Tämä ei ole oma ideani – jossain näin kuvan kun joku oli vesiväreillä maalaillut etikettitarroja. Idea jäi sitten muhimaan mielen sopukoihin ja kerran sitten muistin sen ja innostuin itsekin kokeilemaan.
Homma tuntui sen verran kivalta että kokeilin sitten eri tavoilla. Käytin myös akryylimaaleja, painelin tuollaisella sienellä joka on muistaakseni ollut alun perin tarkoitettu kenkien käsittelyyn. Sillä tuli aika kivaa jälkeä. Yhteen arkkiin tuputtelin musteella ja tein roiskeita maalitussilla.
Innostuksissani tein vahingossa yhden arkin väärälle puolelle. Hukkaanhan ei kannata heittää joten käytettyäni tarrat toiselta puolelta leikkasin taustapaperin myös bokseiksi. Ne voi sitten liimata tai käyttää kaksipuoleista teippiä kiinnittämiseen.
Näihin etiketteihin voisi kokeilla vaikka mitä. Nopeasti ja näppärästi saa omanlaisiaan bokseja käytettäväksi eri tavoilla. Minä olen käyttänyt niitä bullet journalissa ja kalenterissa taustoina leikkaamalla eri kokoisia paloja sekä sellaisenaan viikkobokseina.
Voihan pojat. Eikun siis kynät. Akvarellikynät nimittäin! Otsikkokin sen jo paljastaa, että tänään perehdytään hieman Reneissancen akvarellikyniin. Ryhmän puolelta löytyykin jo tallennettuna live, jossa näitä kyniä testailen, jos haluaa kurkata miltä näillä tusailu näyttää liikkuvan kuvan muodossa.
Erilaisia tekniikoita vesivärikynien kanssa toimimiseen löytyy paaaljon, näiden kynien pakkaukselle plussaa siitä, että paketissa itsessään on kuvitettuna näistä vinkkejä. Itselleni oli täysin entuudestaan tuntematon idea raaputtaa veitsellä/saksien terällä märälle pinnalle kynän päästä värihippusia. Onneksi se idea kuitenkin oli pakettiin merkattu niin pääsi sekin testiin!
Eräs lumisateinen viikonloppu äiti tuli kylään kahvittelemaan sekä tuunailemaan, ja otettiin vesivärikynät silloin yhdessä testiin. Vesiväripaperille syntyi teipillä rajaten erilaisia pintoja – märkää märälle, raaputustekniikkakokeilua ja eri värien yhdistämistä liukuvärjäysmäisesti.
Itse tykästyin eniten jälkeen, joka syntyi, kun paperille levitetyn värin kasteli pensselillä mahdollisimman vähän veden kanssa. Silloin pigmentti kirkastui jotenkin todella vahvaksi. Ja tietysti lopputuloksen intensiivisyyteen vaikuttaa myös se, kuinka vahvasti kynillä on alun alkaen väritellyt. Kaikista voimakkaimpia värejä sai syntymään kun malttoi tehdä monta kerrosta, välissä vähällä vedellä pinnan kastellen. Maltti olisi siis malttia tässäkin niin kuin perinteisempienkin vesivärien kanssa. Allekirjoittaneella saattaa olla tässä petrattavaa…
Yllä olevassa kuvaparissa näkee eron vedellä levitetyn pinnan ja pelkän kynällä väritetyn kohdan välillä. Alemmassa kuvassa siis ylemmät ”ruudut” on käyty kostealla pensselillä läpi. Mukavasti siis vahvistuu ja utuistuu väri veden kanssa. Näitähän voi toki käyttää myös tavallisten puuvärien tapaan värittelyyn ihan sellaisenaan. Vähän kuin kahdet kynät yksissä kynissä siis!
Yksi ominaisuus joka testailuiden lomassa yllätti itseni täysin oli se, miten hyvin näillä kynillä saa väriteltyä myös akryylimaaleilla tehdyn pinnan päälle! Olin ajatellut, että veden kanssa levitettynä väri liukuisi akryylipinnalta pois, mutta se ei lähtenytkään karkuun. Tämä tulee varmasti tekemään näistä kynistä uuden vakiokalustoon kuuluvista tarvikkeistani laajemminkin art journal -hommiin.
