Avainsana: throwbackthursday

Lempimuisto Kalenterimaniasta – Laura

Olen ollut Kalenterimaniassa mukana vuodesta 2016, joten ihania muistoja on paljon. Kalenterimania on yhteisönä niin myötäelävä ja perhemäinen, että vuosiin on mahtunut kaikenlaista mukavaa muistettavaa.

On melkeinpä vaikeaa valita yhtä lempimuistoa. Olen jutellut ihanien ihmisten kanssa, vaihtanut ajatuksia harrastukseen liittyvistä aiheista sekä jakanut arkista elämää viikonpäiväketjuissa.

Kohtaamiset teidän kanssa on kuitenkin parasta. Olen ollut mukana Oulun miiteissä sekä päässyt mukaan suurmiittin. Viime vuoden syysmiitin sitten valikoin lempimuistoksi. Näin livenä siellä niin montaa, ja pääsin tutustumaan kasvotusten myös ylläpidon kanssa.

Ylläpidon kanssa tehdään tiiviisti tätä hommaa netin välityksellä, joten oli huippua nähdä sitten viimein myös naamatusten. Matkustin syysmiittiä edeltävänä päivänä Turkuun Miran luokse, missä tavattiin muun ylläpidon kanssa. Voin kertoa, että Miran vieressä nukuin kuin tukki! Ylläpitoa nukkui sohvalla, lattialla.. Siskonpedeissä kuin suuri perhe.

Ja sitähän me ollaan, Kalenterimanian perhe. Yhteisö joka koostuu ihanista yksilöistä. Odotan ilolla uusia muistoja ja uusia kohtaamisia!

Laura

Ps. Kurkkaa millaisia muistoja Suvilla ja Miralla on Kalenterimaniasta.

Voimasana – Nanna

Pyörittelin omaa voimasanaani mielessäni todella pitkään. Kysyin muutamaan kertaan apua puolisolta sekä muilta ylläpitäjiltä. Mikään niistä ei kuitenkaan puhutellut tarpeeksi tai tuntunut riittävän omalta. En ollut varma sanastani vielä silloinkaan, kun laskin siveltimen tyhjälle paperille.

Siveltemen liukuessa paperilla silmiini osui teksti joka oli ollut siinä koko ajan. Täytyi mennä kauas nähdäkseen lähelle. ’Sinä riität’, lause, joka on ikuistettu oikeaan ranteeseeni.

Olen aina verrannut itseäni muihin. Kokenut olevani riittämätön sellaisena kuin olen. En ole ikinä mahtunut annettuun muottiin. Reunat ovat aina olleet liian matalat tai muotti valmiiksi liian pieni. Koulukiusaaminen, ulkopuolelle jättäminen ja ulkonäköpaineet ovat aina kulkeneet muistoissa mukana. Kunpa se epävarma teinityttö olisi tiennyt selviävänsä siitä kaikesta ja vuosien jälkeen huutavansa vain kovempaa.

Vasta viimevuosina olen oppinut rakastamaan itseäni ja hyväksymään itseni juuri sellaisena kuin olen. Uskomaan siihen, että olen ’riittävä’ juuri tällaisena.

xoxo Nanna