Avainsana: tarrat

CupOfTherapy – #kmterapiatuokio

Kaupallinen yhteistyö CupOfTherapyn kanssa

Nyt on kulunut jo reipas viisi kuukautta siitä, kun aloitin viikottaisen #kmterapiatuokion. Tuokioita on ollut joka sunnuntai helmikuun puolivälistä saakka Kalenterimanian facebook-ryhmässä.

Tuokiossa aloimme yhdessä liveen osallistujien kanssa tehdä onnistumispäiväkirjaa. Itse toteutin päiväkirjani CupOfTherapyn blankoon muistikirjaan. Ajatuksena koko hommassa on, että mahdollisimman matalalla kynnyksellä saadaan aikaan kirjallista näyttöä omista onnistumisista.

Terapiatuokiosta ja koko onnistumispäiväkirjasta tuli hyvin nopeasti minulle tärkeä työkalu omaan mielenterveyskamppailuuni huonon itsetunnon kanssa. Matka ei silti ole ollut pelkkiä onnistumisia, sillä tuokioiden joukkoon mahtui esimerkiksi sellainenkin viikko, kun en ollut saanut aikaiseksi yhtään ainutta merkintää. Kerroin tästä avoimesti livessä ja siinä höpötellessä kirjasin sitten koko viikon yhteenvedon. Koko prosessin aikana olen pyrkinyt olemaan niin rehellinen ja suora, kuin osaan.

Nyt kun onnistumisista ja niiden kirjaamisesta on tullut osa arkeani, mietin jo kuluvan päivän aikana, mitä kirjaan illalla kansien väliin. Pikkuhiljaa olen huomannut, että kirjaan usein myös samoja onnistumisia uudelleen ja uudelleen: esimerkiksi tiskien hoitaminen toistuu yhä useammin ilman ponnisteluja. Uskon, että onnistumispäiväkirja on toiminut hyvänä kannustimena, sillä olen tuntenut hurjasti ylpeyttä kun olen saanut kirjata ylös onnistuneeni jossain minulle haasteellisessa jutussa.

Onnistumisten lomaan olen liimannut myös tarroja, tehnyt ajatuskartan alun kuluvalle vuodelle, kirjannut ylös erääseen muutokseen liittyviä mietteitä, vastannut kirjahaasteeseen ja niin edelleen. Vihossa on vielä hyvin tilaa, eli toistaiseksi jatkan terapiatuokioita, sillä niistä on muodostunut minulle ihana rutiini, ja matkalle mukaan olen saanut mitä ihanimpia ihmisiä – maniaperheen jäseniä.

Terapiatuokioon liittyvät julkaisut löytyvät ryhmästä hakusanalla #kmterapiatuokio.

Rakkautta perjantaihisi,

Suvi

Jonkinlainen matkapäiväkirja

Vietin perheineni kolme vuotta USA:ssa ja lyhyiden lomien puitteissa yritimme nähdä mahdollisimman paljon mielenkiintoisia paikkoja. Reilut puoli vuotta Suomeen paluun jälkeen havahduin siihen, että kaikki nuo reissut olivat kuvina levällään puhelimissa, ulkoisilla kovalevyillä ja läppärissä ja päätin laittaa kaikki yksiin kansiin.

Suunnittelen matkani aina huolellisesti etukäteen: teen vertailua hotelleista, varmistan parhaat reitit, tutkin ravintolatarjontaa ja niin edelleen, vaikken mitään lukkoonlyötyä päiväohjelmaa teekään.  

Ihastelen ”oikeita” matkapäiväkirjoja, joissa suunnittelut on saatu samoihin kansiin itse reissun kanssa, mutta tässä tapauksessa se ei tuntunut luontevalta, koska kasasin kirjaa vasta jälkikäteen.

Tein ensin aikajanan, koska minulle oli tärkeää, että reissut ovat kirjassa oikeassa kronologisessa järjestyksessä. Seuraavaksi oli vuorossa kuvien valinta – tässä kohtaa meinasi välillä usko loppua, kun materiaalia oli niin tolkuttoman paljon! Mutta oli myös uskomattoman ihanaa muistella mukavia hetkiä ja kuvista näki hyvin myös, kuinka paljon lapset tuon kolmen vuoden aikana kasvoivat. Tilasin kuvat Ifolorilta, jonka hinta/laatu-suhteeseen olen aina ollut tyytyväinen. Joitain alkuperäisiä esitteitä, karttoja ja lipunkantoja selvisi muutosta, ja sen lisäksi tulostin netistä lisää rekvisiittaa.

Seuraavaksi oli vuorossa sopivien kirjojen metsästäminen, halusin mustat kierresivut kompaktissa koossa. Lopulta sopivat kirjat löytyivät Suomalaisesta Kirjakaupasta, kuten myös mustille sivuille passelit geelikynät.

Lähdin kokoamaan kirjaa niin, että levitin aina yhden reissun kuvat ja mahdolliset muut materiaalit esille. Sommittelin kokonaisuuden valmiiksi ensin, siis lähinnä päätin mitkä kuvat tulevat samalle aukeamalle, ja sitten lähdin tekemään yksittäisiä sivuja. Joillekin sivuille koristelut tulivat kuin itsestään, toiset kuvat taas eivät tuntuneet kaipaavan mitään muuta kuin mustan taustan. 

Valitsin kierresivuisen kirjan, jotta sain tarvittaessa lisättyä sivuja väliin. Jotkin esitteet pääsivät sellaisenaan uusiksi sivuiksi. Lisäsin myös pieniä välisivuja, joihin kirjoitin huomioita tai muistoja.

Hienomotoriikka sai harjoitusta, kun leikkelin lisäsivuihin reiät saksilla.

Yhdistelin koristeluissa ostettuja ja itse printattuja tarroja, lehtileikkeitä, washiteippiä, leimoja, die cut –kuvia ja omia ja lasten piirustuksia.

Aikaa kului melko paljon, mutta tein tätä pikkuhiljaa aina silloin, kun oli inspiraatiota ja mahdollisuus. Uskoisin koko perheemme palaavan näiden kirjojen pariin vielä monta kertaa tulevina vuosina.

-Kati