Avainsana: standard traveler`s notebook

Onnistumiset – Mira

**kuvissa esiintyvä traveler`s notebook on saatu Urban Kit Supplylta

Itse tykkään kovasti pohdiskelevista haasteista, on parasta kun joutuu oikeasti istumaan alas ja miettimään asioita. Välillä se voi olla ahdistavaakin, mutta suurimmaksi osaksi koen sen tavallaan, noh valaisevana. Tämän kertaisena aiheena on onnistumiset, tämä aiheutti yllättävän paljon keskustelua ylläpidossa. Itsensä kehuminen on monille vaikeaa, omien onnistumisten pohdinta vielä vaikeampaa. On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka meillä kaikilla on välillä raskasta, on siellä kaiken alla varmasti niitä hyviäkin asioita.

Oma onnistumiseni on positiivisen vireen säilyttäminen. Myönnän minäkin, että varsinkin korona-aika on ollut raskasta, varsinaista suossa tarpomista. Unettomia öitä, väsyneitä päiviä. On tullut itkettyä itkut jos toisetkin. On todellakin tullut mietittyä, että loppuuko tämä ikinä? Tapahtumia peruttu, ystäviä oltu näkemättä, on lukkiuduttu kotiin, eristäydytty kaikesta ja katsottu tiedotustilaisuuksia pala kurkussa. Mutta silti, kaiken senkin alta olen aina kaivanut jonkin hyvän asian.

Ei se aina ole ollut helppoa, ei todellakaan. Ja tiedostan äärettömän hyvin, että esimerkiksi mielenterveysongelmat voivat tuoda tähän oman haasteensa. Enkä todellakaan väitä, että kaikkien pitäisi aina olla Naantalin aurinkoja, aina pitäisi jaksaa hymyillä tai uskoa parempaan huomiseen. Koska ei tarvitse. On täysin ok romahtaa, on täysin ok tarvita tukea ja apua, on täysin ok myöntää ettei jaksa. Näinä hetkinä toivon, että minä voin olla läheisilleni ja kyllä, myös maniaperheelle se olkapää johon nojata.

En ihan muuten vaan pyydä teitä kertomaan kolmea positiivista asiaa, haluan että te pysähdytte edes hetkeksi. Sillä ei ole merkitystä, onko se asia se, että sinä pääsit sängystä ulos, keitit kahvit ja kävit suihkussa. Se on ihan yhtä hyvä kuin se, että saattaa jonkin työprojektin loppuun, käy juoksemassa kymmenen kilometriä ja ompelee lapselle vaatekaapillisen vaatteita. Meillä on jokaisella omat haasteemme ja toivon, että jokainen löytää niitä hyviä asioita itsensä ylittämisestä, ei muiden odotusten saavuttamisesta. Sillä on merkitystä, mitä sinä ajattelet itse itsestäsi. Ei sillä, mitä muut ajattelevat.

Sama pätee kalenteriharrastukseen. Me teemme jokainen tätä itsellemme, jos et nyt juuri jaksa, niin älä tee. On myös ihan yhtä ok tehdä jo ensi vuoden kalenteria. Kukaan ei tuomitse.

-Mira

Kaikki on tahmeaa ja lemuaa

Postauksessa mainittu tahmea traveler`s notebook on ostettu kaupallisessa yhteistyössä Klemmarikellarista

Pirteää alkuviikkoa kaikille, mitä teille kuuluu? Olisi kiva kuulla teidän kaikkien kuulumisia, sillä tällä hetkellä tuntuu että lillun täysin oman arkeni vietävissä. Rehellisesti on jotenkin todella irtonainen olo, vaikka samalla tunnen vahvasti olevani juuri siellä missä pitääkin. Viihdyn töissäni, vaikka nyt onkin erinäisistä syistä ollut aikamoista emotionaalista vuoristorataa. Olen oppinut paljon omasta jaksamisestani, löytänyt itseni jollain tasolla uudestaan ja oikeastaan ehkä tärkeimpänä: saanut uuden ystävän. Tämähän ei siis mitenkään liity Kalenterimaniaan, mutta halusin silti kertoa.

Mutta jos menen nyt vihdoin siihen asiaan tai aiheeseen, eli kalentereihin. Kalenteri ja penaali kulkevat minulla mukanani töissä ja ovat aiheuttaneet parin työkaverin osalta kiinnostuneita kysymyksiä. Minullahan on käytössäni standard-kokoinen traveler`s notebook jota oikeasti tykkään esitellä. Se on simppelin ja siistin näköinen, mutta kätkee sisäänsä kaikenlaista. Nyt myös Teho-juomaa. Nimittäin juuri tänä aamuna, samana päivänä siis kun kirjoitan, hajosi laukkuuni Teho-juomatölkki. En voi käsittää miten tuo jumalten juoma kääntyi minua vastaan, mutta niin vain kävi. Ja voin kertoa, että se tähmärä litku, niin paljon kuin sitä juotuna rakastankin, on varsin kettumainen siivottava nahkalaukusta. Ja kalenterin kansista, puhumattakaan kangaslompakosta ja kankaisesta penaalista. Tai niistä maskeista joita kannan mukanani. H U O H.

Oikeasti tämä onnettomuus ei suuremmin harmittanut minua, oikeastaan se nauratti. Koska se on juuri sellainen asia mitä minulle tapahtuu. Syy hajoamiselle oli nimittäin virkkuukoukku. Niinpä, tiedän että jokainen siellä ruudun toisella puolen joka oikeasti tuntee minut, kohottaa nyt kulmiaan. MITÄ, VIRKKUUKOUKKU? Mutta kyllä vain, olen tässä syysalkajaispuhteikseni opetellut virkkaamaan. Teen tossuja. Ja sitten aion tehdä uuden aluevaltauksen ja yrittää kutoa kirjoneulesukat. Ja ehkä jotain kalentereihin liittyvää! Uusi ystäväni nimittäin opetteli myös virkkaamaan ja hän teki penaalin! Ja se vasta nätti penaali onkin.

Mitä minulle siis kuuluu? Tähmärää ja lemuavaista. Toivottavasti teillä on ollut rauhallisempi viikon aloitus.

-Mira