Kalenteri ja osa tarroista on saatu Paperimurulta.
Rakas perjantaipäiväkirja,
siitä onkin hurjan pitkä aika, kun sinulle olen tänne mitään raapustellut, aivan kuten en ole koskenut kuukausiin fyysiseenkään päiväkirjaani. Hieman tuntuu siltä, että arki ei ole pahemmin muuttunut puolen vuoden takaisesta. Arki rullaa edelleen eteenpäin, päivät, viikot ja kuukaudet sulautuvat toisiinsa, mutta samalla aika rynnii vauhdilla eteenpäin.
Tässä kuussa juhlistamme tyttäreni 3-vuotissyntymäpäivää ja meno kotona alkaakin olla sen näköistä. Vauhtia on enemmän, kuin ajatus pysyy perässä, eikä pieniltä (päivittäisiltä) kolhuilta ole vältytty. Samaan aikaan viime kerralla mainitsemani tahtotaaperon tantrumit ovat vain voimistuneet, tytön hakiessa omaa tahtoaan. Allekirjoittaneen hermot ovat edelleen suuresti koetuksella, jos ei päivittäisten niin ainakin viikoittaisten tahtojen taisteluiden keskellä. Tyttäreni siirtyi myös nyt vuoden alusta isompien ryhmään ja uuteen päiväkotiin, joten meillä kaikilla on sen myötä opeteltavaa. Läsnäoloa ja yhdessä tekemistä pyritäänkin nyt painottamaan sen aikaa, kunnes uusi arki pääsee kaikilla uomiinsa.
Aloitin loppuvuodesta uudestaan kadoksissa olleen saliharrastuksen, ja päätin myös satsata kerrankin itseeni ja ostin samalla Personal Trainer -paketin, jotta saan siihen lisäboostia. Luonnollisesti loppuvuoden sairastelut ja joulun kiireet veivät saman tien hyvin alkaneen innon mukanaan, joten toivon tältä vuodelta parempaa tuuria niiden suhteen. Ajatuksena olisi myös katsoa tarkemmin, mitä lautaselle päätyy, mutta ottamatta siitä liian suurta stressiä makrojen ja keittiövaakojen myötä. Pienin askelin, armollisuutta tässäkään unohtamatta. Toki tämä on vaatinut paljon lisää aikatauluttamista, mutta yllättävän helpolla olen saanut napsittua itselleni aikaa treeneille.
Kalenteroinnin ja muun askartelun olen saanut jotenkin pidettyä ajan tasalla, kiitos siitä kuuluu liveilylle, jota olen ryhmässä nyt aktiivisemmin harrastanut. On ihana höpötellä #maniaperheen kanssa ja se inspiroi aikatauluttamaan samalla sitä kuuluisaa omaa aikaa itselle. Pieni lempeä pakotus toimii loistavasti omalla kohdallani ja en edes muista, milloin liveni olisi jäänyt alle tuntiin, kun olen innostunut tekemään. Ja se, jos mikä on ihanan inspiroivaa.
Mitä muuhun vapaa-aikaan tulee, toiveissa olisi kaiken (kalenteri)askartelun lomassa myös lukea mahdollisimman paljon, varsinkin fyysisiä kirjoja. Oma lukupinoni kasvaa jatkuvasti ja kirjastosta tipahtelee varauksia, kuin sieniä sateella. En halua kuitenkaan stressata tätäkään, vaan katson mitä arkeni tuo tullessaan ja luen luvun siellä ja toisen täällä, mikäli muuten ei ole isompaa hetkeä.
Inspiroivia hetkiä ja omaa aikaa manifestoiden, Laura.
P.S. Aikaisempiin perjantaipäiväkirjoihini pääset täältä.
