Avainsana: taidepäiväkirja

Mixed mediaa Lauran kanssa – tekstuuripastoja

Muistikirja on saatu Vihkokaupalta. Tekstuuripastat on ostettu Suomen Taidetarvikkeelta.

Moikka moi taas kaikille! Tällä kertaa mixed media -sarjassa lähdetään kokeilemaan modelling pastea, useampaa sellaista itse asiassa! Ryhmän puolella pyydettiin silloin, kun tätä sarjaa pohdin, myös matalan kynnyksen tekemistä ja kotoa löytyviä materiaaleja, joten tänään myös tehdään näitä itse!

Modelling paste, tekstuuripasta, kohopasta, struktuuripasta… Rakkaalla lapsella on monta nimeä. Näitä löytyy valmiina jos jonkinlaista merkkiä ja karkeutta, jonka lisäksi muutamalla kikalla saa tehtyä yllättävänkin kätevästi keittiöstä löytyvien ainesten ja akryylimaalin avulla oman sekoituksensa. Tapoja ja reseptejä on useita, mutta tänään lähdetään tekemään tekstuuripastaa maissitärkkelyksen sekä ruokasoodan avulla, joissain ohjeissa oli käytetty näiden lisäksi seoksessa lisänä askarteluliimaa, mutta en nähnyt sille itse tarvetta. Itselläni löytyy valmiina modelling pastea Pigment -merkiltä kahta erilaista, coarse (erittäin karheaa ja rakeista) ja fine (silkkistä, paksun maalimaista).

Jotta ei lähdettäisi pelkän modelling pasten tutkimiseen, tehdään postaussarjan mukaisesti samalla mixed media työ art journaliini. Rajasin aukeaman maalarinteipillä neljään suunnilleen samankokoiseen kaistaleeseen ja lähdin tekemään taustaa kahden mattapintaisen ja yhden kimaltelevan akryylivärin kanssa.

Lähdin taas hakemaan enemmän ei-esittävää työtä, joten värejä laittelin sinne tänne siveltimellä sutien ja lopuksi tein pieniä hohtavia yksityiskohtia. Kuivailin aina välissä kuumailmapuhaltimella maaleja, jottei odotusaika käynyt liian pitkäksi. Seuraavana lähdinkin valikoimaan sapluunoita työhön. Halusin ottaa jokaiselle mediumille oman sapluunan, jotta aukeamasta ei tulisi liian yksitoikkoinen. Toki eron olisi ehkä huomannut vielä selkeämmin, mikäli kaikkiin olisi tullut sama kuviointi.

Oma tämän hetken lempparini on tämä Fine modelling paste. En vieläkään ole levittämisen suhteen päässyt sataprosenttiseen onnistumiseen ja varsinkin tällä kertaa jo reippaasti pullistunut muistikirja toi omat haasteensa sapluunan paikalla pysymiseen, jonka takia pastaa valui hieman myös sapluunan alle. Määrällisesti olen kuitenkin alkanut oppimaan, kuinka paljon sitä laittaa alkuun: mieluummin aloittaa pienellä määrällä ja lisää tarvittaessa levittämisen yhteydessä lisää. Helpoin levitystapa on ehdottomasti palettiveitsi, itselläni on ehkä aavistuksen liian pieni isompiin sapluunoihin, mutta en ole vielä saanut eri kokoja ostettua lisää.

Tämä Coarse modelling paste on erittäin rakeista tekstuuriltaan ja on ehkä hieman siinä rajalla, onko tätä kuinka fiksua käyttää muistikirjan puolella. Tämä kohopasta tarvitsee myös luonnollisesti pidemmän kuivumisajan ja tästä tulee edellä mainittua paksumpi kerros jo pelkästään koostumuksensa takia. Tällä on kuitenkin kiva tehdä esimerkiksi muihin mixed media töihin hauskaa tekstuuria ja kuviointia.

Seuraavana lähdettiin sekoittelemaan omaa keitosta. Valkoinen akryylimaali ja kasa (n. 1 rkl) ruokasoodaa ja sitä lähdin palettiveitsellä sekoittelemaan. Lisäsin ruokasoodaa aina pikkuhiljaa mukaan ja jouduin ensimmäisestä kuvasta hieman lisäämään maalia. Tähän tuli todella kiva fine ja coarse kohopastojen väliltä oleva tekstuuri, mutta olisi ehkä hieman vaatinut vielä kuvasta poiketen enemmän työstöä. Luultavasti ruokasoodasta johtuen kuivuessaan pasta lähti vähän laajenemaan, joten tarkempien sapluunakuvioiden kanssa en ihan ensimmäisenä lähtisi käyttämään. Toki tämä oli vasta ensimmäinen kerta, kun tätä itse lähdin kokeilemaan.

Sitten oli vuorossa maissitärkkelys, taaskin laitoin noin ruokalusikallisen. Varsinkin tämän ohjeessa oli mainittu parikin kertaa askarteluliima, jota olin kyllä ottanut lähelle valmiiksi, mutta jätin käyttämättä. Koostumus oli huomattavasti ruokasoodaa hienompaa ja liisterimäistä, ja sekoittaessa jouduin lisäämään muutamaan otteeseen akryylimaalia lisää. Levittäessä oli oltava todella tarkka sapluunan kanssa ja omani jäi aavistuksen löysäksi kaikesta huolimatta, jonka takia kuvio hieman näytti lässähtäneeltä. Ensi kerralla kuitenkin tietää jo taas paremmin!

Tällainen kokonaisuus tuli lopulta näistä. Fine ja maissitärkkelys olivat ulkonäöllisesti lähempänä toisiaan, mutta käyttömukavuudessa valmis vei ainakin tällä kertaa voiton. Toki tämä on – kuten yllä jo mainitsin – ensimmäinen kerta näiden DIY-kohopastojen kanssa, joten tilaa virheille on luonnollisesti oltava. Kuivasin myös kaikkia pastoja kuumailmapuhaltimella, eikä kumpikaan itse tehdyistä näyttänyt pahemmin ottavan siitä itseensä. Kuivumisen jälkeen myös rapsuttelin näiden pintoja, enkä nähnyt isompaa varisemista, johon ajattelin aluksi ohjeissa olevan liiman olevan syynä. Näemme myöhemmin sitten, miten nämä käyttäytyvät ajan saatossa.

Kohopastaa voi värjätä ennen sen levittämistä: pastaan voi sekoittaa akryylimaalia, vesivärijauhetta (esim. Brusho) taikka mustetippoja. Halusin tällä kertaa käyttää kuitenkin pelkästään valkoista, jotta pääsimme näkemään tekstuureissa olevat erot mahdollisimman selkeästi. Tietysti värjääminen on mahdollista myös kuivumisen jälkeen (tällöin kannattaa olla oikeasti satavarma, että pasta on kuivunut – puhun kokemuksesta) esimerkiksi spraypullossa olevilla maaleilla ja musteilla, roiskimalla värejä taikka töpöttelemällä mustetyynystä väriä, näitäkin tapoja on yhtä useita kuin tekijöitään.

Toivottavasti tämän postauksen myötä mixed media kärpänen pääsee puraisemaan myös sinne ruudun toiselle puolelle. Mikäli päädyt testailemaan jotain näistä, laita ihmeessä ryhmään kuvaa, näkisin enemmän kuin mielelläni teidän versioitanne näistä DIY-pastoista.

Ihanaa loppuviikkoa toivotellen, Laura S.

Tuunaushaaste – Art journal

Rohkenen lupautua mukaan Kalenterimanian haasteeseen ohuella yhden taidepäiväkirjasivun kokemuksella. En oikeastaan ole edes selvillä siitä, mikä taidepäiväkirja on tai onko sen tekemiseen sääntöjä. Päätän, ettei minulla niitä ole muutamaa ylläpidon asettamaa reunaehtoa lukuun ottamatta: työhön tulee sisällyttää vastavärit, tuuli, ystävä sekä jotakin kierrätettyä.

Ensimmäisten kolmen viikon ajan kuulen päässäni jopa työpäivien numeronpyörittelyn lomassa jatkuvan hammasrattaiden kolinan. Luovuuskoneistoni jauhaa ideoita ja niiden toteuttamistapoja, ja lopulta olen pyörällä päästäni vaihtoehtojen paljoudesta. Välillä taas tuntuu, etten tule saamaan paperille mitään. Turhaudun täydellisyyttä tavoittelevaan puoleeni niin, että kun viimein kokoan tarvikkeet pöydälle aloittaakseni, päätän hylätä kaikki siihenastiset suunnitelmat, työskennellä vaihe kerrallaan ja antaa työn tehdä valinnat puolestani.

Taustaksi haastetyölleni valitsen edellispäivän kiinalaisateriasta jääneen Foodoran paperikassin. Tarkoitukseni on liimata valmis työ uuteen pahvisivuiseen albumiin, jonka juuri ostin taidepäiväkirjasivujen säilytykseen. Revin ja poltan työn reunat ja savustan samalla suuren osan kodistamme. Moiseen keittiöpyromaniaan suosittelen muille tulitikkujen sijaan sytkäriä tai muuta mekaanista sytytintä sekä tehokasta tuuletusta. Reunat poltettuani rypistelen taustapaperia, sillä ajattelen, että ryppyinen tausta saattaisi näyttää hauskalta ja elävältä albumiin liimattuna. Poltettu reuna näyttää vaatimattomalta, joten seurailen reunaa mustalla tussilla.

Reunat käsiteltyäni on vastavärien vuoro. Minua on viime aikoina kiehtonut oranssin ja violetin liitto, joka on tuttu 80-luvun ulkohaalaristani, ja vaikka pikainen väriympyrän vilkaisu tuottaa tuloksen, että oranssin vastaväri on itse asiassa sininen ja violetin keltainen, pysyn itsepintaisesti valitsemassani väriparissa. Tässä kohdassa työskentelyäni joudun pettymään: sivellintussin väri ei kasteltuna levitykään huokoisella paperilla kuten kalenterissa, vaan imeytyy paperiin. Jatkaminen tuntuu vaikealta. Työn läpi imeytynyt vesiväri näyttää paljon kiehtovammalta, ja mietinkin hetken, kääntäisinkö paperin toisin päin. Foodoran aniliininpunainen painatus kuitenkin häiritsee liikaa. Ehkä tilanne on vielä pelastettavissa toisella tavalla.

Seuraavaksi kaivan esille aikakauslehtiä ja aiemmin talteen keräämiäni lehtileikkeitä. Saan koottua leikkaamistani sanoista ja lauseista jotakin, mikä muistuttaa runoa ja kuulostaa korvissani kauniilta ja oikealta. Löydän myös toivomani ystävykset sekä heidän sisäisiä maailmojaan yhdistävän avaruuden, josta syntyy polku heidän välilleen, toistensa luo kuljettavaksi. Tässä merkitysten ja oivallusten vaiheessa syntyy ihana flow-kokemus, joka kannattelee minua työskentelyn loppuun saakka.

En ole koskaan aiemmin piirtänyt tai maalannut tuulta. Piirrän sen pyörteet mustalla ja valkealla. Huomaan samalla, että työ näyttää vielä tyhjältä; se kaipaa selvästi vielä muutakin. Haluaisin taustaan tekstuuria, mutten löydä kodistamme mitään, mitä voisi käyttää tekstuurileimasimena. Päätän siis jatkaa niillä tarvikkeilla, jotka minulla on. Seuraan kapeakärkisillä kuitukynillä työn värejä ja muotoja ja saan luotua taustaan hieman syvyyttä ja elävyyttä. Lopuksi leimaan sinne tänne muutamia sydänkukkasia ja värittelen niitä satunnaisesti. Valmis työ lunastaa paikkansa albumista, joka toivottavasti tulevaisuudessa pursuilee sen seuraajista.

Mitä tähän haasteeseen osallistuminen opetti minulle? Todellinen, toteutusasteelle yltävä luovuus tukahtuu liiasta suunnittelusta. Heittäytymistä ei opi heittäytymättä. Näennäinen epäonnistuminen voi johtaa hyvään, vaikkakin aiotusta poikkeavaan lopputulokseen. Se voi myös synnyttää kokonaan uuden idean: jos huokoisen vesivärimaalauksen etupuoli ei miellytä, kenties nurjalta puolelta voikin löytyä jotakin kauniimpaa ja kiehtovampaa. Nämä oivallukset ovat tietenkin sovellettavissa muuhunkin elämään. Jos koen pettymyksen, näkökulman vaihtaminen voi auttaa kokemaan tilanteen toisella tavalla tai jopa löytämään jotakin uutta menetetyn tilalle. Aprikoin jo, minkähän oivalluksen äärelle seuraava taidepäiväkirjasivuni minut johdattaa.

Miia