Avainsana: tarravihko

Tuunaus ja ajanpuute

Tämä on varmasti tuttu asia kaikille; aikaa kalenterin tuunaukseen ei vain tunnu löytyvän. Ei sitten millään. Ei edes viittä minuuttia. Tyhjät sivut pelkkien menomerkintöjen kanssa ovat tylsiä, niin tylsiä, ettei kalenterin avaamisesta saa samanlaista iloa kuin ennen. Sitten tulee se fiilis, etten tuunaa enää ollenkaan. Heitän hanskat tiskiin ja myyn kaikki tuunaustarvikkeet. Minkä ihmeen takia pitäisin niitä vain laatikoiden pohjalla pölyä keräämässä?

Mutta sitten se taas iskee! Inspiraatio! Kävelen sen lipaston laatikon eteen, jossa säilytän tuunaustarvikkeita ja avaan sen. Etsin käsiini kaikki ne ihanat tarrat, jotka tiedän omistavani, mutta joita en ole aikoihin käyttänyt. Kerään kaikki tarravihkoni ja vien ne käsilaukkuuni, joka kulkee kanssani kaikkialle päivittäin. Siellä ne nyt ovat. Jos en kerran kotona ehdi tuunaamaan, etsin aikaa jostain muualta.

Ja kappas! Pieniä hetkiä pitkin päivää alkaa löytyä tuunaukselle. Tarrat varsinkin ovat niin helppoja, ne liimautuvat itsestään ja ovat jo valmiiksi muotoon leikattuja. Lisäksi ne ovat sopivan kokoisia. Minun ei siis tarvitse raahata mukanani saksia, liimaa eikä muutakaan ylimääräistä. Ja sitten se koittaa. Lounastauko! Avaan eväspurkkini ja levitän kalenterini tarroineen eteeni. Ehdin mainiosti liimailemaan tarroja ympäri kalenterini sivuja niitä koristamaan ja itseäni ilahduttamaan.

Tämä toistuu pitkin päivää. Ei siis ruokatauko, vaan nämä pienet hetket, minuutti siellä ja toinen täällä, jolloin ehdin ihan hyvin hieman tuunaamaan kalenteriani. Kun suljen kotioven illalla, en löydä hetkeä, että ehtisin tuunailemaan (kaksi lasta, heidän harrastuksensa, omat harrastukseni, miehen menot, iltapala, lempi tv-sarja alkaa jne…). Vuorokaudessa tunnit vain loppuvat kesken. Mutta nämä päivisin pidetyt minituunaushetket tuovat minulle paljon iloa. Rakastan kaivaa kalenterini esiin, vaikkakin minuutiksi, ja sen ihanat sivut ovat ilo silmälle. Ja jos näin ei ole, ehdin kyllä laittaa yhden mieltä piristävän tarran paikoilleen.

Miten ajankäyttö ja tuunaus teillä sujuu?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

Luovuuden eri muodot

Luovuuteni on päässyt esiin elämässäni monella eri tavalla. Lapsena rakastin askartelua ja keräilin tarroja Barbie-tarravihkooni. Tarroja vaihdeltiin luokkatoverien kanssa paljon ja tarravihkoni oli täynnä tarroja perhosista muumeihin ja hevosista Harry Potter-tarroihin. Ensimmäisen Demi-Kalenterini sain äidiltäni ja rakastin täytellä stabiloilla erilaisia täytettäviä sivuja, tottakai liimailin sivuille myös tarroja. Harrastuksenani lapsena oli myös musiikki, instrumentteinani toimivat alttosaksofoni ja oboe, kunnes lukio veikin kaiken aikani ja lopetin musiikkiharrastuksen. Nuorempana innostuin tietenkin myös kirjoittamaan päiväkirjaa. Päiväkirjan kirjoittamisen aloitin vuonna 2004, ja minulla onkin laatikoideni kätköissä useita vihkoja ja muistikirjoja täynnä rakkaita – ja vähemmän rakkaita muistoja, joista en luopuisi mistään hinnasta.

image

Palatakseni asiaan, olen ollut lähestulkoon aina jokseenkin kranttu mitä tulee kalentereihin. Demi-kalentereita kertyi minulle vuosien varrella useampia, kunnes into niihin lopahti. Sisällöt olivat kovin samankaltaisia vuodesta toiseen ja kaipasinkin silloin jo jotain ”aikuisempaa” kalenteria. Sivujen piti olla tietynlaiset, eikä kalenteri yksinkertaisesti voinut olla minun käytössäni kovin mini. Mieluiten mukana kulkevan kokoinen, muttei pikkiriikkinen.

image

Tarpeisiini kuului, että koko viikko näkyy samalla aukeamalla, en oikeastaan lainkaan lämmennyt niille, joissa jokaiselle päivälle oli oma sivu. Päiväsarakkeiden oli oltava pystyssä ja niissä oli silloin oltava viivat. Kannen piti olla samalla kaunis ja ajaton, mutta myös itselleni hyvin miellyttävä. Hinnankin piti olla siedettävä, sillä nuorena ei ollut kovin montaa euroa käytettävissä kalenteriin. Aikani etsin ja ihastuin Nalle Puh-kalentereihin. Niitä onkin kertynyt vuosien varrella todella monta – ainakin minun mittakaavassani.

Keväällä -16 bongasin Kalenterimania -ryhmän, johon liityin heti. Ensin koin olevani ihan tuuliajolla – en ymmärtänyt mistä lähteä liikkeelle ja ihailin muiden kauniita kalentereita – tahtoen itsekin pystyä koristelemaan kalenterini yhtä kauniiksi. Ystäväni Mira J. vei minut shoppailemaan Turun keskustaan, ja niin ostoskasseihin eksyi teippejä, tarroja ja paperia. Tigerista hamusin teippejä, papereita ja tarroja, Suomalaisesta kirjakaupasta löysin ihanan vihreän muistikirjan, joka sattui olemaan hyvässä alennuksessa. Totesin, että tyhjästä muistikirjasta onkin hyvä lähteä harjoittelemaan DIY-kalenterin tekoa. Salaisesti himoitsin silti kovasti Happy Planneria.

image

DIY-kalenterin myötä opin käyttämään Washi-teippejä, tarroja ja erilaisia papereita sekä listoja – kunnes sorruin kimppatilaukseen Kalenterimania -ryhmässä. Päätin toteuttaa himoni ja muutaman viikon päästä hain postista uudenkarhean ja kauniin Happy Plannerin. Avasin kalenterin ja ihastelin sivuja, kuitenkin kokien samalla pientä pakokauhumaista tunnetta jossain pääkoppani perällä. Mitä tälle uskaltaa tehdä?! Entä jos pilaankin sen? Jos en olekaan tyytyväinen tuunauksiini? Apua!

image

Apuun riensi jälleen rakas kaimani, ja lähdin tavaroineni hänen luokseen. Sain vaihdettua kalenteriini isommat renkaat ja vihdoin henkinen lukkoni avautui. Uskalsin aloittaa HP:n tuunaamisen. Pari lasillista valkoviiniä ja hyvä seura rentouttivat mielettömästi, ja tuunaus oli äärimmäisen mielekästä. Koin silti Happy Plannerin olevan kovin iso ja näin ollen koin hankalaksi kuljettaa sitä mukanani käsilaukussa. Selailin rohkeasti muita kalenterivalmistajien kalentereita ja ihastuin Heidi Swapp Memory Planneriin katsottuani siitä esittelyvideon. Näin minulle kotiutui myös personal-kokoinen Heidi Swapp Memory Planner.

Kuitenkin Heidi Swapp osoittautui kaikessa ihanuudessaan siltikin vääränlaiseksi minun tarpeisiini. Alunperin katselin Kalenterimaniaan liittyessäni Color Crush -kalenteria ja totesin sen olevan ehkä hieman liian hintava minun makuuni. Olisi pitänyt kuunnella sisäistä ääntäni, sillä päädyin tilaamaan Color Crushin A5-kokoisen Natural-värisen kalenterin. HP on ja pysyy päiväkirjana ja nyt Color Crush toimittaa organisointi-ihmeen virkaa ja nyt pysyy kasassa elämä työn, ystävien, perheen ja kodin sekamelskassa.

 

Nyt olen päässyt rytmiin kalentereideni kanssa, joka sunnuntai olen tuunannut seuraavan viikon aukeaman, kuun lopussa kuukausiaukeaman. Tuunaus antaa ihanaa vaihtelua työlleni: Tällä hetkellä luovuuteni pääsee valloilleen myös siinä, kun neulon tilauksesta neuleita yrittäjänä toiminimellä MadRan Neule. Viimeisimpiä töitäni oli Kalenterimanian ryhmän arvontapalkinto:

image

Kalenterimanian myötä olen saanut tehokkaammin asioita aikaan, viikkoni ovat jäsennellympiä ja elämä pysyy mukavasti hallinnassa kalenterin avulla. Kalenterin, jonka avaa erittäin mielellään päivittäin.

image