Avainsana: tabit

Plan with Carita – Inside out (Fandom-haaste)

Valitsin ylläpidon fandomhaasteeseen inspiraatiokseni animaatioelokuvan Inside Out. Elokuva on mielestäni hienosti tehty ja ajatuksia herättävä, ja se käsittelee kiinnostavalla tavalla ihmismieltä ja tunteita. Näin tässä oivan tilaisuuden kokeilla jotain sellaista, mitä en ole aiemmin kokeillut. Päädyin siis toteuttamaan eräänlaiset hvyinvointi- ja itsetutkiskelusivut bullet journaliini Scribbles that matter -muistikirjaan.

Aloitin sivujen tekemisen viidestä perustunteesta, jotka seikkailevat elokuvan päähenkilön Rileyn mielessä: ilo, suru, viha, inho ja pelko. Elokuvassa jokainen tunne on erivärinen, joten päätin maalata jokaiselle oman värisensä aukeaman. En osaa piirtää, mutta halusin kuitenkin tehdä jotain erilaista ja päädyin siis käyttämään vesivärejä, joita en normaalisti juurikaan käytä. Laminoin myös jokaiselle tunteelle oman tabin, jotta löytäisin sivut helposti myöhemmin. Tabeihin tulostamani kuvat ovat alkuperäisen animaatioelokuvan kuvitusta.

Tunnesivut palaavat ikään kuin kaiken alkujuurille. Jos tunnistan itsestäni näitä tunteita, voin purkaa niistä syntyviä ajatuksia tekemilleni sivuille ja sitä kautta ehkä oppia käsittelemään niitä paremmin. Ajatuksena on myös, että voin listata aukeamille sellaisia asioita, jotka eniten herättävät minussa kyseisiä tunteita. Tällöin esimerkiksi kokiessani surua voin ensin purkaa ajatukseni suru-aukeamalle ja hakea vastapainoksi kivoja asioita ilo-aukeamalta.

Viiden perustunteen lisäksi Inside Outissa keskeisessä asemassa ovat niin kutsutut persoonallisuussaaret. Ne muodostuvat luonteenpiirteistä ja muista merkittävistä tekijöistä, jotka määrittävät millainen ihminen kukin on. Valitsin neljä asiaa omiksi persoonallisuussaarikseni ja tunteiden tavoin tein niille jokaiselle oman aukeaman. Keräsin koristeeksi aukeamille kutakin teemaa mielestäni kuvaavia asioita, mutta pyrin myös jättämään tarpeeksi tilaa myöhemmille pohdinnoille. Myös persoonallisuussaaret saivat lopuksi omat laminoidut tabit.

Muistoilla on merkittävä rooli elokuvassa. Ne tallentuvat lasisiin palloihin, ja mitä enemmän iloisia muistoja Rileylla on, sitä onnellisempana ja tasapainoisempana hän kasvaa. Tein oman muisto-osioni piirtämällä kahdelle aukemalle Instax Mini -kameralla otettujen kuvien kokoisia laatikoita. Takoituksena on siis täyttää nämä laatikot vuoden mittaan kuvilla erilaisista hetkistä. Joihinkin laatikoihin saatan tosin ihan vain kirjoittaakin jonkun kivan muiston.

Yksi mielestäni hauskimmista oivalluksista elokuvassa on Rileyn mielessä toimiva unituotanto eli elokuvastudio, joka tuottaa Rileylle joka yöksi unia aivan kuin elokuvia. Mietin pitkään, miten toteuttaisin unituotannon omille sivuilleni ja päädyin lopulta tekemään aukeaman unien ylös kirjoittamista varten. Jos muistan kirjoittaa unen ylös herättyäni, voin halutessani palata pohtimaan sitä myöhemmin.

Memory dump eli muistitunkio viittaa elokuvassa mielen osaan, johon päätyvät kaikki sellaiset asiat, jotka ihminen unohtaa ennen pitkää kokonaan. Oma muistitunkioni muistuttaa pitkälti alkuperäisestä bullet journal -menetelmästä tuttua brain dumpia. Aion siis kirjoittaa aukeamalle ylös sellaisia asioita, jotka haluan juuri sillä hetkellä saada pois päästäni, mutta joihin minulla on ehkä tarvetta palata myöhemmin. Myöhemmin voin sitten päättää, otanko kyseiset asiat aktiiviseen työstöön eli esimerkiksi jollekin to do -listalle, jätänkö ne vielä hautumaan vai voinko kenties jopa unohtaa ne kokonaan.

Saatuani mielestäni kaikki elokuvan olennaiset osa-alueet jossakin muodossa bullet journaliini, halusin tehdä vielä yhden aukeaman. Yksi elokuvan keskeisimpiä teemoja tuntuu olevan, että unelmat motivoivat ihmistä eteenpäin elämässä. Niinpä toteutin aukeaman myös unelmille. Tein sen samaan tyyliin kuin persoonallisuussaaret eli kuvitin sivut mielestäni aihetta kuvaavilla asioilla jättäen kuitenkin riittävästi tilaa itse unelmoimiselle. Loppujenkin sivujen ollessa valmiita lisäsin vielä laminoidut tabit myös niille.

Haasteen tekeminen oli hauskaa ja vei todella mennessään. Elokuvassa olisi ollut vielä paljonkin sellaista mitä olisin voinut ottaa mukaan. Hyvin todennäköisesti nämä itsetutkiskelu- ja hyvinvointiteemaiset sivut tulevatkin vielä jalostumaan käytössä. Aika näyttää, mitä sisältöä niihin oikeasti syntyy ja onko kenties tarvetta vielä uusille sivuille.

Minua ennen fandom-haasteen ovat päässeet toteuttamaan Piia, Milja, Inka, Mirppu, AJ, Nanna, Eija ja Suvi.

Traveler`s Notebookin käyttöönotto

Jokainen maanikko tietää sen tunteen. Sen tunteen kun sinulla on edessäsi uuden uutukainen kalenteri ja sormet suorastaan syyhyävät tehdä jotain. Ihan mitä tahansa. Minä olen käynyt lähestulkoot kaikki kalenterivaihtoehdot läpi, mutta mikään ei ole aiheuttanut niin paljon päänvaivaa minulle, kuin traveler`s notebook. Sen käyttöönottoon on ollut aina jotenkin suurempi kynnys, kuin muiden kalentereiden kohdalla. Koska epäilen etten ole ainoa joka on tämän asian kanssa pähkäillyt, päätin kirjoittaa aiheesta postauksen.

Ostin meidän ylläpidon Suvilta personal kokoiset Priman kannet, personalin siksi koska minulla on varsinaisena kalenterinani jo standardi kokoinen traveler`s notebook. Rehellisyyden nimissä, en tekisi mitään kahdella samankokoisella. Kun otin traveler`s notebookiani käyttöön ihan ensimmäisen kerran tein ison virheen. En suunnittelut tarpeeksi tarkkaan vihkojen sisältöä. Minulla oli mielikuva ja tietynlainen visio siitä mitä halusin, mutta ei kykyä toteuttaa sitä. Tämä johti siihen että raapustelin vähän mitä sattuu johonkin vihkoon, sinne tänne, sen enempää asiaa miettimättä. Joka johti lopulta siihen, että heivasin koko traveler`s notebookin. Turhauduin siihen.

Tärkein neuvoni siis onkin, että mieti tarkkaan mitä haluat vihkoihin sisällyttää. Tee itsellesi vaikkapa lista niistä asioista mitkä haluat yksiin kansiin. Minä tiesin että haluan tehkä ”bucket list-vihon”, eli omistaa yhden vihon täysin ystävälleni Nellylle ja niille asioille mitkä haluan hänen kanssaan tehdä. Listaan sinne elokuvia joita haluan hänen kanssaan katsoa, ravintoloita joissa haluan käydä ja esimerkiksi viinejä joita haluan juoda. Toiseen vihkoon halusin ”hyvän mielen” juttuja, joka tässä kohtaa tarkoittaa yleisesti ravintoloita jotka kiinnostavat, kirjoja jotka haluan lukea, ylipäätään asioita joita haluan tehdä.

Jokatapauksessa kun tiedät mitä haluat vihkoisi laittaa, tiedät myös montako niitä tarvitset. Minä kaipasin alkuun ihan vain neljää vihkoa, joten ostin Chic Companyltä Priman vihkosetin (tällä hetkellä valitettavasti loppu verkkokaupasta, kannattaa tiedustella Omziinilta) jossa on neljä erilaista vihkoa. Setti sopi minulle loistavasti, sillä en ikinä osaa päättää haluanko blankoja vihkoja, vai kentien viivallisia. Setissä on yksi blanko, yksi viivallinen, yksi pisteellinen ja yksi ruudullinen. Jokaiseen tarpeeseen jotakin. Vihot ovat pastellisävyisiä, joten sopisivat ihan sellaisenakin käyttööni, mutta halusin kuitenkin koristella kannet.

Toinen vinkkini on se, että älkää ”jääkö jumiin” siihen, että kuminauhoja on kansissa neljä (tai vähemmän), vihkoja saa hyvin pienellä vaivalla useampia yhteen kuminauhaan. Sitten yksi asia jonka olisin halunnut oivaltaa jo silloin, kun kasasin ihan ensimmäistä traveler`s notebookiani: tabien käyttö. Tarkoitan siis niitä pieniä lipareita joissa esimerkiksi peruskalenterissa lukevat kuukaudet. Niitä kannattaa hankkia joko valmiina tai sitten tehdä itse (minä onnekas sain ison kasan stanssattuja tabeja eräältä ryhmäläiseltä) ja käyttää rohkeasti. Käytöstä sen verran, että tabejahan ei kukaan kiellä kiinnittämästä myös vihkojen yläreunaan, vaikka monet laittavatkin ne vihkojen sivuun. Vaikka monissa tabeissa on liima valmiina, olen huomannut että ne kannattaa vahvistaa teippaamaalla sivun reunaan. Kovassa käytössä tuppaavat aina hitusen kärsimään.

Viimeisenä vinkkinä haluan sanoa: luovuus. Uskaltakaa kokeilla uusia juttuja, minulla on standardi-kokoisessa traveler`s notebookissani yksi vihko ihan vain luovuudelle. Sinne voin tehdä kaikkea mahdollista vesivärikokeiluista tarra-aukeamiin. Te ette tee tätä ketään muuta varten, kuin itseänne. Kokeilin nyt kansia koristellessani ensimmäistä kertaa rub-ons tarroja, eli raaputettavia. Jotkut ovat tällaisia ehtineet jo joskus kultaisella yhdeksänkymmentä luvulla kokeilemaan, mutta minulta on mennyt näiden ihanuus täysin ohi. Yllätyin totaalisesti näiden helppoudesta ja siitä miten ihanan sileän pinnan ne jättävät, suosittelen siis lämmöllä kokeilemaan!

 

-Mirppu