Avainsana: TN

Inspiroidu kulttuurista – Mira

Kuvissa näkyvä standard-koon Midori on saatu kaupallisessa yhteistyössä Urban Kit Supplyn kanssa

Meillä on tällä hetkellä menossa ylläpidon kanssa kulttuurista inspiroitumisen haastesarja, taisin peräti itse olla ideoimassa tätä, sillä minusta on mielenkiintoista nähdä miten eri tavoin ihmiset ajattelevat ”kulttuurin” ja miten eri tavoin siitä voidaan inspiroitua.

Itse lähdin pohtimaan tätä asiaa lukemisen kannalta, sillä kuten Carita aiemmin kertoi, on meillä menossa kaveriporukan lukuhaaste #PorttolaLukee. Alun perin haasteessa piti lukea vuonna 2022 kaksitoista kirjaa, mutta lopulta laajensimme sitä, sillä osa meistä sai ällistyttävän nopeasti haasteen ensimmäisen osan valmiiksi.

Toiseen osaan lisäsimme haastetta, eli toimme mukaan teemoja. Kaksitoista alkuperäistä kirjaa saivat olla ”mitä vain”-kirjoja. Haasteen toisessa osassa oli selkeät kategoriat.

Runokirja, POC-kirjailijan kirja, naiskirjailijan kirja, säeromaani, klassikko ja sarjakuva. Minulta puuttuu vielä runokirja ja klassikko. POC-kirjaksi luin Who fears deathin (kirjoittanut Nnedi Okorafor), naiskirjailijaksi valitsin Emiko Jeanin (kirjana Tokion prinsessa) ja säeromaaniksi valikoitui Minuutin mittainen ikuisuus (Jason Reynolds). Sarjakuvaksi nappasin omasta hyllystäni Strange Academy: First Class. Klassikko on jo myös valittu, mutta runokirja uupuu vielä. Onneksi sain tosi hyviä ehdotuksia kaveriporukkamme ihanalta Susannalta.

Ja miten tämä kaikki liittyy nyt haasteeseen? Näiden kirjojen, lukemisen, inspiroimana päätin aloittaa kirjavihon traveler`s notebookini väliin. Alun perin tein vain kaikenlaisia listoja, mutta totesin että kirjoista voi inspiroitua niin monella eri tavalla. Ne tuovat itselleni usein mieleen värejä, tunteja, ajatuksia. Usein pidän erityisesti jostain tietystä lauseesta kirjassa. Ne haluan kaikki tallentaa muistoihini ja mikäpä sen parempi tapa tehdä se, kuin oma vihko?

-Mira

Onnistumiset – Katja

Olen tuskaillut odottaessani omaa vuoroa kirjoittaa ylläpidon onnistumisten haasteeseen. On vaikea ajatella omia onnistumisia tämän harrastuksen osalta, kun oma bullet journal on näyttänyt aika valkoiselta viime kuukausina. Suoraan sanottuna siis tyhjältä. Piirtäminen, miten siis yleensä bujoani täytän on viimeaikoina ollut viimeisin asia mielen päällä. Värit ja maalit on pakattuna kaappiin ja sinne se bujokin joutaisi jatkoksi.

Onneksi ryhmän ansiosta olen silti saanut pidettyä kalenteria ajan tasalla, kun olen sitä huoneissa aina saanut vähän eteenpäin tehtyä. Muutoin saattaisi olla vielä enemmän hukassa oleva olo, kun ei olisi mitään missään ylhäällä. Silloinhan joutuisin luottamaan vaan omaan muistiini, mikä ei suoraan sanottuna ole mitenkään loistava. Kun oma inspiraatio on ollut aika hupenevaa, on ollut helpompi päästä eteenpäin yhdessä tekemällä. Olisiko se sitten onnistuminen numero yksi.

Toinen sitten varmaankin on tuo minun traveler´s notebookini välissä kulkeva commonplace book. Koska olen käsittämättömän kriittinen omia tuotoksiani kohtaan, on se antanut minulle stressittömän tavan ilmaista luovuutta. Piirrellä, kirjoittaa ja suunnitella ilman mitään paineita vain itselle. Sieltä löytyykin paljon keskeneräisiä luonnoksia ja suunnitelmia. Vaikka niistä ei koskaan sen kummempaa tulisikaan, on ne siellä tallessa muistuttamassa tästä ajasta.

No jos niitä luonnoksia ja piirroksia on niin miksi ne ei ole sieltä sitten siirtyneet bujoon? Siihen minulla ei ole vastausta. Vaikkakin sellainen itsesyyttely kuuluukin vahvasti minun luonteeseeni, on se nyt saanut väistyä. Siksi kolmantena onnistumisena sanonkin paremman sanan puutteessa armo. Armo itseä kohtaan, vaikka en ole saanut mitään aikaiseksi. Armo omaa luovuutta kohtaan. Koska kenellä ei olisi hetkiä, kun asiat ei luista. Oli ne harrastukseen liittyviä tai ei. Aina ei vaan pysty tai jaksa, eikä tarvitse. Bujo kyllä odottelee tuolla inspiraation heräämistä ilman että syylistän itseäni. Ehkä se palaa parempana kuin koskaan tai sitten ei. Oli miten oli, otan sen avosylin vastaan sen saapuessa. Kevään heräämisessä on minulle iloa ihan tarpeeksi tällä hetkellä. Siksipä toivotan aurinkoista kevättä just sulle ja muistutan olemaan armollinen omaa tekemistä kohtaan. Ryhmässä nähdään.

Katja