Hello manialaiset ja kivaa loppiaispäivää! Tässä postauksessa esittelen miten tein äitini kanssa die cutseja eli leikekuvia kahviliinoista. Meillä oli hauska ilta taatelikakkua syöden ja servettejä leikellen!
Tähän projektiin tarvitset kahviliinoja. Lautasliina ovat omaan ja äitini makuun hieman liian suuria, kun taas kahviliinojen kuvat ovat usein pienempiä ja siten soveltuvat paremmin muistikirjaan tai kalenteriin. Nämä käyttämäni kahviliinat on ostettu paikallisesta K-Supermarketista. Lupaan, että tästä lähtien kukaan ei poistu ruokakaupasta tutkimatta servettivalikoimaa tarkemmin!
Itse käytin nyt äitini varastosta löytyvää decoupage-liimalakkaa. Samaan tarkoitukseen voi käyttää esimerkiksi vedellä ohennettua Erikeeperiä. Levitykseen käy vallan hyvin neliskulmainen tukeva vesiväripensseli.
Paperiksi äitini (ja itseasiassa sisareni) suosittelevat Cansonin Mix Media-paperia, jota myydään esimerkiksi Suomalaisessa Kirjakaupassa. Paperi on vahvaa (200gsm) ja pinta kestää monenlaisen tekniikan aina vesiväreistä tähän lakalla lutraamiseen.
Ensimmäiseksi servetistä pitää erottaa ohut kuvakerros, varovasti ja hitaasti. Kerroksen irrottamiseen auttaa, kun servetin reunaa ensin varovasti silittelee peukalon ja etusormen välissä. Vain tätä ohutta kuvakerrosta käytetään kuvan tekemiseen.
Kun servetin kerros on irti, voi siitä leikata juuri sen kohdan, josta haluaa leikkeen tehdä. Sitten alkaa lakkaaminen. Lakkaa kannattaa aina laittaa mieluummin liikaa, kuin liian vähän. Lakan levitys kannattaa tehdä keskeltä kohti reunoja, varovasti, jotta kuva ei rikkoonnu. Kuulemma tällä tekniikalla kuvaan tulisi myös vähän vähemmän ryppyjä, mutta näin aloittelijana, en kyllä voi vahvistaa tätä teoriaa (heh). Sitten kuivumista odotellessa voi juoda kahvit ja syödä taatelikakkua.
Kun kuva oli tarpeeksi kuivunut, leikkasin sen haluamallani tavalla irti kartongista ja koristelin hopeisella kimalleliimalla.
Annoin valmiiden kuvien olla puristuksissa muistikirjan välissä yön yli, jotta ne eivät kipristyneet lopullisesti kuivuessaan. Tässä minun ja äitini varpuset! Nämä pääsevät koristamaan metsäretkiaiheisia sivujani muistikirjaani. Oman keittiöni jemmassa odottaa mm. muumiaiheisia servettejä, joiden kimppuun aion iskeä vielä tänä vuonna. Toivottavasti tämä postaus antoi inspiraatiota muillekin!
Kalentereiden kansissa on jo vuosia nähty käytettävän tekonahkaa ja nahkaa sekä tietysti erilaisia kankaita. Mutta nyt tutustutaan vähän tarkemmin pariinkin erilaiseen ekologiseen vaihtoehtoon: nahkapaperi ja korkkikangas.
Nahkapaperi on selluloosasta ja lateksista Saksassa kehitetty materiaali, joka on kuivana kuten kartonki, paperimaista ja jäykkää, sitä voi jopa repiä, mutta kastuessaan siitä katoaa tuo jäykkyys ja tilalla on pehmeämpi, nahkamainen materiaali, joka ei repeä ja kestää taittelua ja muotoilua. Se kestää jopa 40 asteen konepesun. Itse en sitä tosin ole kokeillut, tyydyin ainoastaan liottamaan palasia lavuaarissa, kun ekan kerran nahkapaperiin tutustuin kokeillessani, miten siitä onnistuisi kannet Nuunaan.
Ja onnistuihan ne. Itselleni tyypilliseen tapaan ei työn etukäteissuunnitteluun juurikaan käytetty aikaa, vaan matkaan rynnättiin heti kun idea oli syntynyt. Materiaalina oli jo aiemmin kesällä ostamani ruusukullan värinen nahkapaperi ja Nuuna oli kokoa L.
Mittailin suunnilleen tarvitsemani palojen koot, summamutikassa saumanvaraa extraksi, muutama taskuksi sopiva pienempi pala. Ensin ajattelin, että surauttelen palat vaan yhteen ihan kuivana, mutta sitten onneksi muistin jostain kuulleeni (Kädentaitomessuilla luultavasti), että palat kannattaa ainakin kostuttaa ensin jotta työstö on vähän miellyttävämpää ja pinnan ulkoasua voi muokata esimerkiksi rypistelemällä märkää materiaalia. Niinpä valutin lavuaarin täyteen vettä ja laitoin palat sinne lillumaan. Valitettavasti mulla ei näistä vaiheista ole valokuvia. Hetken verran liottuaan päätin kokeilla minkä näköistä pinnasta tulee, jos palat rypistelee ja sitten oikoo. Ei hyvä, pinta näytti ryppyiseltä paperipussilta, paikassansa varmasti ihan passeli, mutta ei kalenterin kansissa. Niinpä testiin pääsi silitysrauta. Varovasti silittelin leivinpaperin läpi nurjalta puolelta märkiä nahkapaperin paloja ja nyt ulkonäkö rupesi pikkuhiljaa miellyttämään silmää: ei tasainen, tehdasmainen, ei myöskään liian ryppyinen, vaan sopivasti elämää nähnyt. Ja myös sopivasti kuivahtanut, vähän nahkea ja mukavan taipuisa. (Mies pyöritteli silmiään katsellessaan mun värkkäilyitä.) Siispä ompelemaan.
Ompelu olikin helppoa. Ainoastaan palojen kiinnittäminen toisiinsa oli vähän haastavaa koska nuppineuloja ei voinut käyttää (koska niistä olisi jäänyt reikiä). Niinpä mentiin vähän summamutikassa varsinkin taskujen osalta, reunojen ompeluun (tein kaksinkertaisina kannet, jotta rakenteesta tulisi sopivan jäykkä ja kestävä, kulkihan kalenteri minulla repussa mukana) käytin nahkatöissä käyttämiäni muovisia nipistimiä. Kangas tuppaa ommellessa venymään ja vanumaan, mutta nahkapaperin kanssa ei sitä ongelmaa ollut. Eli jos ompelukone itseltä löytyy, nyt kipin kapin kokeilemaan nahkapaperin ompelua.
Nahkapaperi ilmeisesti kutistuu jonkun verran kastuessaan, eli tarkat mitat vaativat työt kannattaa tehdä pestystä/vähintäänkin kunnolla kastellusta materiaalista, jotta mahdollinen kutistuminen ei myöhemmin aiheuta ongelmia.
Toinen itseäni jo tovin kiinnostanut materiaali on korkkikangas. Korkkkikangas on siis kangasta, jossa polyester-verkon päälle on liimattu luonnon korkkia (tai paksummissa kankaissa pohjana voi olla myös puuvillakangas). Se on taipuisaa, sitä on helppo leikata ja ommella. Vahvuuksia on erilaisia, omani oli paikoitellen lähes läpikuultavaa, mutta kangaskaupasa metritavarana olen nähnyt myös mm tikattuja, esimerkiksi laukkuihin ja muihin käyviä paksuja korkkikankaita.
Toisin kuin nahkapaperi, korkkikangas ei kestä pesua eikä silitystä. Sitä on kuitenkin yhtä helppo ommella ja leikata, mitään erikoistyövälineitä ei tarvita.
Ensimmäinen työ korkkikankaasta oli kynätasku kalenterin ympärille. Olin aiemmin tehnyt samanlaisen jo nahkapaperista, tosin koristeena siinä oli rusetti. Ja kuten aiemminkin on kymmeniä kertoja käynyt, materiaali vei taas mennessään ja pitihän tästäkin testata millaiset kalenterin kannet voisi pikaisesti tehdä. Ja koska ensi vuoden bullet journal oli vielä ilman kansia, päätyi se uhriksi tällä kertaa.
Halusin simppelit kannet, ei mitään ylimääräisiä taskuja, ainoastaan kynälle ja parille muulle pikku jutulle omansa. Indiedori oli ehkä suurin innoittajani läpän ja siinä olevan taskun osalta. Muistikirjalle ompelin korkkikankaasta kapean kiinnityskaitaleen, johon takakansi oli helppo pujottaa. Itse asiassa myös nahkapaperikansissa oli sama kiinnityssysteemi. Ja koska korkkikangas ei kutistu, oli mitoitus helppoa, puolitoista senttiä ylimääräistä saumanvaroja varten korkeudessa, muuten vähän vähemmän. Koko rakenteen sai kerta-ompelulla kasaan, lopuksi sitten vielä taskun toisen reunan tikkaus. Aikaa koko hommaan taisi mennä noin 10 minuuttia. Kiinnityksen tein kimaltavasta kuminauhasta ja kahdesta ympyränmallisesta palasta.
Nämä ekologiset vaihtoehdot tuovat mukavaa vaihtelua DIY- askarteluun, aloittelijakin ompelun saralla saa varmasti tehtyä itselleen näyttävätkin kannet, nuo metallinhohtoiset nahkapaperit on ihania.
Vuosi vaihtuu ihan juuri, nyt jos koskaan on hyvä aika tehdä uuteen kalenteriin kannet jos niitä ei vielä ole olemassakaan. Materiaaleja voi yhdistellä, eri väreillä saa sommiteltua vaikka mitä kuvioita, pintaan saa vaihtelevuutta pesulla… Vain oma mielikuvitus on rajana, Pinterestistä tähänkin aiheeseen liittyen löytyy vaikka kuinka paljon ideoita. Ohessa on yksinkertainen mitoitusohje korkkikansien ompeluun.
Nahkapaperikannet kulkivat mukana reilun puoli vuotta, mitään merkittävää kulumaa ei sinä aikana ehtinyt tulemaan, eli kestävyys tuntuu olevan ihan hyvä. Korkkikansista ei vielä ole kokemusta kuin yhden miitin verran, mutta uskoisin senkin olevan ihan käypä materiaali kansiaskartelussa.
Ompelun iloa ja rohkeutta tutustua materiaaleihin toivottaa Piia
