Avainsana: stressi

Kalenterit ja ajankäyttö

Kuvissa näkyvä Merkityksellisten hetkien vuosi 2024 -kalenteri on saatu yhteistyössä Hidasta Elämää kanssa.

Tervehdys sinne ruutujen toiselle puolen! Tänään päästään pohtimaan ajankäyttöä kalenteriharrastukseen liittyen ja jaan teille muutaman pienen vinkin omasta ajankäytöstäni.

Ainakin itse huomaan ajattelevani helposti niin, että aikaa ei ole kalenterille tarpeeksi ja lähtökohtaisesti tällöin jäävät kaikki pienetkin koristelut tekemättä. Aikaa saattavat syödä niin työkiireet, arjen askareet, muut harrastukset kuin myös omat energiatasot ja jaksaminen.

Ensimmäinen vinkki onkin stressittömyys. Kalenteri ei pahastu, vaikka tekisit aukeaman loppuun jälkeen päin. Tärkeintä on käyttää kalenteria itselle sopivalla tavalla ja toisinaan se voi olla juuri sitä menojen ylöskirjaamista tai toisinaan runsasta koristelua. Kalenteriharrastuksen päätavoite on palvella itseä ja omia tarpeita sekä tuottaa iloa sen kalenterin käyttäjälle.

Seuraava hyväksi todettu asia on pienten hetkien hyödyntäminen. Vaikka siinä pienessä hetkessä ei ehtisi loihtia vuosisadan parasta aukeamaa, voi niitä menoja ja fiiliksiä kirjata ylös siitä huolimatta. Mikäli tuntuu, että kalenteriin ei halua koskea ennen sitä hetkeä, kun on aikaa tehdä kokonainen aukeama, voi kirjoittaa erilliselle paperille ja lisätä ne kalenteriin myöhemmin. Tätä varten voi vaikka ottaa erillisen muistikirjan, jota käyttää asioiden ylöskirjaamiseen. Mikäli tuntuu omalta, voi myös kantaa pientä pussukkaa mukana, jossa on muutama kynä, washi tai vaikka tarra-arkki ja näin madaltaa kynnystä kiireen keskellä.

Tärkeä muistutus on armollisuus. Armollisuus itseä, omaa tekemistä ja kalenteria kohtaan ovat tärkeässä asemassa, kun kiire ja stressi painaa. Kalenteriharrastuksen ei pidä olla suorittamista ja sen tulisi tuottaa iloa ja hyvää fiilistä. Jos luo paineita harrastusta kohtaan, voi samalla luoda kalenterin koristelusta itselleen mörön ja sen myötä suuren esteen mielessään kalenterin koristelulle.

Arjen muuttuessa myös kalenterirutiinit muuttuvat. Onneksi kalenterien kanssa touhuaminen ei ole sidottu tiettyyn kellonaikaan, vuorokauden hetkeen tai edes tiettyyn viikonpäivään. Näissäkin muutoksissa nousevat tärkeään asemaan armollisuus, stressittömyys ja kalenteriharrastuksen monimuotoisuus sekä kalenterin monet ulottuvuudet. Kalenterin ulottuvuudet siinä suhteessa, että kalenteria ei ole pakko täyttää tietyllä tavalla tai tietyssä järjestyksessä.

Muista, että kalenteri on just sua varten ja saat tehdä sitä omalla tahdillasi. Toisinaan aikaa on enemmän ja toisinaan painitaan kiireen keskellä. Tärkeintä on kuitenkin nauttia koristelusta ja tuoda iloa itselleen.

Armollisin ja keväisin terkuin, Terhi

Perjantaipäiväkirja – Carita

Rakas perjantaipäiväkirja,

Kun tämä teksti julkaistaan, on jo maaliskuu. Minulle se tarkoittaa sitä, että on virallisesti kevät. Täytyy sanoa, että on sitä jo odotettukin. Talvi on ollut monilta osin ihana, mutta myös todella raskas. Etenkin alkuvuosi on kaikkine työkiireineen ja muine arjen haasteineen tuntunut kestävän ikuisuuden. Välillä on tuntunut siltä, että tähänhän tukehtuu. Samaan aikaan on kuitenkin lohduttanut tieto siitä, että tämä, kuten kaikki muutkin ajanjaksot elämässä, menee kyllä ohi.

Toivotankin kevään avosylin vastaan. Menee vielä hetki ennen kuin kaikki lumet ovat kunnolla sulaneet ja voidaan olla varmoja siitä, että uutta ei enää tule. Rakastan kuitenkin sitä, miten päivä päivältä voi nähdä enemmän ja enemmän kevään merkkejä heräilevässä luonnossa. Samaan aikaan päivä päivältä huomaa, miten omakin mieli piristyy samaa tahtia valon määrän lisääntymisen kanssa.

Minulla ei ole mitään erityisiä odotuksia tai suunnitelmia kevään varalle, mutta uskon ja toivon, että arki tasoittuu vähitellen. Töissä kiireet tuskin loppuvat, mutta kun oma mieli on virkeämpi, on myös enemmän sietokykyä jaksaa kiireiden ja stressin keskellä. On myös ihanaa, että voi taas pikkuhiljaa alkaa nauttia ulkoilusta enemmän, kun ei tarvitse joka askeleella pelätä kaatuvansa tai kastuvansa ihan läpimäräksi. Se tuo mukavaa vastapainoa työpäiville.

Toivon myös, että alkuvuoden sairastelut ja urheiluvammat alkaisivat nyt olla takana päin ja voisin taas keskittyä tekemään asioita, joita rakastan. Harrastukset ovat itselleni niin suuri voimavara arjessa, että huomaan olevani aivan kuin eri ihminen, jos en pääse toteuttamaan itseäni. Erityisesti liikunnan puute heijastuu suoraan omaan mielialaan ja yhdessä työntäyteisten viikkojen kanssa se on kyllä aivan takuuvarma kombo saada mieli matalaksi. Niinpä olenkin nyt ollut äärimmäisen onnellinen siitä, että olkapäävamman jälkeen olen uskaltanut vähitellen taas palata treenien pariin. Varovasti täytyy yhä ottaa ja kärsivällisyyttä tarvitaan, mutta uskon vakaasti, että kyllä tämä tästä. Aikamoinen klisee, joka kuitenkin aika usein pitää paikkansa: Kaikki kyllä järjestyy.

Mukavaa alkanutta kevättä ja ihanaa naistenpäivää!

-Carita