Tämän kertaisen haasteen avulla tutkaillaan, mistä tunnistetaan meidän kalenterit. Kaivelin varastoistani kuvia vähän myös vanhemmista kalentereista, sillä viime aikoina on ollut jonkin verran inspiraation puutetta kalenterin koristelussa. Ennen minulla oli käytössä ensin yhteistyönä saatu Ajasto Note a5, joka jälkeen ostin seuraavalle vuodelle saman. Nyt käytössä on yhteistyönä saatu Note mini.
Ennen kalenterini tunnisti aivan varmasti kuusikulmioista sekä viikkoaukeamilta löytyvistä kollaaseista, mutta kalenterin vaihduttua pienempään ei niitä enää mahtunut tekemään. Jouduin siis alkaa etsiä uutta tyyliä. Kuitenkin joitain elementtejä on säilynyt läpi vuosien.
Edelleen käytän paljon värejä, vaikka yksi aukeama olisikin yhden värin eri sävyjä. Jokainen aukeama on useimmiten eri värinen. Jokaiselta aukeamalta löytyy tarroja, joko kukkia tai erilaisia naishahmoja. Välillä jotain muutakin, mutta usein jompaa kumpaa.
Melkeinpä jokaiselta aukeamalta löytyy edes pätkä washia. Monesti laitan paria washia hieman päällekkäin, tai rajaan sillä päiväboxit. Monella aukeamalla on usein teema esim. kukat, meri jne. Aina ei teemaa löydy, vaan laitan aukeamalle kaikkia itseäni inspiroivia asioita.
P.S. Tietty mun kalenterista löytyy tunnusmerkkinä myös tyhjiä aukeamia 😀
Tämän postauksen kirjoittaminen pakotti oikeasti tutkiskelemaan omaa kalenteria ja pohtimaan, mitkä asiat ovat minulle tyypillisiä ja tärkeitä kalenterissani. Se oli aika hauskaa ja jopa hieman silmiä avaavaa, sillä tajusin olevani aika kaavoihin kangistunut ihminen.
Aloitetaan väristä. Minun kalenteri tunnistaa siitä, että se ei ole koskaan räikeä. Rakastan murrettuja värejä, erityisesti tummia ja maanläheisiä, ja kalenterissakin se näkyy. Tämän vuoden kalenterini, A6-kokoinen Wonderland 222, on aivan ihana tumma metsänvihreä, enkä edes harkinnut muita värivaihtoehtoja sen nähdessäni. Kalenterissani on myös viininpunaiset, hieman ruskeaan taittavat kannet.
En ole koskaan ollut mikään kauhean hyvä kansien taskujen koristelija eivätkä nämä nykyisetkään nahkakannet ole sisäpuolelta varsinaisesti mitenkään kuvaukselliset. En osaa pitää niitä järjestyksessä tai visuaalisesti kauniina. Se mitä taskuista kuitenkin lähes aina löytyy, on jotain pientä ”tilpehööriä”. Nyt taskuissa on pari nättiä klipsiä, minun silmääni miellyttävä die cut, jota en ole raaskinut käyttää koristeluihin ja pienen pieni linnunsulka. En edes muista, mistä olen sulan alunperin saanut, mutta rakastan sulkia.
En ole henkeen ja vereen vaaka- tai pystypäiväihminen, joten siitä minua ei tunnista. En ole myöskään vannoutunut yhdenlaisen tai tietyn kokoisen kalenterin käyttäjä, vaikka tämä A6-koko onkin nyt ollut tosi kiva. Koristelutyylini on kuitenkin ollut jo pitkään melko yhtenäinen, ja siitä pystyin löytämään paljon itselleni sopivia tunnuspiirteitä.
Hurahdin maalaamiseen kolmisen vuotta sitten ja siitä lähtien kalenterini sivuilla on aina nähty maalauksia tai muuten vaan maalien käyttöä osana koristeluita. Voisin siis todeta, että minun kalenterini tunnistaa vesivärimaalauksista. Joskus ehkä käytössä ovat muutkin maalit, mutta pääasiassa nykyään vesivärit.
Yksi selkeä aukeamillani toistuva elementti ovat washiteipit. Saattaa minulla olla satunnaisesti sellaisia viikkoja, joissa ei ole washin washia, mutta yleensä se on ensimmäinen asia, josta lähden liikkeelle. Toinen lähes yhtä varma ovat tarrat. Haluaisin käyttää enemmän erilaisia materiaaleja viikkoaukeamien teossa, mutta washiteipit ja tarrat ovat kyllä ne kaksi, joita minun kalenterissani näkyy eniten. Ne ovat helppoa ja kiireisen arjen keskellä säästävät aikaa. Lisäksi niitäkin on olemassa niin paljon erilaisia, että kaikki aukeamat eivät silti näytä keskenään samanlaisilta.
Viimeisimmäksi tunnuspiirteeksi haluan nimetä runsauden. En nyt puhuisi suoranaisesti no white space -tyylistä, sillä kyllä sivua jää aina näkyviin. Koristelutyylini on kuitenkin suhteellisen runsas ja minua joskus suorastaan ahdistaa, jos aukeamalle jää selkeitä tyhjiä aukkoja. Ne täytänkin yleensä sitten joillain täysin satunnaisesti valituilla tarroilla. Minimalisti en siis todellakaan voi väittää olevani.
Siinäpä ne tärkeimmät minun kalenterini tunnuspiirteet olivatkin!
