Avainsana: tarroilla tuunaaminen

Mixed magic

Luomisen tuskaa ja muita kipuja. Olen ollut jo pidemmän aikaa hukassa paikallaan junnaavan tyylini kanssa, vaikka samaan aikaan mieli tahtoo tehdä koko ajan jotain. Viikkoja jatkunut harmaus ja tihkusade saavat mielen väkisin synkkenemään ja inspiraation katoamaan kaiken suhteen. Olin todella pitkään kiinni kiteissä ja puhuin ryhmässä aina niiden puolesta ja tunnun tietävän niistä vähän liikaakin. Muistan monen jäsenen sanoneenkin, että mun aukeamat on selvästi tunnistettavissa, mutta haluanko sen olevan niin. Haluanko olla yhden tyylin ihminen. Kalenteri jäi aukeaman koristelun jälkeen koskemattomana odottamaan seuraavaa viikkoa. Tuntui, että ainoa mielenkiinto oli itse tekemisessä.

Osallistuin pitkästä aikaa ryhmässä käynnissä olevaan Happy mail -vaihtoon toiveissa hieman synkemmät tarrat, tilasin Klemmarikellarista papereita sekä Mixed media– vihkon Traveler’s notebookin väliin. Kaivoin varastoista ne pitkään käyttämättä olleet bohotarrat ja yhdistelin niitä tuttuihin lemppareihin.

Mixed media -vihko on saanut mut innostumaan ja inspiroitumaan kaikesta uudelleen. Olen selannut Pinterestiä ahkerasti, katsellut Youtube -videoita ja imenyt loputtomasti ideoita sisääni. Olen vihdoin sisäistänyt eri tyylejä tehdä. Leimat, musteet ja paperit ovat viimein löytäneet paikkansa tuunauksessa. Tarrat ja teipit uusia käyttömahdollisuuksia. Olen kerrostanut, repinyt, leikannut ja liimannut. Sekoittanut foileja, yrittänyt unohtaa sen takaraivossa huutavan pirun joka jaksaa muistuttaa, jos joku tarra tai teippi on vinossa.

Haaveilen maaleista ja erilaisista materiaaleista, joita aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni. Edelleenkään en tiedä puolienkaan haluamieni asioiden nimiä tai sitä millä hakusanoilla niitä etsiä, mutta etsimällä opimme.

Joskus siitä tutusta ja turvallisesta ulos hyppääminen itselleen hieman harmaalle alueelle voi herättää inspiraation uudelleen. Se vaatii rohkeutta, hermoja ja loputonta yrittämistä, mutta usein lopulta se myös palkitsee tekijäänsä.

xoxo Nanna

Kalenterimania puolisoni silmin – AJ

Kun harrastus saavuttaa tietyn vakavuustason, se väkisinkin näkyy harrastajan elämässä ja arjessa. Minulle kalenterituunaus on ollut alusta asti todella tärkeä harrastus. Vaikka kaikki tuunauksessani vaihtelee säännöllisin väliajoin, sen tärkeys minulle pysyy ja kasvaa koko ajan. Sen ovat myös läheiseni huomanneet, uskokaa tai älkää. Itseasiassa puhun kalenterituunauksesta ja Kalenterimaniasta kaikille, ketkä vähänkin asiasta kysyvät tai aihe liippaa senhetkistä keskustelunaihetta. Tällä kertaa kerron harrastuksestani puolisoni näkökulmasta! Esitin raukkaparalle erinäisiä kysymyksiä ja jaan vastaukset kanssanne! Tämä haastattelu on pilke silmäkulmassa tehty eli nou hätä, miestä ei vahingoitettu missään vaiheessa tämän prosessin aikana.

Mikä on Kalenterimania?

”Se on sellainen päivämääristä tykkäävien ryhmä.”

Mikä kalenteri minulla on tällä hetkellä käytössä?

”Vastaan Jari Sillanpää.”

Osaatko nimetä kauppoja, joista voi ostaa kalenteritarvikkeita?

”Joo! Suomalainen kirjakauppa, Esson baari, Klemmarikellari ja Erin Brockovich.”

Mikä on Happy Mail?

”No iloista postia. Paljon peukalonkynnenkokoista sälää kuoressa tuntemattomille ihmisille.”

Mikä on plannercharm?

”Charmikas suunnittelija. Kuka näitä oikeesti tietää? JA KEKSII?”

Mikä on Bullet Journal?

”Onko se joku sellainen pieni kirjanen? En mä tiedä mikä muu se voi olla. Oliko tää kuulustelu jo tässä?”

Mitä on washiteippi?

”H*lvetin pieni maalarinteippi jolla ei ainakaan korjaa mitään.”

Osaatko nimetä kalenterimerkkejä?

”Joo! Allakka, Päijät-Hämeen jätekeskuksen kalenteri ja… sit on se… se onko se nyt Jokamieskalenteri?”

Mitä minä käytän kalenterituunauksessani?

”Washiteippiä, tarroja, paperia, niittejä, kaikki mahdolliset koristeet, Epson-tulostimen väripatruunat ja kämpän kaikkia saksia – samaan aikaan. Ja niitä ei enää koskaan löydy.”

Näihin kuviin ja tunnelmiin sitten! Muutamassa kohdassa oli kyllä pakko vähän repeillä nauruun, mutta muutoin kunnioitin hänen vastauksiaan tilanteen vaatimalla vakavuudella. En kyllä muista, että olisin Esson baarissa harhaillut etsimässä kalenteritarvikkeita. En edes halua tietää millainen on ”Jokamieskalenteri”, mutta näen sieluni silmin sen miesvaltaisen työpaikan kahvihuoneen seinällä. En välitä niin ikään tietää, missä vaiheessa Jari Sillanpää tuli tuunailuihini mukaan – veikkaan, että samaan aikaan kuin NIITITKIN. Mitä ihmettä? Ikinä, koskaan, milloinkaan en ole…! Epsonin mustepatruunajuttu on totta. Ja ne sakset. Kaikki ne sakset…

Ei varmastikaan jää kenellekään epäselväksi, että arjessamme harrastukseni näkyy aika vahvasti. Aiemmin puolisoaan on haastatellut Inka, ja häneltä on luettavissa osat 1 ja 2. Nanna kertoo blogissa myös millaista on, kun puolisona on plannertyttö ja sen voi lukea täältä. Aiemmin ylläpidossa olleen Eijan kumppani on myös kertonut omia ajatuksiaan harrastuksen sivustaseuraajan roolista.

Hauska kuulla kuinka monessa taloudessa on harrastus koettu! Edelleen olen kalenterimaanikko ja ylpeä siitä! Ja miehellä riittää vielä huumoria, joten homma kondiksessa.

Iloista viikkoa kaikille!

-AJ