Avainsana: tarrat

Tampereen Kädentaitomessut

Kyllä vain! Hyppäsin ystäväni kanssa seitsemän aikaan aamulla autoon ja yhdessä ajoimme kohti Tampereen käsityömessuja! Messut järjestettiin 18.marraskuuta Tampereella ja tapahtuma olikin kuulemma Euroopan suurin käsityötapahtuma. Käsityötapahtuma? Minä? Hetkinen…

Lähdin mukaan oikeastaan kahdesta syystä: 1. Pitämään ystävälleni seuraa, kun hän sukeltelee kangasvaihtoehtojen perässä ja 2. Paikalla oli kalenterimyyjiä! Kyllä vain, Klemmarikellari, Teippitarha, Dekorette jne. Ei nyt paljon, mutta tarpeeksi kuitenkin. Mielessäni jo haaveilin kaikista messutarjouksista, mutta päätin pitää pään kylmänä ja olla törsäämättä koko omaisuuttani. Messuilla oli todella paljon ihmisiä, kuulemma ”muutama” kalenterimaanikkokin. Harmikseni en kyllä törmännyt yhteenkään, ainakaan että olisin tunnistanut ketään. Olen kuitenkin varma, että monien kanssa menimme ristiinkin.

Ensimmäiset tunnit messuilla kuljeksimme ystäväni kanssa edestakaisin ja ihmettelimme kojuja, tavaramäärää, ihmismäärää. Sitten ystäväni alkoi hamuamaan kankaita ostoskassiinsa ja siinä sitten ihasteltiin eri kuoseja ja päiviteltiin rahanmenoa. Yhdessä vaiheessa, kun taas vaelsimme pitkiä käytäviä, silmiini osui Klemmarikellarin koju! Taisin kiljahtaa innostuksesta, vaikka käytännössä asun aivan Klemmarikellarin vieressä, ja pääsen sinne halutessani koska tahansa. Juoksujalkaa siis Klemmiksen kojulle hipelöimään ihania tarroja! Kyllä, olen tarrafani! Ja niin vain nappasin mukaani ihanan tarra-arkin.

Jatkoimme käytävää eteenpäin ja huomasin jälleen toisen kalenteritavaraa myyvän kojun! Häpeäkseni tunnustan, etten enää muista kojun nimeä. Muistan kuitenkin sen, kun katseeni osui Traveler’s Notebook -pinoon ja siinä aivan järkyttävän ihanaan Traveler’s Notebookiin! Se oli niin kaunis, että se pesi mennen tullen minulla jo varauksessa olevan Traveler’s Notebookin! Tämä oli PAKKO SAADA, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Kaksi sekuntia pohdin mustan ja tämän välillä, mutta loppujen lopuksi valinta ei edes ollut vaikea. Joten tadaa!

Sitten katseeni osui Notebook -kasan vieressä olevaan koriin, jossa oli TARROJA! Nostin yhden tarravihon käteeni, en ollut nähnyt sellaista ennen ja kiljaisin innostuksesta! Heidi Swappin tarrakirjoja! Täynnä mitä ihanimpia tarroja! Pakko saada kaikki! Kun käsissäni oli Traverel’s Notebookin lisäksi noin viisi tarrakirjaa, järkeni löysi minut. Harmikseni ostin siis vain yhden.

Mutta ei hätää! Näitä ihanuuksia saapui juuri Chic Companyyn, josta jo tilasin messuille jääneet kappaleet. Kauhean paljon kalenterintuunaustavaraa tai itse kalentereita messuilla ei ollut, mutta omasta mielestäni kuitenkin ihan sopiva määrä. Jos tuli messuille varta vasten etsimäåän omaa THE ONE -kalenteriaan, sitä ei varmaankaan löytynyt, mutta itse ainakin yllätyin positiivisesti kaikesta siitä, mitä messuilla oli tarjolla! Myös ihana Teippitarha oli saapunut paikalle, ja kyllähän siinä tovi vierähti kun hipelöin ihania washiteippejä. Loppujen lopuksi oli kyllä onnistuneet messut omalta kohdaltani! Ysätävni sai paljon kankaita ja minä sain kalenteri-ihanuuksia. Kotimatkalla pysähdyimme vielä Ulvilan makeistukkuun ostoksille. Kelpo reissu siis!

Menetkö sinä myös ensi vuonna?

Kalenterimaniaa kaikille!

Heidi

Sattumalta kalenterimaanikoksi

Törmäsin jonkun sattuman kautta Kalenterimaniaan kesällä 2016. Sen verran utelutti, että otin käyttämättä jääneen kalenterin ja aloin kokeilla. Vaarallinen kokeilu yllytyshullulle eli jäin välittömästi koukkuun. Koristelin ensin sillä kaikella, mitä kotoa löytyi. Materiaalia oli melko hyvin, koska olen harrastanut askartelua muutenkin.

Vuosi oli vaikea ja vaikeutui loppua kohti. Täytin vuoden loppupuolella kuusikymmentä. Eläkeikään vielä jokunen vuosi tahkottavana mutta elämä muuten ohi. Ei mitään odotettavaa, vanhuus tulee. Jatkuvia muistutuksia siitä, että muistaisin ottaa ikäni huomioon, olin sitten väsynyt tai vaikka aivastin. Kammottava tulevaisuus. Syntymäpäivä tuli ja meni, ei tuntunut missään. Pikkuhiljaa opin sanastoa, löysin washit, tarrat, lisää kyniä, leimoja ja ties mitä, mutta ennen kaikkea löysin taas oman mielikuvitukseni.

Tälle vuodelle hankin ensin kiinakalenterin, jonka renkaat olivat käytössä liian pienet. Räväytin ja tilasin Carpe Diemin A5 kannet, koska tätä tyhjää ikäihmisen elämää piti kuitenkin jatkaa eteenpäin. Innoissani tein itse kuukausivälilehdet ja tuunasin sivut mieleisikseni. Käsilaukkuun se ei oikein mahtunut, joten hankin Crafters Companyn personal-kokoisen kalenterin sen kaveriksi. Sitä käytin puoli vuotta mutta ei se ollut kaikessa ihanuudessaan kuitenkaan suuri rakkauteni. A5 on käytössä edelleen.

Myöhemmin kuvaan on tullut Bullet Journal, Bujo, joka ei kuitenkaan ole oikea Bujo. Se on nyt nimetty Pertti Pujoksi. Siihen olen aloittanut listoja ym. mutta nykykäytännössä se toimii doodlailu-vihkona. Ensi vuonna otan käyttöön uuden muistikirjan piirtelyä varten. Se on jo ristitty Martti Artiksi, vaikka käyttöön otettavaa vihkoa ei ole vielä päätetty 😉 (Juhlimme varmaan lokakuussa molempien nimijäisiä Palojoen miitissä. Olen siis joutunut vanhoilla päivilläni olemaan sosiaalinen ja tutustunut ihan oikeasti joihinkin vieraisiin ihmisiin)!

Muutama muukin vihko on käytössä, joten kummasti näyttää asiaa löytyvän. Kaikenlainen tekeminen on lisääntynyt. Diy-henkilönä teen itse vuodelle kalenterin 2018 vanhasta kirjasta.

Jos joku olisi kertonut pari vuotta sitten, että tulen piirtämään innosta soikeana yksisarvisia, lohikäärmeitä ja merenneitoja, teen itse vihkoja ja kalentereita tai että aika moni asia on saanut oman muistiinpanokirjasen, niin en taatusti olisi uskonut. Vanha piirustusharrastus on saanut uuden mahdollisuuden, hyvä niin. On jännittävää löytää sisältään jotain, mitä siellä ei tiennyt tai unohtanut olevan. Luovuus ruokkii itseään, se on totta!

Tämä ryhmä. Kalenterimaniaperhe. Jos olisi olemassa mummo-osasto, kuuluisin tietenkin sinne. Sellaista ei kuitenkaan ole, joten kuulun tasan sinne minne kaikki muutkin, samalle viivalle, samaan porukkaan. Tänä vuonna täytän taas vuoden lisää. Niin tekevät kaikki muutkin joka vuosi, eikä sitä kannata murehtia. Täällä iästäni ei ole kertaakaan huomautettu, joten se tuppaa unohtumaan itseltäkin. Arvostan suuresti sitä ihanaa ilmapiiriä, joka Kalenterimaniassa vallitsee. Sitä henkeä, että me olemme ihanan erilaisia ja jokainen on yhtä tervetullut mukaan <3

Leena