On taas maanantai ja uuden viikon alku. Kalenterimaanikkomme istahtaa keittiön pöydän ääreen kuuman kahvin kanssa, avaa kauniiksi koristellun kalenterinsa ja katsoo mitä kaikkea tekemistä hänellä tälle päivälle on. Hän ottaa kynän käteensä ja lisää ToDo-listaan pyykit ja kaupassakäynnin. Vielä muutama tarra ja pätkä washi-teippiä koristamaan sivua. Kun viikko on vilkaistu, hän laittaa kauniin kynän, jolla kirjoitti, kalenterin kynäpidikkeeseen ja sulkee kannet. Hän napsauttaa kannen nepparin kiinni ja kuin ohimennen käsi silittää kalenterin kantta. Kalenteri laukkuun ja kalenterimaanikkomme on valmiina uuteen viikkoon.
Työpäivän aikana kalenteriin tulee loppuviikolle muutama lisämerkintä. Kun työt loppuvat, palailee kalenterimaanikkomme kotiin. Kotityöt hoidettuaan hän kirjautuu Facebookkiin ja klikkaa itsensä Kalenterimanian sivulle, tarkistaa päivitykset ja siirtyy Kalenterimanian ryhmän puolelle. Sivu aukeaa ja ensimäisenä sieltä pomppaa silmille uskomattoman kauniin kalenterin kuva, jonka joku on hankkinut itselleen ja haluaa jakaa uuden löytönsä muiden samanhenkisten kanssa. Kalenterimaanikkomme huokailee ihastuksesta ja alkaa heti haaveilemaan samasta kalenterista. ”Olisko minulla varaa hommata samanlainen? Aivan ihana, pakko saada!”. Seuraava kuva on ihana uusi kynä ja sitten joku on löytänyt uskomattoman kauniita washeja. Kolmannella on uusi upea tarravihko. Kalenterimaanikkomme ostoslista vain kasvaa.
Kalenterimaanikkomme kirjautuu tutun myyjän verkkokauppaan ja alkaa armoton selaaminen! Sadat kauniit tuotteet vierivät näytöllä, muutama päätyy ostoskoriinkin. Ja sitten se kalenteri. Kahden sekunnin empiminen on nopeasti hoidettu alta pois. Hän maksaa tilauksen ja sen jälkeen alkaa armoton postin odottaminen. Kalenterimaanikkomme kertoo ryhmässä tilanneensa kalenterin, hänen seuranaan on muutama muukin saman kalenterin tilannut. Nyt odotamme innolla porukalla milainen kalenteri on luonnossa. ”Ei malta odottaa. Voi miksi posti on niin hidas”. Tuttu mantra pyörii päässä.
Tiistaina kalenterimaanikkomme tuijottaa postin seurantaa ja työpäivä kuluu malttamattoman odotuksen merkeissä, tuleeko viesti tänään. ”Onko tilaus noudettavissa?” Illalla työpäivän jälkeen selataan jälleen Kalenterimaniaa, keskustellaan tulevasta kalenterista. Hän manaa, kun asuu niin kaukana ettei voi hakea kaikkia ihania tuotteita suoraan kivijalkamyymälästä. Kalenterimaanikkomme kirjoittelee päivän off-aloitukseen ja selailee kuvakansioita. Toinen toistaan kauniinpia kuvia tuunauksista, muutamaan kuvaan laitetaan kommentti ja tiedustellaan mistä ihanat tarrat on hankittu. Käytössä olevan kalenterin ostoslistaan tulee lisämerkintöjä. Kalenterimaanikkomme suunnittelee, miten hän uutta kalenteria aikoo käyttää, mikä voisi olla sopiva teema? Kannattaako ottaa joku teema käyttöön? Illalla mennään tyytyväisenä nukkumaan, malttamattoman odotuksen nipistellessä mahassa. Kauniita unia maanikollemme.
Keskiviikkona, ilmassa on odotuksen tuntua. Postin seuranta on edelleen kovassa käytössä ja viimeinen paketin kirjautuminen on jo kovin lähellä. Paketin on pakko olla perillä jo tänään. Työpäivä kuluu jälleen malttamattoman odotuksen parissa. Muutama unboxing-videokin tulee vilkaistua tulevasta kalenterista. Kun työpäivää on enää vartti jäljellä kilahtaa puhelin. ”Pakettinne on noudettavissa, lokerokoodilla XXXX”. Tavarat suorastaan lentävät laukkuun ja kalenterimaanikkomme hurauttaa autolla pakettiautomaatille. Aarre on pian käsissä ja se kannetaan autoon kuin kallisarvoisin timantti. Hän ajaa kotiin ja melkeinpä repii paketin auki. Alkaa hurja huokailu, ” voi miten kauniita nämä kynät ovatkaan” ja nää tarrat ja ja ja …. Odotusta venytetään vielä vähän ja viimeisenä laatikossa on se suurin aarre. Uusi kalenteri!! Sen kannet on aivan ihanat, sivut ihanat, layoutti on ihana, se on kaikinpuolin täydellinen. Ja päiväämätön. Vanhaa kalenteria olisi vielä monta kuukautta jäljellä. Alkaa kova painiminen itsensä kanssa. Aloitanko uuden jo nyt vai maltanko odottaa? No en malta!
Kalenterimaanikkomme on aivan rakastunut uusiin tavaroihinsa ja kauniiseen kalenteriin. Se on vaan ihan pakko aloittaa heti! Malttamaton kun on. Päiväystarroja paikoilleen , kuukausi aukeamaan oleelliset tiedot siirtyvät vanhasta kalenterista. Washi laatikosta valitaan uuteen kaunokaiseen sopivia teippejä. Ilta kuluu kuin siivillä, kalenterimaanikkomme kirjoittaa ryhmään facebookissa, kuinka upea kalenteri on, ja mitä on sen kanssa jo tehnyt, lataa muutaman kuvankin. Vanha kalenteri menee hyllyyn, vaikka se onkin rakas, ihana ja upea, uusi on tällähetkellä upeampi. Loppuviikko menee uuden kalenterin kanssa puuhatessa.
Muutamaa kuukautta myöhemmin alkaa sama rumba, tuli uusi ja ihana tuote markkinoille. Joka on siis ihan pakko saada…..
Kuulostaako tutulta? Ainakin minä voin rehellisesti sanoa, että välillä olen hieman liian helpolla vietävissä, kaikki uudet ja kauniit ihanuudet on vaan aivan pakko saada, posti on liian hidas, ja tottakai tarvitsen vielä ainakin seitsemän uutta washirullaa. Tarravihoista puhumattakaan. Aina silloin tällöin tulee markkinoille joku yksinkertaisesti niin ihana kalenteri, että sehän on aivan pakko saada. Malttaako tuota käyttöönottoa odottaa? No ei. Kalenterien määrä hyllyssä vain kasvaa. Ja ne kaikki ovat niin ihania!! Washeja on paljon ja laatikollinen tarroja. Olen Tuuliviiri Kalenterimaanikko ja ylpeä siitä!!
Rakkauvella Eiksu
PS: Kuvassa Näkyvää Noteworthy kalenteria saa PikkuLeppiksestä
