Avainsana: throwback thursday

Mikä kalenteri tällä hetkellä käytössä ja miksi – Carita

Kirjoitin alkuvuodesta postauksen siitä, miten käytän sujuvasti useampaa kalenteria yhtä aikaa. Tällä asetelmalla selvisinkin jo hyvin pitkälle tätä vuotta. Jos olisin kirjoittanut tämän postauksen pari kuukautta aiemmin, kertoisin mm. Happy Plannereista ja bullet journalista. Kaikki kuitenkin muuttui, kun päätin vihdoin uskaltautua kokeilemaan traveler’s notebookia. TN-maailma oli aiemmin minulle suhteellisen vieras enkä ollut edes juurikaan vaivautunut tutustumaan siihen lähemmin. Olin nimittäin aivan varma, että TN ei ole minua varten.

Kalenterimanian syysmiitin lähestyessä selvisi, että Klemmarikellari tarjoaisi mahdollisuuden noutaa tilauksia miitistä. Pitihän noin hyvä tilaisuus hyödyntää, ja päädyin tilaamaan Priman Midnight Garden -kokoelman traveler’s notebookin. Olin siinä vaiheessa vielä hieman skeptinen, tulisimmeko minä ja TN toimeen, mutta päätin kuitenkin kokeilla, sillä niin kaunis se oli. Saadessani tuon traveler’s notebookin käsiini tiesin, että tulisin vaikka väkisin keksimään sille jotain käyttöä.

Nyt lähes kolme kuukautta myöhemmin en enää käytä muita kalentereita, ainoastaan kyseistä TN:ää. Keskeneräiset Happy Plannerit, bullet journalit ja muut ovat kaikki jääneet sen jalkoihin. Aluksi se hieman kirpaisi, sillä olen yleensä pyrkinyt täyttämään aloittamani kalenterit loppuun asti. Väkisin jonkun asian tekeminen ei kuitenkaan yleensä johda kovin hyvään lopputulokseen inspiraation osalta, joten päätin olla kerrankin hieman armollisempi itselleni.

Miksi tämä TN sitten vei minut mukanaan? Ensinnäkin, se on todennäköisesti kaunein kalenteri, jonka olen tähän asti omistanut. B6-koko puolestaan on mielestäni juuri sopiva. Koristelutilaa on, mutta sivut eivät jää liian helposti tyhjän näköisiksi, vaikka merkintöjä olisi vähän. 

Nykyään on todella vaikea ymmärtää, miten olen aiemmin ajatellut etteivät traveler’s notebookit ole minua varten. Nyt minulla on nimittäin yksissä kansissa kaikki se, mihin olen aiemmin tarvinnut useamman kalenterin. On viikkokalenterivihko, kuukausikalenterivihko, vihko erilaisille listoille ja trackereille, runovihko ja päiväkirja.

En ole mitenkään erityisen diy-henkinen ihminen, mikä oli ehkä osasyy sille, miksi vierastin TN:ää niin kauan. Kalenterimaniassa pyörineen TN-innostuksen ja sitä kautta saatujen vinkkien myötä olen kuitenkin löytänyt itseni laminoimasta välilehtiä ja tekemästä shakereita. Ei se ole vielä kovin paljon, mutta enemmän kuin aiemmin. On ollut ilo huomata, miten on löytänyt traveler’s notebookin myötä intoa sellaisiin asioihin, joita on aiemmin vierastanut.

Yksi TN:än plussapuolia on sen monipuolisuus ja muunneltavuus. Siitä on todella helppo tehdä omannäköinen, ja jos kyllästyy, voi sitä aina modata. Olen totaalisen rakastunut kaikkiin kalenterikoruihin, välilehtiin ja muihin härpäkkeisiin, joita en aiemmin edes tiennyt tarvitsevani.

Varovaisen alun jälkeen traveler’s notebookini on pikkuhiljaa muotoutunut sellaiseksi kuin se on nyt. Tällä hetkellä se tuntuu todella omalta, ja jatkan mielelläni sen parissa myös ensi vuoteen.

-Carita

Inspiraationa itselle tärkeä henkilö – Laura

Kun ylläpidon keskuudessa sovittiin tästä haasteesta, tiesin heti kenet valitsen. Tietysti inspiroidun todella monesta ihmisestä, mutta tällä artistilla on sydämessäni erityinen paikka. Tämä artisti on Juha Tapio.

Olen kuunnellut Juha Tapion musiikkia 17 vuotta. Se on aika pitkä aika, yli puolet elämästäni. Olen ollut aina sellainen yksinäinen sielu, lapsena ja nuorena oli vaikea löytää ystäviä, ja olin pitkään koulukiusattu. Vuosien ajan etsin omaa paikkaani, kipuilin ja koin, etten kertakaikkiaan kuulu mihinkään. 15- vuotiaana menin sitten Oronmyllyn rippikouluun, joka oli yksityinen rippikoulu. Ja siellä suurin osa ei tuntenut toisiaan, olin kuin uuden alun edessä.

Rippikouluaika oli kuin olisin ollut jossain kuplassa missä kaikki oli hyvin, lauloin, nauroin ja tunsin olevani elossa ja pidetty. Kotiin palattuani pidin yhteyttä rippikoulukavereihin, kirjoiteltiin ja soiteltiin. Vuoden päästä siitä oli juhlavuosi Oronmyllyllä ja sinne oli kutsuttu kaikki sielä rippileirillä olleet vuosien ajalta. Intoa puhkuen lähdin Oronmyllyä kohti, teltta kainalossa. Päästyäni paikalle kupla rikkoontui. Kaikilla olikin tällä kertaa mukana aiemmin leireillä olleet sisarukset, kaverit ja sukulaiset. Oli kuin olisin tullut aivan eri paikkaan. En osannut mennä mihinkään porukkaan, kasasin teltan ja mietin mitä ihmettä teen. En muista enää olinko yhden vai useamman yön, mutta yhtenä iltana oli leirikeskuksessa esiintyjä, jota sitten kaikki menivät kuuntelemaan. En ollut itse rahaa ottanut mukaan, joten jäin lukemaan kirjaa aulaan. Jonkun ajan kuluttua mies tuli kysymään, enkö osallistu tilaisuuteen. Kun kerroin tilanteen, minut ohjattiin takakautta kuuntelemaan musiikkia. En kehdannut kieltäytyä, ja siinä sitten hiippailin takariviin.

Kun sitten kitara alkoi soida ja Juha laulaa, tuntui että laulut olisi tehty suoraan minulle. Tuo silmät kiinni laulava artisti lauloi niin osuvin sanoin, että kyyneleet vain valuivat poskilleni. Loppureissu on hämärän peitossa. Mutta muistan maanneeni teltassa, jotenkin tietäen että elämä kantaa. Vaikka mitä tulisi, tulisi aina uusi aamu. Kotona kerroin tietysti kokemuksestani ja varsinkin äitini kanssa jaamme tämän fanituksen. Olen ollut monilla keikoilla, kuunnellut kappaleita uudestaan ja uudestaan, ja eheytynyt itse siinä samalla. Se on aika paljon se.

Haasteen toteutin traveler´s notebookin vihkoon. Valikoin yhden suosikki kappaleistani sekä aiheeseen sopivia tarroja. Tätä oli todella mukava tehdä ja tykkään millainen aukemasta tuli.

-Laura

Ps. Kurkkaa ennen minua inspiroituneet: Milja, Inka, Mirppu, Suvi, Nanna, Piia, Carita ja Aj.

.