Avainsana: suomalainen kirjakauppa

Kalenterimafian ystäväkirja – Nanna

Nimi, ikä, paikkakunta

Nanna, 29, Tampere.

Kauanko olet ollut Kalenterimaniassa?

Toukokuusta 2016 alkaen ja ylläpitoon liityin mukaan hieman myöhemmin.

Oletko ollut Kalenterimanian miitissä tai haluatko joskus osallistua?

Ensimmäinen suurmiitti johon osallistuin järjestettiin Espoossa. Tämän jälkeen olen saanut olla mukana järjestämässä kolme suurmiittia liityttyäni mukaan ylläpitoon. Näiden lisäksi olen osallistunut muutamiin paikallisiin pienempiin miitteihin. Odotan jo innolla seuraavaa isoa kokoontumista kalenteriystävien kanssa.

Mikä oli sun eka kalenteri?

Jostain varaston perukoilta, kun lähtisi kaivamaan osaisin teille tarkalleen kertoa ensimmäisen kalenterini. Se on oletettavasti ollut Suosikin lukuvuosikalenteri tai Demi-kalenteri, kummatkin ovat olleet peruskouluaikoina käytössä vuoron perään. Kalenterimaniin liittymisen jälkeen minulla oli alkuun jokin perus lukuvuosikalenteri ja tämän jälkeen teetätin itselleni Personal Planner -kalenterin. Vuosien saatossa kalenterimieltymykset ovat vaihtuneet välillä hyvinkin tiuhaan tahtiin. Onneksi se ei tällaisessa yhteisössä ole kovin tavatonta.

Millainen on sun unelmien kalenteri?

Haluiaisin löytää kalenterin jonka yksien kansien sisään saisin kaiken vaatimani sisällön. Sellaista kalenteria ei vain vielä ole tullut vastaan, ja tämä kahden kalenterin kanssa yhteiselo taitaa jatkua myös tästä eteenpäin.

Kolme lempparitarviketta, joita ilman et tule toimeen?

Tässä jo vuosia kalenteripiireissä mukana olleena sitä on melko hyvin selvillä omista mieltymyksistään. Voin siis sanoa oman kolmikkoni ehdottomasti olevan tarrat, teipit ja pinsetit.

Team vaakapäivät vai pystypäivät?

Aiemmin olisin ehdottomasti sanonut olevani team pystypäivät. Nyt kuitenkin on sattunut sillä tavalla hassusti, että vaaka tasapainottelee molempien välillä.

Paras muistosi Kalenterimaniaan liittyen?

Tähän täytyy ehdottomasti sanoa kaikki miitit ja siellä kohtaamani ihmiset. Se yhteenkuuluvuuden tunne ja yhdessä tekeminen on jotain sellaista, missä haluan jatkossakin olla osallisena. Esityisesti mieleen on jäänyt Suvin ja Jennin kanssa yhdesä vedetty Suomalaisen kirjakaupan miitti Tampereella.

Onko joku kalenterimanialainen jäänyt sulle erityisesti mieleen?

Kalenterimanian myötä olen saanut elämääni monia upeita ihmisiä, joita nykyisin saan kutsua ystävikseni. Erityisesti haluan mainita Miran joka jaksaa uskoa mun osaamiseeni silloin, kun itse sitä epäilen ja vetää maanpinnalle silloin, kun tarve sen vaatii.

Onko sulla lemppari kivijalkaliikettä tai missä kivijalkaliikkeessä haluaisit päästä käymään?

Se Hämeenpuiston Vihkokauppa ja Teippitarha löytyvät molemmat Tampereen seudulta, joten niissä tulee poikettua usein. Vielä joskus haluaisin käydä Chic Companyn kivijalkaliikkeessä, eli Paperinoidassa. Sitten joskus, kun tämä koronatilanne tästä helpottuu, haaveissa olisi tehdä roadtrip ja käydä läpi kaikki Suomen askartelutarvikeliikkeet.

Oletko joskus suunnitellut retkeä sen perusteella, että pääset johonkin kauppaan?

Turussa käydessä ehdottomasti täytyi poikea myös Klemmarikellarissa ja Jyväskylästä ohi ajaessa Harjun Paperissa.

Tuunaatko mökillä tai muuten lomaillessa?

Yleensä reissatessa kalenteri jää kotiin ja päivitän lomamuistot jälkikäteen.

Terveiset muille Kalenterimaanikoille:

Toivottavasti sun vuosi on ollut hyvä poikkeavista olosuhteista huolimatta ja olet saanut toteuttaa itseäsi sekä ruokkia luovuuttasi. Parhainta syksyn odotusta!

Bisous, Nanna

Hitit ja hudit – Nanna

Postauksen kuvissa näkyvä leuchtturm1917 muistikirja saatu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa.

Tämän kertaisessa torstaihaaste postaussarjassa olette päässeet kuulemaan ylläpidon hittejä ja huteja kalenteriharrastuksen tiimoilta. Ensin ajattelin, etten kyllä keksi mitään suoranaista hittiä tai hutia, mutta laajemmin asiaa tarkastellessani kyllähän niitä löytyi.

Tuossa muutama viikko sitten avasin tuntemuksiani harrastuksen tiimoilta jo Kalenterimanian facebook-ryhmässä. Viimeaikoina on tuntunut, ettei mikään oikein innosta tarpeeksi ja samaan aikaan kuitenkin kaikki. Suurin kompastuskivi itselläni tuntuu olevan tarve saada kaikki uutuudet heti. Jollain toisella joku on aina hienommin. Aina joku tekee itseä paremmin.

Hyllystä löytyy tarroja enemmän, kun on aikaa niitä käyttää. Happy Plannerin täyttäminen laahaa usemman kuukauden perässä ja Hobonichi weeks unohtuu pöydälle. Hyllyssä pölyttyy useampi kesken jäänyt bullet journal, rengasplanner ja traveler’s notebook ammottaa tyhjyyttä. Mikä on tarpeeksi ja mikä liikaa? Miten antaa itselle lupa ja hyväksyntä sille, että kalenteri saa jäädä kesken, jos siltä tuntuu? Rakastan tarroja ja, jos vain olisi mahdollista olla kirjoittamatta mitään itse, se sopisi minulle. Ehkä tässä onkin syy siihen, miksi niitä tarroja on kertynyt niin valtava määrä. Jokaiselle asialle on oltava oma tarransa ja, jos sitä ei ole, se täytyy ostaa.

Oma tyyli muokkautuu ja kehittyy vuosien saatossa. Mieltymykset vaihtuvat suuntaan, jos toiseen. On asioita, jotka pysyvät vuodesta toiseen mukana ja on juttuja, jotka ovat kulkevat matkassa vain hetken. Oman tyylin löytäminen on ollut pitkä prosessi, eikä se tunnu olevan ihan selvä vieläkään. Olen harrastukseni alkuajoista saakka käyttänyt tuunauksessa viikkokittejä ja ehkä tyylini tunnistaakin parhaiten niistä. Samaan aikaan, kun oman ’brändin’ löytäminen on hyvä asia, luo se myös paineita omaan tekemiseen. Tuttu ja turvallinen on aina helppo valinta, johon mielellään sortuu. Edelleen opettelen yhä enemmän kokeilemaan niitä itselleni vieraampia tyylejä ja tekniikoita toteuttaa tätä harrastusta. Oman mukavuusalueen ulkopuolelle loikkaamisessa suurin apu on ollut viimeisimmät kaksi bullet journal yhteistyötä Suomalaisen kirjakaupan ja Ajaston kanssa. Uudet muistikirjat ovat vähän, kuin ’pakottaneet’ kokeilemaan jotain muuta, kun tarroilla leikkimistä.

xoxo Nanna