Avainsana: tee se itse

Tein itse vauvalleni muistoplannerin

Hei kaikille, olen Satu, pitkäaikainen kalenteri-ja muistikirja-addikti. Ostin ensimmäisen muistikirjani heti kun opin itse kirjoittamaan. Toisen lapseni synnyttyä minua alkoi siis kovasti harmittamaan kun en pitkän etsinnän jälkeenkään löytänyt omaan käyttööni sopivaa, täydellisesti silmääni miellyttävää vauva-tai muistokirjaa lapselle. Silloin ei ollut tarjolla mitään kovin hienoja kuten nykyään. Hetken pohdinnan jälkeen päädyinkin yrittämään kirjan tekemistä itse, sillä olinhan ehtinyt sitä ennen harrastaa kirjansidontaa jo muutaman vuoden verran.

Ensin aloin suunnitella kirjan kokoa. En halunnut siitä liian pientä enkä toisaalta myöskään liian isoa. A6 kokoa pidin liian pienenä, A4 puolestaan tuntui suurelta. Päädyinkin tekemään kirjasta loppujen lopuksi neliön muotoisen, ulkomitat noin 20 cm x 20 cm. Kun koko oli selvillä, ryhdyin miettimään millaiset kannet ja mitä koristeita niihin laittaisin. Koristeet eivät saaneet olla liian hempeitä, olihan kyseessä poika, joten en kokenut hempeyden sopivan hänelle. Toisaalta halusin koristeita olevan sen verran, että lopputulos ei olisi liian ankea ja asiallinen. Ympäristöarvojen ollessa minulle tärkeitä kirjan kannet valmistettiin täysin kierrätysmateriaaleista, joita sain täysin ilmaiseksi paikallisilta kirjansitomoilta kauniisti pyydettyäni. Muutoin ne olisivat päätyneet roskikseen. Mutta kuten sanottua, toisen roska voikin olla toisen aarre. Kun olin saanut kannet valmiiksi useamman suunnitelman kanssa tuskailtuani ja heitettyäni useita luonnospapereita roskikseen, lamonoin kannet paremman kestävyyden aikaansaamiseksi.

Seuraavaksi alkoikin sisällön miettiminen. Siinäkään en päästänyt itseäni helpolla, sillä mielessäni siinsi jotain enemmän kuin vain pelkkä perinteinen vauvakirja. Yleisesti vauvakirjoissa olevien tietojen lisäksi halusin liittää mukaan myös runoja, loruja, laulunsanoja ja kaikkea vauvan ensimmäiseen vuoteen liittyviä muistoja sanojen lisäksi myös kuvamuodossa. Omien vauvasta otettujen lukuisten valokuvien lisäksi hyödynsin tämän idean toteuttamisessa vanhoista lehdistä leikattuja kuvia, leikekuvia, kuviopapereita ja oikeastaan melkeinpä kaikkea mahdollista, mitä vain paperista pystyy tekemään.

Halusin sisältöön jonkin yhtenäisen linjan, punaisen langan, mikä säilyisi alusta loppuun saakka. Tällaiseksi valitsin samanlaisena pysyvän paperin. Päädyin valitsemaan sisäsivuihin melko paksun, vaaleansinisen paperin, minkä löysin Suomalaisesta Kirjakaupasta melko edulliseen hintaan. Yhtenä valintakriteerinä paperissa oli se, että se on happovapaa, jotta valokuvat eivät mene aikojen kuluessa pilalle. Toki halusin myös, että mikään kynä ei menisi paperista läpi eikä myöskään kuultaisi läpi. Laadukasta paperia siis. Yhtenä kriteerinä oli toki pakko ottaa huomioon myös hinta, sillä siinä kotiäitinä ollessa tulot eivät olleet mitkään valtavan suuret. Onneksi siis löytyi paperi, mikä täytti nämä kaikki kriteerini.

Koska paperi ei ollut sellaisenaan oikean kokoinen, jouduin leikkaamaan arkit paperileikkurilla hieman kansia pienemmäksi eli noin 19 cm x 19 cm kokoon. Kun olin saanut kaikki paperit leikattua, ryhdyin asettlemaan suunnittelemaani sisältöä sivuille mielekkäiksi kokonaisuuksiksi. Helppoa tämä ei ollut, sillä ymmärsin melko pian, että kaikki, mitä olisin halunnut mukaan, ei millään tulisi mahtumaan samoihin kansiin. Oli siis pakko karsia ja valita vain tärkeimmät asiat ja muistot mukaan. Karsintaa tehdessäni mietin vauvaa hänen kasvaessaan, sitä millaisia muistoja olisi mukava lukea isompanakin. Mahdollisesrti jopa vielä aikuisenakin. Ylijäänyt materiaalikaan ei mennyt hukkaan, sillä hyödynsin sitä kalenterissa ja vauvakorttien tekemisessä. Suunnittelin pojan saavan kirjan joskus perinnöksi, arvokkaaksi muistoksi omasta vauvavuodesta. Ja taatusti myös uniikiksi, sillä toista samanlaista ei mistään löytyisi..

Satu

 

Kuinka tehdä itse taskusto Traveler’s notebookiin

Olen aivan hurahtanut Traveler’s notebookiini. Se ei ole se merkkituote vaan vastaava ja tilattu Aasian ihmellisistä maisemista. Minulle itselleni se on tuotteena kuitenkin sama asia. Olemme tässä nyt kuukauden päivät toisiimme hiljakseen tutustuneet  ja olen valintaani erittäin tyytyväinen. Olen huomannut, ettei tässä ihanuudessa voi koskaan olla liikaa tavaraa! Omasta kaunottarestani ja siitä mitä kaikkea se on jo syönyt, kirjoitan paremmin myöhemmin, mutta nyt päivän asiaan. Vihkojen ja muovitaskujen lisäksi minulla kun on tarve myös avoimelle taskulle tai kahdellekin, niin siitähän idean sain! Tällä kertaa näytän teille kuinka tein valitsemastani skräppipaperista kaunokaiseeni taskuston. Yritin pitää kuvat mahdollisimman havainnollistavina – tämä on oikeasti simppeli kuin mikä! Mittasuhteissa kannattaa pitää mielessä, että tämä malli on tehty regular-kokoiseen Traveler’s notebookiin ja muihin kokoihin täytyy mittoja hieman muuttaa.

Ihastuin juuri tähän taskumalliin siitä syystä, että kaikki sen tekemiseen tarvittavat välineet löytyvät useimmilta askartelijoilta kotoa. Olen käyttänyt taskuston tekemiseen 12″x12″ skräppipaperia. Näissä valinnanvaraa on yleensä runsaasti ja siksi niistä itse askartelemalla saakin juuri sellaisen lisäosan tehtyä kun itse vain haluaa. Paperin valintavaiheessa kannattaa huomioida paperin paksuus. Ohut paperi saattaa näyttää kulumisen ja käytön merkit nopeammin kuin paksumpi – etenkin reunoissa ja kulmissa. Liian paksu paperi taas saattaa mennä liian jäykäksi – tämä saattaa johtaa paperin murtumiseen tai repeämiseen. Kannattaa katsoa siis ulkonäön lisäksi myös sitä, miten helppo paperia on käsitellä! Paperin lisäksi tarvitset myös isot sakset, liimapuikon, kynän, mattoveitsen sekä mattoveitsen kestävän mittausvälineen. Samoin alustan kannattaa olla viiltämiseen sopiva.

Monissa skräppipapereissa on alareunassa vaalea kaistale, jossa on ilmoitettu tuotetiedot. Aloitan leikkaamalla kaistaleen pois.

Tällöin jäljelle jää juurikin se 12″x12″-kokoinen pala, johon mitat perustuvat. Tämä paperiarkki on ihanteellinen taskuston tekoon sillä sen korkeutta ei tarvitse muokata – ainoastaan leveydestä leikataan, joten se jouduttaa prosessia entisestään.

Mittaan paperille leveydeksi 21,6 cm ja leikkaan ylijäämän pois. Millintarkkaa tämäkään ei ole, mutta itse en ole vapaalla kädellä tekijä niin nämä teen aina mahdollisimman tarkasti. Tässä on siis taskustoon käytettävä paperi valmiina vaakatasossa.

Taitetaan käytettävä paperi kahtia ja toistetaan taitto muutaman kerran auki ja kiinni, jotta saadaan taitteesta mahdollisimman hyvä ja liikkuva.

Käännetään taitettu paperi pystyyn ja avataan se. Nyt mitataan alaosan reunan korkeus. Tämä on makuasia kuinka korkeaksi sen haluaa, mutta mittojen mukaan tehdessä taitoksen tulee olla noin 10 cm. Taitetaan kaistale sisäänpäin.

Avataan taitos, jolloin paperi on taas auki sisäpuoli ylöspäin. Seuraavaksi otetaan viivoitin ja mitataan noin 0,5 cm-1 cm kaistale reunasta. Itse en merkkaa mittoja paperiin vaan viivoitinta apuna käyttäen teen taitoksen luottaen siihen, että viivoitin pysyy paikallaan kun taitan paperia viivoittimen päälle. Toistetaan sama toiselle reunalle. Nyt on valmiina taitokset sekä alas että sivuille.

Nyt sakset pääsevät käyttöön! Alataitoksen ja reunataitosten yhtymäkohdat sillä enimmillään 1 cm:n matkalla leikataan.

Laitamme paperin niin, että reunataitteet ylhäältä jäävät kiinni, mutta alataitteen reunat jäävät auki siivekkeiksi sivuille. Sitten leikataan alataitteen siivekkeet irti.

Nyt paperi taitetaan taas puoliksi (alataite on avattuna) ja asetetaan niin että saumakohta jää yläreunaan. Leikataan viistoon aloittaen oikeasta reunasta, leikaten kohti alataitoksen ja sauman kulmaa. Tässä kohtaa on tärkeää, että käytettävät sakset eivät ole pikkusakset – yhdellä leikkauksella tulee varmasti suora jälki ja puoliskot näyttävät samanlaisilta.

Seuraavassa kuvassa näkyy kuinka tämä vaikuttaa taskuston rakenteeseen. Tässäkään ei sentintarkkaan ohjetta ole, mutta minä leikkasin reilulla kädellä.

Seuraavaksi taitan alataskuston puolikkaat kiinni ensin ja liimaan reunataitteet  kiinni sen jälkeen – alhaalta ylös asti. Vahvistan taitoksia vielä moneen kertaan painamalla, jotta liimaukseen kodistuva paine olisi mahdollisimman vähäinen ja taskusto aukeaa kevyesti.

Nyt jos haluaa, niin pyöristää taskuston kulmat esimerkiksi kulmanpyöristäjällä. Minä en sellaista omista (vielä), mutta en koe tässä välttämättömäksikään. Se minkä teen kuitenkin, on lovet taitoskohtaan kuminauhaa varten. Sekin olisi onnistunut kulmanpyöristäjällä, mutta minä käytän yksireikäistä rei`ittäjää ja se ajaa hyvin saman asian. Painan siis puolipyöreät reiät sekä ylös että alas, jotta kuminauhan on helppo loviin osua eikä taskusto repeä kuminauhan kiristyksestä.

Seuraavassa kuvassa on kuminauhan lovet valmiit ja taskusto odottaa vihkojen väliin pääsyä! Itse aion laittaa taskuston painumaan kirjapinon alle vielä hetkeksi aikaa, jotta liimaukset saavat kuivia ja taitokset vahvistua entisestään.

Ja näin on taskusto valmis! Olen erittäin tyytyväinen ja toivon, että onnistuin ohjeistuksessani sillä tämä malli on oikeasti aivan supernopea ja superhelppo! Itse aion tehdä varmasti useampiakin ihan vain siksi, että käyttämäni vihkot ovat (ainakin toistaiseksi) koristelemattomia ruskeakantisia niin väriä niiden väliin kaivataan aina. Sekä sitä lisätilaa kaikille mahdollisille muistoille, joita TN kerää tuolta matkan varrelta! Nyt saan kaiken talteen.

Askarteluiloa!

-Anna-Johanna