Avainsana: tarrat

Muistatko sinä Tiimarin?

Tänään muistellaan kaikkien aikojen tunnetuinta ja ehkä omalla tavallaan myös parasta tilpehööri- ja krääsäkauppaa Suomessa, nimittäin Tiimaria. Varmasti kaikkien yllätykseksi Tiimari lopetti
toimintansa alkuvuodesta 2014. Jäi kaipaus jälkeen ja suunnaton suru. No, ehkä ei ihan niin, mutta ainakin kasapäin hyviä muistoja ja jotain konkreettistakin.

Tiimarissa oli laaja valikoima kaikenlaista tavaraa ja lisäksi se oli halpa. Siksi sinne suuntasi mielellään aina ensimmäiseksi, vaikka laatu ei aina ollutkaan ihan priimaa. Eniten on tullut ostettua
kausiluontoisesti askartelukartonkia ja kasapäin tarroja sekä tietysti joka lukuvuoden alussa aina uudet kynät, kumit ja muut koulutarvikkeet… vielä yliopistoaikanakin.

TBT_Tiimari_kuva1
Jonkin verran krääsää on kertynyt ja vieläkin tallella

Tarravalikoima on vaihdellut vuosien aikana huimasti. Parhaimmat tarrat Tiimarista sai 90-luvun alussa, kun ns. samettitarrat olivat ”se juttu”. Eihän laatu ollut samaa kuin esim. Helsingin IdeaForumissa, missä tarrarullateline pullisteli toinen toistaan ihanampia samettitarroja, mutta porilaiselle pikku keräilijälle Tiimarin laatu riitti vallan mainiosti. Muistan myös ajan, jolloin Tiimarin tarravalikoima oli todella kehno eikä valikoima tuntunut vaihtuvan koskaan, sillä niitä huonoja ei kelpuuttanut kukaan. Lopulta niitä sai pilkkahintaan alekorista. Muistan myös ostaneeni muutamia hauskoja puuleimasimia, mutta harmillisesti olen myynyt/kierrättänyt ne. Nythän ne olisivat kultaakin kalliimpia. Ei ehkä kuva-aiheiltaan tai laadultaan, mutta muistoina ainakin.

TBT_Tiimari_kuva2
Osa tarravihkoni samettitarroista

Ensimmäiset muistikuvat Tiimarista minulla on 80-luvulta, kun pääsin siskon mukaan muoviteipiltä tuoksuvaan tunnelmalliseen myymälään, jossa riitti katseltavaa ja hypisteltävää pienelle tytölle. Siihen aikaan Tiimari sijaitsi Porissa kävelykadulla (muistaakseni vieressä oli Yves Rocherin myymälä), kahdessa kerroksessa, ennen kuin muutti isompiin tiloihin juuri valmistuneeseen Isokarhuun vuonna 1991. Muistan olleeni muutosta erittäin pettynyt, koska pieni myymälä oli kotoisa ja tunnelmallinen, kun taas uusien tilojen myötä Tiimarista tuli kolkko ja hallimainen. Lisäksi tuotevalikoima huononi, kun laadun sijaan kaupattiin suuria määriä huonolaatuista rihkamaa.

TBT_Tiimari_kuva3
Ensimmäiset ostokseni koristavat nykyään mökillä saunatuvan ikkunaa

Mieleeni on jäänyt myös yksi armontäyteinen kesä – silloin vanhoina hyvinä aikoina – vuonna 1994, kun olin parhaan ystäväni kanssa viettämässä Mustan Jatsin Yötä ja kaikki kaupat olivat yömyöhään auki. Tiimarissakin käytiin, tuskinpa mitään ostettiin, mutta naurua riitti väsymiseen asti. Toinen hauska muisto on jäänyt vuodelta 2001, kun korealainen kirjekaverini kävi minua tapaamassa ja vein hänet mm. Tiimariin. Vähän kuin veisi suomalaisen amerikkalaiseen saunaan,
hahaha!

Teksti ja kuvat Tuuli Heino-Carpenter

Annoin pikkusormen, se vei koko sydämen.

Annoin pikkusormen, se vei koko sydämen – kalenterimania nimittäin. Nyt voinkin sanoa; ”Hei! Minä olen Inka, ja olen kalenterimaanikko”. Sen lisäksi olen yhden miehen avovaimo ja oman elämäni taiteilija Keravalta, joka rakastaa mm. kahvia, suklaata, pokémoneja, Netflixiä ja kuningaspytoneita.Kirjoittelen nyt tähän vähän omasta maniastani, ja sen ensiaskeleista.

20160615_133621

Jonkin aikaa sitten selailin facebookkia, kun silmiini osui mielenkiintoisen kuuloinen ryhmä – Kalenterimania. Klikkasin liittymispyynnön, ja kun hyväksyntä tuli, aukesi eteen aivan ihana uusi maailma! Tai no, ei nyt aivan täysin uusi, kyllähän minä tiesin mikä kalenteri on. Ja jokseenkin aina on itsellänikin ollut käytössä vähintään jonkinlainen kalenteri/päiväkirja/vihkonen, mutta ei lähellekkään tällä lailla, kuin nyt tajusin olevan mahdollista. Miten kauniita kalentereita! Miten ihanasti koristeltuja sivuja! Ooh, mitä koriste-härpäkkeitä!

Silmät ihastuksesta levällään ja suurinpiirtein kuola poskella valuen upposin kertaheitolla planner-rakkauteen. Etsin tietoa netistä, ja lueskelin aloittelijoille koottuja info-postauksia. Selasin kauppoja muutamankin tovin. Esittelin innostuneena kauniita kuvia miehelle, joka jostain kumman syystä ei ollut yhtä haltioissaan kuin itse olin.. Ja olen vieläkin!

20160615_130151

Suunnittelin ensin tekeväni kalenterin itse alusta loppuun DIY-hengessä, mutta ajatus väistyi pikkuhiljaa, kun en tiennyt kuinka olisin käytännössä projektin toteuttanut niin, että lopputulos varmasti miellyttäisi. Sitten ihastuin vuorotellen varmaankin jokaikiseen mahdolliseen kalenterimerkkiin, mutta kun on näin pikkutarkka kuin minä, ei mikään sitten tuntunut kuitenkaan sille juuri täydelliselle. Tai jos tuntuikin, niin työttömän sairaslomalaisen budjetti alkoi itkeä siinä kohtaa. (Katespade, puhun sinusta!)

Useamman viikon selailun, ihailun ja pähkäilyn jälkeen sain kuitenkin tilattua plannerin. Kivan värisen, jossa on avattavat renkaat, taskuja, nepparikiinnitys ja kynäpidikkeet. Aliexpressiltä löysin tämän vaaleanpunaisen A5-söpöyden, hurjaan n. 16 euron hintaan! Sitä odotellessa harjoittelin ja kokeilin erilaisia koristeluja valmiina olleeseen 2016 vuoden perus-kalenteriini. Nyt kyseinen vanhus saa levätä hyllyssä rauhassa, pitäen sisällään alkuvuoden muistot ja kalenterihurahduksen ensiaskeleet!

20160615_130012

 

Nyt oma planneri on jo ollut tovin käytössä, ja voi että miten siitä tykkään! Laadultaankin vaikuttaa ylättävän kestävältä, mutta aikahan sen lopulta näyttää miten käy. Mukana kalenterissa kulkee vähintään pari kynää, yleensä myös joitain washeja ja tarroja. Jälkimmäisiä muuten on jotenkin mystisesti alkanut tipahtelemaan viimeaikoina kiitettävän tahtiin postiluukusta. ”Oho.”

20160615_134006 20160615_134019

Mikä tässä touhussa oikein on se, miksi se vei minut ja niin monet muutkin mukanaan? Omasta puolestani voin vastata, että koska jo valmiiksi rakastin askartelua ja käytin kalenteria, tämän jutun löytäminen tuntui, niinkuin moni muukin on sanonut, siltä että palaset vain loksahtivat kohdalleen. Ja kun omasta takaa jo löytyi askarteluasioita, oli tämän aloittaminen superhelppoa ja käytännössä ilmaista. (Siis ennen kuin aloitin tyhjentämään internettiä planner- & askartelutarvikkeista..)

20160615_134154

Askartelun ja käsillä tekemisen kipinä on taas syttynyt. Ja onnistumisen ilo, minkä omaan silmään onnistunut esimerkiksi viikkoaukeama saa aikaan, on tervetullut positiivinen tunne. Eikä edes väärää tyyliä ole! On vain erilaisia, niin paljon kuin on ihmisiä. Ihanaa!

20160615_130135

Mutta se, mikä ehkä tässä hulluudessa on mielestäni kaikkein parasta, on kaikki nämä ihanat ihmiset jotka kalenterimania on tuonut yhteen. Esimerkiksi Off-topicin lukaiseminen läpi kuuluu nykyään päivääni lähes yhtä olennaisesti kuin kahvi aamuihin, on niin kiva lukea ihmisten kuulumisia ja tekemisiä – niin positiivisessa hengessä vieläpä kuin ryhmässä vallitsee. Mah-ta-vaa !

♥, Inka