Avainsana: tee se itse

Minun kalenterini

Täällä kirjoittelee melko tuore kalenterimaanikko, hei! Kaikki alkoi alkukesästä, kun vanha kalenterini loppui, enkä halunnut ostaa tylsää kaupan kalenteria. Päätin askarrella kalenterin itse. Kiekot kalenteriin ostin Heidin Korttipajasta ja paperit kalenteriin leikkelin joskus Lidlistä ostetusta paperikosta. Rei´ittimellä tein siihen reijät, ja saksilla leikkasin pienet lovet, jotta paperin saa liu’utettua paikoilleen. Tykkään kalenterini sivujen liikkuttelusta. Siivous-trackerit ja lasten lukujärjestykset seuraavat perässä, kun kuukaudet menevät eteenpäin.

Eksyin kerran YouTubessa Amandarachlen kanavalle, jonka kautta tutustuin bujoiluun ja kalenterin koristelemiseen. Sittemmin löysin tieni Facebookin kalenteriyhteisöihin – nyt vähän harmittaa, etten tiennyt tällaisten olemassaolosta aiemmin! Olisin kalenteriholistina ja tussimaanikkona tehnyt kalenterini melko toisenlaiseksi kuin nyt. Sittemmin olenkin joitain sivuja kalenteriini uusinut, koristellut enemmän ja lisäillyt kuukausitrakkereita.

Siitä päästäänkin tämän viikon viikkoaukeamaan! Tombown tussit ovat uusin intohimoni, ja kirjoittelu ihanan värisillä tusseilla on vain niin terapeuttista. Väriksi valikoitui uusimpien tussieni joukosta kaunis ja utuinen sävy: Mist purple 553.

Viikonpäivät kirjasin niin, että Clas Ohlsonilta ostetun sticky note-paperiteipin leikkasin kolmeen kapeaan soiroon, ja kiinnitin paperille.  Teipin päälle kirjoitin viikonpäivät, ja revin teipin pois. Näin sain aikaiseksi efektin boordista, joka on letteringin eli kirjoituksen ”edessä”.

Samaa tekniikkaa käytin to do-listan ja ruokalistan reunuksissa. Teippasin kohdat ja ympärille piirtelin lehtiä. Ruokalista jäi vielä kuvausvaiheessa suunnittelematta, mutta ehkäpä sunnittelen sen myöhemmin..  Sivun sisäreunoihin laitoin vähän washia tuomaan väriä muuten aika vaaleaan viikkoaukeamaan. Viikonlopun kohdalle kirjottelin tuollaisen pikku muistutuksen, että myös itsestään täytyy pitää huolta, ja rakastaa myös itseään.

Pienet koulubussit olen piirrellyt koneella, tulostanut ja leikannut muotoonsa.  Viikko-aukeamasta tuli mielestäni oikein nätti. Viikonloppuna sen askartelin, värit ja kaikki jotenkin kuvastavat minun sen hetkistä olotilaa, olin hieman alakuloinen. Muutenkin syksy ja sen pimeys sekä sateet saavat minut hieman masentumaan. Täytyy ensiviikolle tehdä jotain oikeen reippaita värejä, jospa siitä mielikin kirkastuisi!

Syysterveisin, Jolanda

Luo oma taikasi

Teini-ikäiset ovat tyttöjä, jotka eivät ole vielä hoksanneet, että heidän heikkoutensa ovat heidän vahvuutensa.
– Brigitte Bardot

Tiedätkö sen tunteen, kun sulla on mielessä jokin idea jonka tahdot palavasti toteuttaa? Me ylläpidossa saimme Otavalta läjän ihania muistikirjoja testiin. Olen siitä saakka pyöritellyt mielessäni erilaisia käyttötarkoituksia muistikirjoille. Minulla ei riitä keskittymiskyky bujoiluun, suttuvihkoiksi ne ovat liian kauniita ja pölyttyäkään en viitsi antaa. Mitä sitten?

Syvällä sieluni sopukoissa on aina asunut pieni runotyttö, joka ihailee vahvoja naishahmoja ja haluaa saavuttaa elämässään jotain suurta. Siellä syntyi jo vuosia sitten kipinä, joka on odottanut aikaansa roihahtaa liekkiin. Syntyi ajatus oman runokirjan kirjoittamisesta. Kaivoin laatikosta vanhan runovihkoni esiin ja selasin teinivuosien tekstejä. Mikään ei tuntunut enää omalta. Elämästä mitään tietämättömästä teinitytöstä on kuin onkin kasvanut aikuinen, vaikka moni sitä epäili. Vahva nainen, jolla on paljon mielipiteitä. On siis aika sulkea yksi aikakausi ja tarjottava mahdollisuus uuteen.

Otavan yönsininen Magic-muistikirja täydellisesti konseptiin osuvalla teksillään tuntui olevan vastaus kaikkiin kysymyksiini. Kahvikuppi vieressäni, kynä kädessäni ja valkea sivu puhtaana edessäni. Mieleni avoimena jollekin mitä ei vielä ole, mutta tulee olemaan.

Iho valkea kuin talven ensilumi
Hiukset mustat kuin sielu saatanalla

Vahva nainen ei pelkää
Vahva nainen ei kysyle lupaa
Vahva nainen sanoo suoraan
Vahva nainen ei pelkää sanoa suoraan 

Nanna – pieni runotyttö