**postauksessa mainitut kannet ja muistikirja ostettu kaupallisessa yhteistyössä Suomalaisen Kirjakaupan kanssa
Aurinkoista maanantaita kaikille ja ihanaa viikon alkua! Ryhmä on ollut ihanan aktiivinen viime aikoina ja se on nostanut omaakin mielialaa. Nostoa on todellakin tarvittu, sillä maailmantilanteen ollessa mikä on tuntuu siltä, että joka puolelta nousee jatkuvasti esiin kaikkea negatiivista. Se on tosi raskasta, sillä haluaisin koittaa pitää omassa elämässäni positiivisen yleisvireen yllä. Ryhmän aktivoituminen sai minutkin innostumaan taas kalenterikuvien ottamisesta, tosin elämän tullessa tielle en yksinkertaisesti muista tai edes ehdi postaamaan joka päivä sosiaaliseen mediaan. Olen kuitenkin oppinut olemaan armollinen itselleni, enkä enää syyllistä itseäni siitä jos en repeä joka paikkaan vaikka kuinka tahtoisin.
Töissä elämme hyvin hektistä aikaa, Turun Sanomissa asti on kerrottu siitä, millaista avustustyötä teemme ja viimeisen parin kuukauden aikana on ollut useampikin päivä, kun työpäiväni ovat venähtäneet iltaan asti. Sen lisäksi arkea on toki ”sekoittanut” vielä sekin, että tyttäreni esikoulun henkilökunta oli (täysin oikeutetussa ja täysi tuki lakolle!) lakossa. Onneksi työpaikkani on joustava ja miniminä sai kulkea ne päivät mukanani töissä. Kaikilla ei tätä mahdollisuutta ole.
Totesin taas kerran, että kalenteria en ehdi töissä päivittelemään. Kalenterin tilalla onkin nyt repussa kulkenut mukana Suomalaisesta Kirjakaupasta ostetut Victoria`s Journal-kannet, jotka kätkee sisuksiinsa nimikoidun Leuchtturmin. Olen pohtinut paljon sitä, että onko ok koristella kalenteria vaikka ei sitä ehtisi muuten käyttää, mutta miksipä ei olisi jos se tuottaa iloa? Minkään harrastuksen ei kuitenkaan ole tarkoitus tuottaa stressiä, vaan nimenomaan iloa ja ainakin omalla kohdallani tyhjentää pää. Joten! Aion jatkaa samalla linjalla, ilahtua ihanista tarroista, ottaa kuvia silloin kun ehdin ja paahtaa töissä täysillä.
-Mira