Luomisen tuskaa ja muita kipuja. Olen ollut jo pidemmän aikaa hukassa paikallaan junnaavan tyylini kanssa, vaikka samaan aikaan mieli tahtoo tehdä koko ajan jotain. Viikkoja jatkunut harmaus ja tihkusade saavat mielen väkisin synkkenemään ja inspiraation katoamaan kaiken suhteen. Olin todella pitkään kiinni kiteissä ja puhuin ryhmässä aina niiden puolesta ja tunnun tietävän niistä vähän liikaakin. Muistan monen jäsenen sanoneenkin, että mun aukeamat on selvästi tunnistettavissa, mutta haluanko sen olevan niin. Haluanko olla yhden tyylin ihminen. Kalenteri jäi aukeaman koristelun jälkeen koskemattomana odottamaan seuraavaa viikkoa. Tuntui, että ainoa mielenkiinto oli itse tekemisessä.

Osallistuin pitkästä aikaa ryhmässä käynnissä olevaan Happy mail -vaihtoon toiveissa hieman synkemmät tarrat, tilasin Klemmarikellarista papereita sekä Mixed media– vihkon Traveler’s notebookin väliin. Kaivoin varastoista ne pitkään käyttämättä olleet bohotarrat ja yhdistelin niitä tuttuihin lemppareihin.

Mixed media -vihko on saanut mut innostumaan ja inspiroitumaan kaikesta uudelleen. Olen selannut Pinterestiä ahkerasti, katsellut Youtube -videoita ja imenyt loputtomasti ideoita sisääni. Olen vihdoin sisäistänyt eri tyylejä tehdä. Leimat, musteet ja paperit ovat viimein löytäneet paikkansa tuunauksessa. Tarrat ja teipit uusia käyttömahdollisuuksia. Olen kerrostanut, repinyt, leikannut ja liimannut. Sekoittanut foileja, yrittänyt unohtaa sen takaraivossa huutavan pirun joka jaksaa muistuttaa, jos joku tarra tai teippi on vinossa.

Haaveilen maaleista ja erilaisista materiaaleista, joita aiemmin en olisi voinut kuvitellakaan käyttäväni. Edelleenkään en tiedä puolienkaan haluamieni asioiden nimiä tai sitä millä hakusanoilla niitä etsiä, mutta etsimällä opimme.

Joskus siitä tutusta ja turvallisesta ulos hyppääminen itselleen hieman harmaalle alueelle voi herättää inspiraation uudelleen. Se vaatii rohkeutta, hermoja ja loputonta yrittämistä, mutta usein lopulta se myös palkitsee tekijäänsä.

xoxo Nanna