Avainsana: taskukalenteri

Esittelyssä – Forget Me Not, pocket (Ajasto)

Kaupallinen yhteistyö Ajaston kanssa

Ihana Ajasto muisti minua tällaisella söpöliinillä! Kyseessähän on siis Ajaston uusi, vuodelle 2019-2020 tarkoitettu taskukokoinen kalenteri Forget Me Not. Samaa sarjaa löytyy myös Forget Me Not –perhekalenteri. Kalenteri on täynnä ihania eläinkuvia ja jo kansi houkuttaa tsekkaamaan pidemmälle.

Kannessa esittäytyvät ihanat pupuset neulotuissa pipoissaan! Kalenterin koko on 105 x 148 mm. Kansi on sileä ja sen verran jämäkkä polypropeenikansi, että reunat eivät ala hapsottamaan vaikka kuinka laukussa mukana kantaisi. Parikierresidotun kalenterin hyvä puoli on se, että se aukeaa täysin litteäksi kun sitä selaa tai täyttää. Kierteet ovat myös laadukkaan tuntuiset.

Yhteystietosivu on ensimmäinen sivu.

Kalenterivuosinäkymä tuttuun tyyliin eli sisältää nimipäivät, viikkonumerot ja pyhät.

Joka kuukausi alkaa samanlaisella aukeamalla. Vasen sivu on viivoitettua muistiinpanotilaa ja oikealla on suloinen eläinkuva. Kuva toki vaihtuu kuukauden mukaan ja tämä maalikoira on minun yksi ehdoton lemppari!

Viikkoaukeama näyttää tältä. Pidän älyttömästi tuosta oikean alareunan vapaasta tilasta! Paljon tilaa ja ilman mitään viivoja. Koristekaistale oikean sivun alareunassa vaihtuu kuukauden mukaan.

Ajaston kalentereiden yksi ehdoton, luotettava plussa on nimipäivät kalenterin loppuosassa. Aukeamat miesten nimille ja naisten nimille.

Lopussa kalenteria on muutama aukeama viivoitettua muistiinpanotilaa!

Viikkoaikatauluja on useamman sivun verran.

Koearvosanataulukko viikkoaikataulun toisella puolella. Ja oikea sivu on täynnä tarroja! Ihania, värikkäitä eläintarroja joita voi kokonsa puolesta käyttää ihan missä vain kohtaa kalenteria. Ihania!

Tältä näyttää kalenterin takakansi.

Oikein pirtsakka ja onnistunut malli Ajastolta. Kiitos paljon yhteistyöstä, Ajasto ja ihanaa viikonloppua jokaiselle!

-AJ

Kirjasta kalenteriksi

Koskaan ei voi tietää, mikä aarre tulee vastaan.

Jo useampi vuosi sitten nappasin kirpparilta mukaani kirjan – venäläisen satukirjan – tietäen, että joskus siitä tulee jotain tärkeää. Ja tänä syksynä kirjan tarkoitus viimein avautui. Siitä tulisi minulle kalenteri vuodelle 2019.

Vietetyt tunnit Kalenterimanian ryhmässä, ”varastetut” ideat Pinterestistä, höysteenä suht. lennokas mielikuvitus – ja visio alkoi hahmottua. Homma piti aloittaa tuhoamisella eli kirjan sivuista piti poistaa paljon, yli puolet. Surin tuhotessani kirjaa, mutta näin jo silmissäni lopputuloksen.

Sitten halusin tietenkin 52 viikolle 52 eri aihetta, joista pidän. Noin 30 löytyi helposti, mutta loppuja sain miettiä ihan tosissani. Kun materiaalia uppoaa yhdelle aukeamalle varsin paljon, ei aihe voi olla liian suppea.

Kalenterin kokoamisen aloitin liimaamalla kahden taskukalenterin sivut aukeamille. Tein myös sivut, joissa yhdellä aukeamalla on kahden kuukauden näkymä. Muistiinpanoja varten liimasin väliin irtirepäistäviä tyhjiä sivuja.

Ja lopultakin itse himotuimpaan eli kaivoin esille washit, mainokset, tarrat, tussit, liiman, sakset ja…ja… Hyvin hautautui keittiönpöytä harrastukseni alle.

Kalenteri ei ole valmis, teen sitä eteenpäin fiiliksen mukaan. Pulmaksi koitui se, että tarpeeni teippailla ja liimailla on suurempi kuin poistettujen sivujen sallima tila. Jouduin poistamaan pari taskua, jottei kirja törrötä liikaa auki. Lisäksi joudun lisäämään jonkinlaisen nappikiinnityksen.

Ja nyt jo harmittaa, että tuo ei ole käytössä kuin vuoden.

-Maarit