Olen rakastanut Stamperian riisipapereita sekä liimalakkaa siitä päivästä, kun sain niihin ensimmäisen kerran tutustua. Ihana siskopuolikkaani, Donnon Satu, joskus on siis avannut oven Pandoran lippaaseen, jota on sittemmin ollut melko haastavaa sulkea. Ylläpito on jo jonkun tovin kysellyt vinkkejä ja postausta liittyen oman plannerin tuunaukseen, mutta arastelin kirjoitella mitään manuaalia aiheesta. Olen pitänyt kursseja decoupage-tekniikkaan liittyen ja monet käytännön opit ovat kyllä matkan varrella tarttuneet hihaan. Tämä aihe kuuluu kuitenkin niihin, jotka on helpompi näyttää kädestä pitäen kuin kirjoittaa auki. Pistinkin siis oheismateriaalina Miralle melkoisen määrän kuvatuksia TN:n tuunauksesta ja sen vierestä. Ne varmasti kertovat enemmän kuin pisinkään saaga aiheen tiimoilta.

Idea kalenterin kansien tuunaukseen lähti alun perin siitä, että olin joskus hankkinut alesta Priman standard-kokoiset TN-kannet, joiden kuosia en lopulta kokenut omaksi. TN sen sijaan vaikutti siihen elämäntilanteeseen loistoajatukselta, kun projektia pukkasi sekä töissä että siviilissä useampaan eri suuntaan ja halusin saada kaikki yksiin kansiin. Kukkapurkkien, huonekalujen ja muiden riisipaperiaskarteluiden lomassa aloin pohtia, miksi en ottaisi käsittelyyn myös kalenterikansia. Materiaali oli oletusarvoisesti nahkajäljitelmää tai vastaavaa materiaalia, joka todennäköisesti kestäisi pientä askartelua.

Ensimmäisenä valitsin Stamperian kauniista riisipaperivalikoimasta A4-kokoisen paperin, joka mitoiltaan sopi täydellisesti standard-kokoisten kansien kanssa. Valikoimista löytyy myös isompia papereita, joilla saa peitettyä suurempia alueita. Riisipaperin edut verrattuna esimerkiksi servietteihin ovat mielestäni verrattomat. Paperi on riittävän vahvaa, jotta se kestää vähän hätäisemmänkin askartelijan liimailut, mutta riittävän ohutta, ettei liimalakkaa tarvitse lotrailla litratolkulla. Lisäksi isot kauniit kuviot tekevät esimerkiksi huonekalujen tuunauksista yhtenäisiä, kun sama kuvio ei toistu kymmeniä kertoja suurissa pinnoissa kuten servieteillä askarrellessa käy. Olen käyttänyt tähän tekniikkaan myös esimerkiksi vanhoja kirjoja ja Aku Ankkoja, joilla homma onnistuu myös mainiosti. Liimalakkaa on vaan laitettava reilusti, jotta paperi kostuu kunnolla.

Koska riisipaperi on mulperipaperin tyyppistä hyvin repeytyvää paperia, ajatuksena oli häivyttää kalenterin ja paperin raja niin hyvin kuin mahdollista repimällä reunat epätasaiseksi. Stamperialta löytyy myös yksi parhaista akryylimaalivalikoimista, mihin olen askarteluhistoriani aikana törmännyt. Vivace -maaleista löytyy kymmenittäin ihania värisävyjä, ne ovat todella runsaspigmenttisiä, kestävät hyvin vedellä ohentamisen ja kuivuvat nopeasti. Yritin valita maalien sävyt Priman kansien ja valitun riisipaperin sävyihin, jotta reunojen häivyttäminen onnistuisi mahdollisimman hyvin.

Ennen kansien maalausta poistin niistä kaikki ylimääräiset osat eli tässä tapauksessa kuminauhat. Koska kannet olivat sisältä vaaleat, valitsin ensimmäiseksi maaliksi samansävyisen maalin ja lähdin tummentamaan pohjaa muilla kuvaan sopivilla sävyillä. Koska Vivacet kuivuvat nopeasti, ei odotteluun kulunut juurikaan aikaa. Väleissä ehti repimään riisipaperin reunoja ja sommittelemaan kuvaa kansiin sopivaksi.

Kun maali oli riittävän kuivunut, päästiin deacoupagepuuhiin. Käytin näihin kansiin Royal Coatia, koska siinä on pieni kiilto ja se kestää hyvin pyyhkimistä. Mulle kalenteri on käyttötuote ja sen pitää kestää menossa mukana. Olen tehnyt riisipaperitöitä paljon myös Mod Podge – liimalakalla, joka on myös Plaidin valikoimasta. Suosittelen sitä yleensä sellaisiin paikkoihin, jotka eivät oletettavasti juuri likaannu, joudu tekemisiin rasvan kanssa tai jotka eivät joudu esimerkiksi oleskelemaan ulkotiloissa. Saviruukut, ulkokalusteet ja tarjottimet kannattaa lakkailla Royal Coatilla mutta esim. sisällä pidettäviin lipastoihin, kynäpurkkeihin, päiväkirjoihin ja kirjahyllyihin olen käyttänyt Mod Podgea.

Liimalakka nimensä mukaisesti liimaa sekä lakkaa. Ensimmäinen kerros vedetään alle liimaksi ja muut kerrokset kuvan päälle lakaksi. Kun nyt kyseessä oli vähän U:n muoton kaartuvan kannet, laitoin ensimmäisenä liimalakkaa keskelle, jotta sain kuvan kohdistettua oikein. Tämän jälkeen lähdin keskeltä reunoille päin levittämään Royal Coatia kuvaan ja kiinnittämään sitä kansiin. Pinnasta riippuen laitan ensimmäisen kerroksen joko riisipaperiin tai suoraan esineeseen, johon kuva on tulossa. Tässä tapauksessa oli helpompi ensin keskittää kuva kansiin ja sen jälkeen lähteä kiinnittämään sitä keskeltä reunoille päin.

Ensimmäisen kerroksen kuivuttua häivytin riisipaperin reunat Vivacen maaleja käyttämällä. Töpöttelin eri sävyjä sinne tänne ja valitsin maalit kohtiin aina lähimmän kuvassa olevan sävyn mukaan. Tähän kohtaan maalia kannattaa ohentaa vedellä, jotta rajat eivät tule niin rajusti näkyviin. Maalia on aina helpompi lisätä kuin ottaa pois, varsinkin kun alla on paperi. Kun kansi näytti omaan silmään hyvältä, lakkasin koko kauneuden vielä pariin otteeseen Royal Coatilla. Kuivatin viimeiset kerrokset puoliavonaisena, sillä pelkäsin että lakka lähtee käytössä lohkeilemaan. Pieniä murtumia on selkäosaan tullut kuukausien käytössä, mutta edelleen kannet näyttävät hyviltä.

Olen tehnyt samalla tekniikalla DIY TN-kannet vanhoista A5-kokoisista kalenterin kansista. Kuoret saivat saman käsittelyn maaleilla, riisipaperilla ja liimalakalla, mutta näihin käytin jo aiemmin mainittua Mod Podgea, sillä kannet ovat päiväkirjakäytössä eikä niitä kuskailla päivittäin mukana. Lisäsin reiät kansiin naskalilla ja laitoin mustaa kumpparia sekä inserteille, että kansien kiinnipitämiseksi. Sisälle mahtuu hyvin esimerkiksi Noteworthyn A5-kokoinen vihko.

Teksti ja kuvat: Jaana Ilmonen