan kolmea positiivista asiaa, haluan että te pysähdytte edes hetkeksi. Sillä ei ole merkitystä, onko se asia se, että sinä pääsit sängystä ulos, keitit kahvit ja kävit suihkussa. Se on ihan yhtä hyvä kuin se, että saattaa jonkin työprojektin loppuun, käy juoksemassa kymmenen kilometriä ja ompelee lapselle vaatekaapillisen vaatteita. Meillä on jokaisella omat haasteemme ja toivon, että jokainen löytää niitä hyviä asioita itsensä ylittämisestä, ei muiden odotusten saavuttamisesta. Sillä on merkitystä, mitä sinä ajattelet itse itsestäsi. Ei sillä, mitä muut ajattelevat.

Sama pätee kalenteriharrastukseen. Me teemme jokainen tätä itsellemme, jos et nyt juuri jaksa, niin älä tee. On myös ihan yhtä ok tehdä jo ensi vuoden kalenteria. Kukaan ei tuomitse.

-Mira