Tammikuussa 2021 kalenteriksi valikoitui laatikon perältä kaivettu Tigerin Bullet Journal tummansinisillä kansilla ja hopeisella tähtikuviolla. Jo helmikuun alkupuolella kannet alkoi kyllästyttämään ja ne ei tuntuneet yhtään omalta. Päätin tehdä kansille muodonmuutoksen.
Aloitin suojaamalla Bullet Journalin, eli bujon, ympärillä olevan kuminauhan maalarinteipillä. Sen jälkeen maalasin kannet valkealla gessolla, jotta alkuperäinen väri ei näy uuden värin alta ollenkaan. Kun odotin maalin kuivumista, hahmottelin paperille kanteen tulevan kuvan. Tämä oli itselleni ehkä vaikein kohta kansien teossa, kun miljoonasta ideasta piti päättää yksi minkä kansiini haluaisin. Päädyin lopulta pastelliseen yksisarviseen.
Gesson kuivuttua maalasin kansien pohjavärin uusiksi, erittäin vaalean keltaiseksi. Koska perfektionistisieluni halusi yksisarvisesta täydellisen, hahmottelin erilliselle paperille tarvittavat muodot ja leikkasin ne erikseen.
Asettelin paperin palaset mahdollisimman keskelle kansia ja kevyesti lyijykynällä hahmottelin muodot niihin. Sen jälkeen maalasin lyijykynäjälkien päälle väreillä, jotka olin valinnut käytettäväksi. Päälle laitoin vielä ohuen kerroksen lakkaa suojaamaan maalin pintaa. Lopuksi vielä otin suojateipit kuminauhan ympäriltä pois, ja näin kannet olivat valmiit.
Helou helou helou! AJ, Milja ja Piia ovatkin jo ennen minua kirjoitelleet omat postauksensa tämänkertaiseen torstaihaasteiden sarjaan, joten jutun juju lienee tuttu. Otetaan siis katsaus siihen mitä kalenteria meiäkäläinen käyttää tällä hetkellä.
Jos sattuu seurailemaan ryhmän menoja ja meininkejä hiemankin tarkemmin, saattaa tietääkin että olen tehnyt tänä vuonna henkilökohtaisen ennätyksen kalenterien maailmassa. Olen nimittäin käyttäny samaa kalenteria LÄPI KOKO VUODEN. Kyllä, luitte aivan oikein. Sama kalenteri, koko vuoden. Ja vieläpä oikeasti käytössä! Okei, pari viikkoa on välissä jäänyt hieman vähemmälle rakkaudelle, muttei kokonaan koruttomiksi kuitenkaan.
Mikä kalenteri sitten oikein on kyseessä? Niinkin eksoottinen ja erikoinen uniikki lumihiutale kuin Tigerista ostetut rengaskannet A5-koossa. Vaaleanpunaiset, simppelit kannet kullan värisellä rengasmekanismilla. Ostettaessa kannet kätkivät sisäänsä kellertäviä viivoitettuja sivuja. Muistaakseni tätä kalenteria myytiinkin nimellä päiväkirja, ja siihen tarkoitukseenhan viivasivut varmasti monille sopisivatkin. Persoonallisen lisänsä kansiin tuo niihin silitetty sateenkaari-kangasmerkki, jonka sain rak-postina eli pyyteettömänä ilahdutusena ryhmäläiseltä.
Itsehän en kuitenkaan päiväkirjaa kaivannut (edellinen päiväkirjayritelmä kariutui melko nopeasti..) vaan kalenterin. Naputinaputi, ja tilasin vuoden alkuun VihkokaupaltaStellaPapersin sivuinserttejä. Ja siitä meidän vuoden 2019 yhteiselo kaunokaiseni alkoi! Ja hyvin on matka taittunut, erilaisia sivuja käyttäen, eri tekniikoita kokeillen ja muistoja talteen kirjaten. A5 on tuntunut vuoden 2018 ison Recollectionsin jälkeen mukavan kompaktilta koolta. Vaikka ensi vuonna vaihdankin jälleen astetta isompaan ja lähden testaamaan Happy PlannerClassicin kanssa tuunailua, saattaa tätä näppäryyttä tulla ikävä. Aika näyttää!
Jos minun pitäisi tiivistää miksi käytän juuri tätä kalenteria, olisi syinä koko, väri, fiilis ja muunneltavuus. Koon suhteen jo avasinkin ylempänä enemmän. Värillä tarkoitan sitä että värin sävy on juuri eikä melkein omaan silmään miellyttävän vaalenapunainen. Ei liian hailakka, ei liian pinkki – täydellisen vaaleanpunainen! Fiilistä taas on vaikeampi avata sanoiksi, mutta tarkoitan sitä tunnetta että ”tämä se on”. Vuosi on pitkä aika tuunailla yksiin ja samoihin kansiin, mutta uusia kalentereita vastaan tupsahdellessa ei mikään kuitenkaan sykähdyttänyt nykyistä enempää – joten mitä suotta vaihtamaan. ”If it aint broken, don’t fix it.” Muunneltavuus tulee renkaista – ne on helppo avata ottaakseen välistä pois tarpeetonta tai lisätäkseen extraa. Pyöreät reiät on myös helppo tehdä tarvittaessa ei-valmiiksi-reiïtettyihin materiaaleihin tavan rei’ittäjällä jos ei pihtimallia löydy.
