Avainsana: tabien käyttö

Hybridplanner

Hybridplanner on bullet journalin ja rengasplannerin rakkauslapsi, missä yhdistyy molempien parhaat puolet. Tässä postauksessa katsotaan, miten Susannan täydellinen hybridi syntyi, ja lopuksi pohditaan vähän sitäkin, tuliko tästä nyt maailman paras kalenteri vai ei.

Vuoden verran olin ennättänyt käyttää bullet journalia, ja samalla hahmottui mielessä, millainen olisi täydellinen kalenterisysteemi just mulle. Kaipasin erityisesti mahdollisuutta siirtää ja järjestellä sivuja, välilehtiä sekä erillistä kalenteriosiota mitä sekalaiset sivut eivät katkaise. Halusin ison kalenterin, minne mahtuu koko elämä. Käytin luokattoman paljon aikaa kansien etsimiseen, erilaisten sivujen ja ratkaisujen pohtimiseen ja pienten yksityiskohtien hiomiseen.

Täydelliset kannet löytyivät aivan sattumalta Vihkokaupasta. Carpe Diem Marigold -kansien lämmin keltainen sävy miellytti syksyistä mieltä, vaikka keltainen noin muuten on minulle TODELLA poikkeuksellinen valinta. Kaveriksi isolle kalenterille tarvitsin mukana kulkevan pienemmän kalenterin, jota maailmalla kutsutaan nimellä sidekick. Tähän valikoitui Nuunan s-kokoinen Milkyway, myöskin Vihkokaupasta.

Sidekick toimii minulla enemmän bujomaisena, hyvin yksinkertaisena muistikirjana, jonka alussa on kuukausiaukeamat. Merkkaan menot ja tärkeät asiat päivän mittaan, ja kerran viikossa synkronoin kalenterit (jos muistan). Yleensä en koristele sidekickiä millään tavoin.

En löytänyt mistään hyvännäköisiä (=mustia) välilehtiä, joten tein ne itse kartongista. Välilehtien kuvat olen leikannut Cameolla vinyylikalvosta. Tein tabit valmiiksi välilehtiin, mutten ole niihin aivan tyytyväinen. Nyt viimein sain hankittua We R Memory Keepersin tab punchin Heidin Korttipajalta, ja aion ensi vuodelle vaihtaa kaikki tabit parempiin.

Hybridini on rakennettu niin, että alussa on välilehdin aihealueisiin eroteltuna tyhjiä pistesivuja, eli tämä on se niin sanottu bujo-osuus. Bujon puolella on ensimmäisenä koko vuoden kuukausisivut, minne merkkaan tärkeimmät asiat ja suunnittelen kuukautta lyhyesti. Välilehtiä on kuusi: monthly, money, level 10 life, Stepford wife stuff (kröhöm…), health ja weeklies. Periaatteessa jokaisen välilehden takana on jotain mikä pitäisi muistaa viikoittain huomioida, ja jaottelu on kyllä oikeasti auttanut siihen, että asiat eivät unohdu. Pistesivut Sinikara Stationery.

Kalenteripuolella käytössäni oli alkuun Carpe Diemin horisontaalit viikkoaukeamat. Kipuilin paljon valmiiden sivujen kanssa, horisontaali tuntui oudolta eikä viikko hahmottunut vilkaisulla. Erityisesti aukeamassa häiritsi se, että sivut eivät ole toistensa peilikuva, joten oli mahdotonta tehdä yhtenäistä koristelua.

Muutaman kuukauden jälkeen hankin Sinikara Stationerylta viikkosivut, joissa on vertikaalinen asettelu. Sivut ovat täydelliset, niissä ei ole mitään turhaa ja mustavalkoisuus hivelee mieltä. Koko vuoden olen tuskaillut oman tyylin löytämisen kanssa – toisten tarraöverit ja lahjakas koristelu aiheuttaa välillä ajatuksia, että minäkin haluan tuollaista.

Lukuisten kokeilujen jälkeen totesin kuitenkin, että joissain (hyvin harvoissa) tapauksissa vajarit on parempi kuin överit – tarvitsen kalenteriltani selkeyttä, en väri-iloittelua. Kalenteriaskartelu ei ehkä sinänsä olekaan mun juttu, vaan olen hurahtanut kalenterimaailmaan koska rakastan ajankäytön organisoimista. Tämän hetkiset viikkoaukeamani ovatkin lähes täysin ilman teippejä ja tarroja.

Hybridi on nyt ollut käytössä minulla vajaan vuoden. En ole vieläkään saanut sitä sillä tavalla ”valmiiksi” kuin olin ajatellut. Olen tehnyt siihen paljon ”turhia” sivuja, jotka olen unohtanut samantien kun ne valmistuivat. Kalenterin ja sidekickin synkkaaminen unohtuu välillä, ja sidekickin organisointi oikeasti toimivaksi on jäänyt puolitiehen. Carpe Diemin large-kokoiset kannet ovat SUURET, ja hybridi on niin painava, ettei sitä voisi ikinä kuljettaa mukana. Myöskin koen ongelmaksi ajatuksen, että kantaisin mukana kalenteria, joka pitää sisällään niin paljon henkilökohtaisia asioita. Tällä hetkellä pohdin, siirtyisinkö takaisin pelkän bujon käyttöön – etenkin kun minulla nyt on tuo ihana WeR tab punch jonka avulla voisi kätevästi paikata välilehtien puutetta :).

Kaiken kaikkiaan tykkään kyllä hybridistäni kovasti, ja sen teko on opettanut minulle paljon itsestäni ja siitä miten hahmotan aikaa ja tekemisiä. Koska olen käyttänyt niin paljon aikaa toteutuksen pohtimiseen ja kokeiluihin, olen oppinut toimivia tapoja saada järjestystä kaaokseen, ja millä tavoin planneri voi auttaa selkeyttämään elämää ja tavoitteita.

Ihanaa syksyä maniaperhe <3

Susanna

Traveler`s Notebookin käyttöönotto

Jokainen maanikko tietää sen tunteen. Sen tunteen kun sinulla on edessäsi uuden uutukainen kalenteri ja sormet suorastaan syyhyävät tehdä jotain. Ihan mitä tahansa. Minä olen käynyt lähestulkoot kaikki kalenterivaihtoehdot läpi, mutta mikään ei ole aiheuttanut niin paljon päänvaivaa minulle, kuin traveler`s notebook. Sen käyttöönottoon on ollut aina jotenkin suurempi kynnys, kuin muiden kalentereiden kohdalla. Koska epäilen etten ole ainoa joka on tämän asian kanssa pähkäillyt, päätin kirjoittaa aiheesta postauksen.

Ostin meidän ylläpidon Suvilta personal kokoiset Priman kannet, personalin siksi koska minulla on varsinaisena kalenterinani jo standardi kokoinen traveler`s notebook. Rehellisyyden nimissä, en tekisi mitään kahdella samankokoisella. Kun otin traveler`s notebookiani käyttöön ihan ensimmäisen kerran tein ison virheen. En suunnittelut tarpeeksi tarkkaan vihkojen sisältöä. Minulla oli mielikuva ja tietynlainen visio siitä mitä halusin, mutta ei kykyä toteuttaa sitä. Tämä johti siihen että raapustelin vähän mitä sattuu johonkin vihkoon, sinne tänne, sen enempää asiaa miettimättä. Joka johti lopulta siihen, että heivasin koko traveler`s notebookin. Turhauduin siihen.

Tärkein neuvoni siis onkin, että mieti tarkkaan mitä haluat vihkoihin sisällyttää. Tee itsellesi vaikkapa lista niistä asioista mitkä haluat yksiin kansiin. Minä tiesin että haluan tehkä ”bucket list-vihon”, eli omistaa yhden vihon täysin ystävälleni Nellylle ja niille asioille mitkä haluan hänen kanssaan tehdä. Listaan sinne elokuvia joita haluan hänen kanssaan katsoa, ravintoloita joissa haluan käydä ja esimerkiksi viinejä joita haluan juoda. Toiseen vihkoon halusin ”hyvän mielen” juttuja, joka tässä kohtaa tarkoittaa yleisesti ravintoloita jotka kiinnostavat, kirjoja jotka haluan lukea, ylipäätään asioita joita haluan tehdä.

Jokatapauksessa kun tiedät mitä haluat vihkoisi laittaa, tiedät myös montako niitä tarvitset. Minä kaipasin alkuun ihan vain neljää vihkoa, joten ostin Chic Companyltä Priman vihkosetin (tällä hetkellä valitettavasti loppu verkkokaupasta, kannattaa tiedustella Omziinilta) jossa on neljä erilaista vihkoa. Setti sopi minulle loistavasti, sillä en ikinä osaa päättää haluanko blankoja vihkoja, vai kentien viivallisia. Setissä on yksi blanko, yksi viivallinen, yksi pisteellinen ja yksi ruudullinen. Jokaiseen tarpeeseen jotakin. Vihot ovat pastellisävyisiä, joten sopisivat ihan sellaisenakin käyttööni, mutta halusin kuitenkin koristella kannet.

Toinen vinkkini on se, että älkää ”jääkö jumiin” siihen, että kuminauhoja on kansissa neljä (tai vähemmän), vihkoja saa hyvin pienellä vaivalla useampia yhteen kuminauhaan. Sitten yksi asia jonka olisin halunnut oivaltaa jo silloin, kun kasasin ihan ensimmäistä traveler`s notebookiani: tabien käyttö. Tarkoitan siis niitä pieniä lipareita joissa esimerkiksi peruskalenterissa lukevat kuukaudet. Niitä kannattaa hankkia joko valmiina tai sitten tehdä itse (minä onnekas sain ison kasan stanssattuja tabeja eräältä ryhmäläiseltä) ja käyttää rohkeasti. Käytöstä sen verran, että tabejahan ei kukaan kiellä kiinnittämästä myös vihkojen yläreunaan, vaikka monet laittavatkin ne vihkojen sivuun. Vaikka monissa tabeissa on liima valmiina, olen huomannut että ne kannattaa vahvistaa teippaamaalla sivun reunaan. Kovassa käytössä tuppaavat aina hitusen kärsimään.

Viimeisenä vinkkinä haluan sanoa: luovuus. Uskaltakaa kokeilla uusia juttuja, minulla on standardi-kokoisessa traveler`s notebookissani yksi vihko ihan vain luovuudelle. Sinne voin tehdä kaikkea mahdollista vesivärikokeiluista tarra-aukeamiin. Te ette tee tätä ketään muuta varten, kuin itseänne. Kokeilin nyt kansia koristellessani ensimmäistä kertaa rub-ons tarroja, eli raaputettavia. Jotkut ovat tällaisia ehtineet jo joskus kultaisella yhdeksänkymmentä luvulla kokeilemaan, mutta minulta on mennyt näiden ihanuus täysin ohi. Yllätyin totaalisesti näiden helppoudesta ja siitä miten ihanan sileän pinnan ne jättävät, suosittelen siis lämmöllä kokeilemaan!

 

-Mirppu