Avainsana: throwback thursday

Mistä tunnistat Caritan kalenterin?

Tämän postauksen kirjoittaminen pakotti oikeasti tutkiskelemaan omaa kalenteria ja pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle tyypillisiä ja tärkeitä kalenterissani. Se oli aika hauskaa ja jopa hieman silmiä avaavaa, sillä tajusin olevani aika kaavoihin kangistunut ihminen.

Aloitetaan väristä. Minun kalenteri tunnistaa siitä, että se ei ole koskaan räikeä. Rakastan murrettuja värejä, erityisesti tummia ja maanläheisiä, ja kalenterissakin se näkyy. Tämän vuoden kalenterini, A6-kokoinen Wonderland 222, on aivan ihana tumma metsänvihreä, enkä edes harkinnut muita värivaihtoehtoja sen nähdessäni. Kalenterissani on myös viininpunaiset, hieman ruskeaan taittavat kannet.

En ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä kansien taskujen koristelija eivätkä nämä nykyisetkään nahkakannet ole sisäpuolelta varsinaisesti mitenkään kuvaukselliset. En osaa pitää niitä järjestyksessä tai visuaalisesti kauniina. Se mitä taskuista kuitenkin lähes aina löytyy, on jotain pientä ”tilpehööriä”. Nyt taskuissa on pari nättiä klipsiä, minun silmääni miellyttävä die cut, jota en ole raaskinut käyttää koristeluihin ja pienen pieni linnunsulka. En edes muista, mistä olen sulan alunperin saanut, mutta rakastan sulkia.

En ole henkeen ja vereen vaaka- tai pystypäiväihminen, joten siitä minua ei tunnista. En ole myöskään vannoutunut yhdenlaisen tai tietyn kokoisen kalenterin käyttäjä, vaikka tämä A6-koko onkin nyt ollut tosi kiva. Koristelutyylini on kuitenkin ollut jo pitkään melko yhtenäinen, ja siitä pystyin löytämään paljon itselleni sopivia tunnuspiirteitä.

Hurahdin maalaamiseen kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien kalenterini sivuilla on aina nähty maalauksia tai muuten vaan maalien käyttöä osana koristeluita. Voisin siis todeta, että minun kalenterini tunnistaa vesivärimaalauksista. Joskus ehkä käytössä ovat muutkin maalit, mutta pääasiassa nykyään vesivärit.

Yksi selkeä aukeamillani toistuva elementti ovat washiteipit. Saattaa minulla olla satunnaisesti sellaisia viikkoja, joissa ei ole washin washia, mutta yleensä se on ensimmäinen asia, josta lähden liikkeelle. Toinen lähes yhtä varma ovat tarrat. Haluaisin käyttää enemmän erilaisia materiaaleja viikkoaukeamien teossa, mutta washiteipit ja tarrat ovat kyllä ne kaksi, joita minun kalenterissani näkyy eniten. Ne ovat helppoa ja kiireisen arjen keskellä säästävät aikaa. Lisäksi niitäkin on olemassa niin paljon erilaisia, että kaikki aukeamat eivät silti näytä keskenään samanlaisilta.

Viimeisimmäksi tunnuspiirteeksi haluan nimetä runsauden. En nyt puhuisi suoranaisesti no white space -tyylistä, sillä kyllä sivua jää aina näkyviin. Koristelutyylini on kuitenkin suhteellisen runsas ja minua joskus suorastaan ahdistaa, jos aukeamalle jää selkeitä tyhjiä aukkoja. Ne täytänkin yleensä sitten joillain täysin satunnaisesti valituilla tarroilla. Minimalisti en siis todellakaan voi väittää olevani.

Siinäpä ne tärkeimmät minun kalenterini tunnuspiirteet olivatkin!

Ihanaa kesää kaikille!
Carita

Sanahaaste – Emmi

Torstaisin jo hetken aikaa pyörinyt sanahaaste osuu tällä viikolla mun kohdalleni. Jos aiemmat postaukset ei ole tuttuja, niihin voi perehtyä täällä. Haastesarjan ideana on siis inspiroitua muutamasta sanasta ja toteuttaa joku luova työ niiden perusteella. Jokainen Kalenterimafialainen toteuttaa haasteen. Se voi olla kalenterin aukeama, sivu art journaliin tai vaikka kasa ATC-kortteja jokaisen sanan pohjalta. Luovuus onkin jyllännyt ylläpidon keskuudessa kun ollaan näitä toteutettu. Sanoina ovat aaltopiilossa, yrtit ja hymy. Ne oli kyselty ryhmässä jäseniltä ennen haasteen aloittamista.

Itse kipuilin sanojen kanssa aika paljon. Tykkään yhteensopivista palasista ja palvon harmoniaa, soinnukkaita värejä, teemoja ja elementtejä. Aallot ja yrtit eivät oikein tahtoneet inspiroida mihinkään tietynlaiseen, joten päätin tehdä sanoista kokonaisuuden, mutta erillään. Koska kyse on haasteesta, ajattelin taas mennä mukavuusalueeni ulkopuolelle ja käyttää vesivärejä. Ennenkuin lähdetään liikkeelle on muistutettava, että en säännöllisesti piirrä, maalaa tai tee muutakaan ”tosi luovaa”, kalenterin koristelua lukuunottamatta. Joten hommaan ryhdytään taas melko kylmiltään!

Kantava teema tulisi tietysti olemaan luonto. Päätin tehdä jokaiselle sanalle oman pienen neliönsä, jonka voisin lopuksi leikata erilleen. Käytin vesivärikartonkia ja rajasin siihen neliöt. Neliöihin hahmottelin jokaiselle sanalle oman kuvansa. Ajatuksena olisi, että kaksi kuvista olisi ”koko ruudun täyttäviä” ja toiset kaksi olisivat irrallisia, yksittäisiä elementtejä.

Aurinko hymyilee meille juuri näin kesän kynnyksellä erittäin kauniisti, assosioin aina auringon hymyyn, joten se oli selkeä valinta. Aalto oli helppo piirtää osaksi merimaisemaa. Yrteistä oli vaikea valita sopiva, en ole ihan varma lasketaanko laventeli yrtiksi, mutta pidän sitä erittäin kauniina kasvina joten laitoin sellaisen ruukkuun teostani varten. Aivot löivät ”piilossa”-sanan kanssa täysin tyhjää, kunnes tajusin, että avokadon siemen on sen sisällä piilossa. Piirsin siis läpileikkauksen siitä!

Sitten se kuumottavin vaihe, eli itse vesiväreillä värittäminen! Sekoitin hieman värejä ja toivoin parasta. Värit levisivät jonkun verran tietysti yli ääriviivojen, mutta tämän voisi ehkä vielä vähän häivyttää loppua kohden.. Vesivärini ovat suhteellisen vaatimaton setti, mutta näihin satunnaisiin luovuuspuuskiin oikein riittävät.

Olin vähän kauhistunut ehkä lopputuloksesta. Ajattelin tämän olevan tarpeeksi simppeli työ jopa aloittelijalle. Tein avokadon kohdalla sen virheen etten malttamattomana odottanut edellisen värin kuivumista ja sekoitin ruskean ja vihreän. Nyt avokadoni on mätä! Muutenkin sivellinjälkeni jätti aika paljon harjoittelun varaa vielä. Onneksi ei olla vielä valmiita ja tästä voi vaan tulla paremmaksi!

Maalaustulos ei tuntunut ”tarpeeksi hyvältä”, joten kaivoin esiin puuvärit. Nämä toimittavat myös akvarellikynien virkaa, mutta päätin että olin saanut tältä päivältä tarpeekseni vesiväreistä.. Vahvistin kuvien reunoja ja linjoja kynillä sekä väritin hieman varjostusta joihinkin kohtiin. Kuvasta tuli hieman eläväisempi! Vesivärit ja puukynät sekoittuivat kauniisti toisiinsa. Leikkasin myös ruudut irti toisistaan.

Näyttää jo huomattavasti valmiimmalta! Mutta jotain kyllä puuttuu. Tausta ja joitain yksityiskohtia. Pelkäsin tuhoavani työn jos rupean liikaa kikkailemaan, mutta kaivoin silti urheasti erittäin ohuen Micronin esiin ja aloin lisäämään vähän ääriviivoja ja korostamaan auringon hymyä, kaipasin myös merimaisemaan vähän lokkeja.

Se paljastui oikeaksi valinnaksi, ääriviivat herättivät kuvat vihdoin eloon!

Vehreyden ja kesän palaamisen kunniaksi valitsin vielä kauniin vihreän taustapaperin johon ruudut liimasin. Olen erittäin tyytyväinen lopputulokseen – tämän toteuttaminen ei ollut vaativa tai työläs urakka ja nautin taas itseni haastamisesta, kuvista tuli myös aika pitkälti sellaisia kuin visioinkin. Ei edes jäänyt harmittamaan tuo mädättämäni avokado!

Nähdään ryhmässä, tule vaikka kertomaan, milloinko olet itse ottanut osaa johonkin taidehaasteeseen?

Kesämielellä,
Emmi